Mausta ja mieltymyksistä

Ilta-aurinko paistaa ikkunasta ruokapöydälleni, jonka olen saanut pitkästä aikaa raivattua tyhjäksi epämääräisistä paperipinoista. Valkoisella, puhtaalla pöydällä valossa kylpee viherkasvi, valkoisessa ruukussa tietysti, sekä muutama tuikkukippo Iittalan Kivi- ja Kastehelmisarjoista. Värimaailma on vaalea, vihertävä, puhdas ja valoisa. Asetelma on mielestäni kaunis. Ja seuraava ajatus: Sellainen sometettavaksi sopiva, Instagrammattava. Mieleeni juolahtaa termi blogikoti, jolla kai tarkoitetaan sellaista valkoista, puhdasta, seesteistä ja minimalistista sisustusta. Sellaista, joka on ollut jonkin aikaa muotia, ja toisaalta jota jo parjataan yleisyydestään.

Huomaan, että tuo ihailemani asetelma, kuvattuna ja rajattuna juuri siihen, taitaisi sopia tähän yleiseen trendiin. En ole tietoisesti yrittänyt luoda tätä tilannetta nuo somen ja blogien kuvat mielessäni. Kuitenkin yhtäkkiä huomaan sopivani siihen samaan kuvastoon. Ihan vain toimimalla siten kuin itsestäni tuntuu hyvältä, valitsemalla asioita ja esineitä, jotka minusta näyttävät kivoilta. Mielestäni asetelma on aidosti kaunis.

Blogikodin valokuvaajaksi minusta ei ehkä näillä tadoilla kuitenkaan olisi.

Olen aina ajatellut, että en ole kovin herkkä seuraamaan trendejä, että teen valintani yksilöllisen makuni mukaan. Enkä kyllä yleensä ensimmäisenä ole uusiin muotivillityksiin tarttumassakaan. Aluksi saatan jopa ajatella, että ei ikinä, näyttää kamalalta. Ja sitten kun sitä samaa kuvastoa on katsellut kuukausia, vuoden, ehkä joissain tapauksissa parikin, huomaan itsekin pukeutuvani kyseisiin vaatteisiin, valitsevani samoja värejä. Usein tuossa ajassa se muotivillitys on myös yleistynyt niin, että siitä on tullut uusi normaali. Ja tuon uuden normaalin mukaan huomaan itsekin toimivani ja valitsevani, vaikka jokin aika sitten saatoinkin ajatella samasta asiasta, että ei ikinä.

Sosiologian klassikoiden (esim. Simmel ja Bourdieu) teoretisoinneista liittyen makuun ja mieltymyksiin mieleeni on jäänyt seuraava ajatus: Maun ja muodin kautta pyritään samaan aikaan erottautumaan muista, mutta kuitenkin näyttämään yhteenkuuluvuutta joihinkin toisiin. Tämä on mielenkiintoinen ajatus myös nykypäivänä. Samalla kun halutaan olla erilaisia kuin muut, uniikkeja ja erityisiä, ei haluta kuitenkaan olla niin erilaisia, että ei kuuluttaisi joukkoon. Jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi.

Ympäristöni, etenkin sosiaalinen ympäristöni, vaikuttaakin omiin mieltymyksiini ja valintoihini varmasti enemmän kuin tiedostankaan. Sitä helposti ajattelee, että no, valitsen tämän, koska minä nyt vain satun pitämään tästä. Ja sitten kuitenkin huomaa pitävänsä ihan niistä samoista asioista, joita some ja yhteiskunta eteen syöttää. Sitä ikään kuin valitsee ympäriltään ne mieluisimmat jutut annetuista vaihtoehdoista, joista muodostaa oman yhdistelmänsä. Ehkä se onkin nimenomaan tuo yhdistelmä, joka on jokaisella yksilöllinen, muodostaen sen yksilöllisen maun, eikä niinkään ne yksittäiset mieltymykset.

Jos yksilön valintoja ja mieltymyksiä tarkastellaan toisistaan erillisinä, ne liittävät meidät usein erilaisiin sosiaalisiin ryhmittymiin. Harva valinta tapahtuu tyhjiössä, niin että keksisi pitää jostakin, mitä ei ole vielä olemassakaan. Yksi tietty mieltymys voi yhdistää yksilön tiettyyn ryhmään, ja toisaalta erottaa muista. Samalla valinnalla ollaan yhtä aikaa erilaisia ja yksilöllisiä jossakin ryhmässä, mutta kuulutaan kuitenkin jonnekin toiseen. Esimerkiksi sitä saattaa olla kaveriporukkansa ainoa, joka kuuntelee tietynlaista musiikkia, mutta kyseisen musiikkigenren festareilla kokee yhteenkuuluvuutta muihin saman musiikin faneihin. Ja monen tällaisen mieltymyksen yhdistelmä tekee ihmisestä muiden silmissä aina erilaisen, mutta kuitenkin samanlaisen.

Tuntuu osittain jopa vastenmieliseltä ajatella, että oikeastaan kaikki mieltymykseni tulisivatkin jostain ulkopuolelta. Että hei, kyllä minä teen omat valintani ihan itse, täysin muista riippumatta. Mutta totuus on, että en tee. Muiden mieltymykset, myös ne yleiset trendit ja normit sekä etenkin lähipiirin mielipiteet vaikuttavat paljon myös omiin valintoihini, siihenkin mistä minä aidosti tykkään. Omat mieltymykseni, esimerkiksi pukeutumistyylini, sisustusmakuni tai harrastusvalintani ovatkin ehkä yhdistelmä noiden kaikkien vaikutuksista.

Eikä se ole huono juttu ollenkaan, tai tarkoita sitä, että ei ajattelisi itse. Mitä erilaisempien ihmisten (tai sometilien tai blogien tai kirjojen jne.) kanssa aikaansa viettää, sitä erilaisemmista näkökulmista myös omia valintojaan ja mieltymyksiään tarkastelee. Uuden ihmisen myötä voikin löytää ihan uusia tykkäämisen kohteita. Ja toisaalta, jos ei ikinä mieti, että mitä tai kuka omien mieltymysten taustalla on, saattaa jossain kohtaa huomata, että onkin vain kuvitellut tykkäävänsä jostain. Siksi, että haluaisi olla samanlainen kuin joku muukin, vaikka aidosti ja oikeasti se ei olisikaan se mitä itse haluaa.

Hyvinvointi Oma elämä Syvällistä Trendit

Kalenteroinnin voima

Itävallasta paluusta on jo melkein kolme viikkoa, ja pahin pettymys alkaa olla selätetty.  Olen yrittänyt muistaa, että nyt on enemmän kuin ok olla tekemättä mitään järkevää, jos siltä tuntuu. Varsinkin kun olen niin onnellisessa asemassa, että ei ole pakko. Tai siis ”järkevää”, sillä kaiken tämän myllerryksen keskellähän oikeasti järkevää on levätä ja kuunnella itseään. Antaa myös pettymyksen tulla, jos se on tullakseen. Edelleen toisinaan iskee harmitus vaihdon keskeytymisestä, mutta samalla ajatukset ovat alkaneet kääntyä tulevaan. Siihen että mitäs tänä keväänä nyt sitten voi tehdä. Vähitellen alan jo kaivata rytmiä ja rutiineja päiviin, tekee mieli saada jotakin aikaiseksi. Ja se jotakin tarkoittaa minun kohdallani lähinnä opiskelua.

Motivaatio opiskeluun alkaa palata. Tulevat deadlinet ja tehtävät ovat alkaneet kiinnostaa, ja samalla myös kalenterin täyttäminen. Vanha kalenterini oli kuitenkin täynnä peruuntuneita vaihtosuunnitelmia, joiden näkemisestä tuli lähinnä paha mieli, joten päätinkin tilata uuden kalenterin. Samalla mietin, miten suuri merkitys kalenterin täyttämiselle minulle oikeastaan onkaan. Opinnoissani suurin osa on itsenäistä työskentelyä, aikataulujen laatimisesta lähtien. Kukaan ei anna valmista lukujärjestystä, jonka mukaan lukea kirjatentteihin tai katsoa luentotallenteita. Ison osan tenttiajankohdistakin saa valita täysin itse.

Ilman kalenteria tuntuu, että en saa oikein mitään aikaiseksi. Kalenteri tuo arkeeni järjestystä ja ryhtiä, ja se on minulle keskeinen elämänhallinnan väline. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kalenteri auttaa priorisoimaan, käyttämään rajallisen tuntimäärän niihin asioihin, joihin sen oikeasti haluaa käyttää. Kalenteria täyttäessä joutuu suunnittelemaan ja pohtimaan, mikä on milloinkin tärkeää, ja varaamaan myös aikaa niille tärkeille jutuille. Ja kun suunnittelee ja priorisoi, samalla myös perustelee itselleen sen, miksi juuri tämä asia täytyy tehdä juuri tänään, mikä taas motivoi tekemään.

Kun suunnitelmat ovat nätisti kalenterissa, niistä on vaikeampi luistaa. Kuten eräs ystäväni kerran totesi, tulee kalenteri täyteen rumia suttuja, jos tehtäviä vain lykkää ja siirtää seuraaville päiville. Siisti kalenteri voi siis jo itsessään motivoida toimimaan suunnitelman mukaan. Lisäksi, jos jo edellisenä päivänä tietää seuraavan päivän tärkeimmät hommat, asennoituu niihin heti aamusta eri tavoin. Aikaa ei mene niin paljoa haahuiluun, kun on selvät sävelet, mitä aikoo tehdä ja miksi. Ja tuleehan siitä hyvä olo, kun tehtäviä saa merkitä tehdyiksi. Näkee konkreettisesti, että hei, tämän sain tänään aikaan!

Olennaista on rehellisesti hahmottaa, kuinka monta asiaa yhteen päivään voi suunnitella. Kalenterin käyttäminen voi kääntyä myös itseään vastaan, jos päivät täytetään minuuttiaikataululla aamusta iltaan, eikä aikaa levolle ja palautumiselle jää. Silloin suunnitelma ei todennäköisesti pidä, tai vie ainakin kaiken energian ja tappaa motivaation. Tässä on ollut ainakin itselläni opettelemista, ja toisinaan aikataulut lipsahtavat liian tiukoiksi edelleen. Kaipaan ja tarvitsen päivittäin myös hetkiä haahuilua varten. Kalenteroinnin voima piileekin siinä, että niiden tylsien ja pakollisten juttujen lisäksi kalenterin avulla tulee priorisoitua myös itselle tärkeitä ja nautinnollisia juttuja. Kun kalenteriin varaa aikaa puhelulle ystävän kanssa tai pitkälle metsälenkille, nekin tulee todennäköisemmin tehtyä.

Kalenterin avulla näkee, mihin aikaansa oikeasti päivittäin käyttää. Jos se on viikosta toiseen jotain ihan muuta kuin alun perin kalenterissa luki, pyrin miettimään, että miksi suunnitellut tehtävät jäävät tekemättä. Kalenteriin kirjattujen suunnitelmien toteutumisesta näkee, jos on liian monta rautaa tulessa kerralla, tai toisaalta tilaa ja tarvetta jollekin uudelle. Onko aikatauluni kenties voimavaroihini nähden liian vaativa? Tai kiinnostaisiko minua sitten kuitenkin jokin ihan muu vapaa-ajan aktiviteetti kuin salilla käyminen? Hetkelliset rypistyksen ja notkahdukset kuuluvat tietysti elämään, mutta pitkään jatkuessaan ne vaikuttavat merkittävästi hyvinvointiini, oli kyseessä sitten stressi ja kiire tai täysi lomailu.

Päinvastoin kuin voisi kuvitella, kalenterista onkin vähitellen muodostunut minulle väline välttää jatkuvaa kiirettä ja stressiä. Voimavaroihin rehellisesti suhteutettujen päivittäisten tehtävälistojen tekeminen auttaa keskittymään olennaiseen jatkuvan joka puolelle venymisen ja suorittamisen sijaan. Tällöin myös tekemisestä itsestään voi tulla voimavara. Keskeistä on myös joustavuus – toisinaan suunnitelmat muuttuvat, ja sekin on täysin ok. Sitten suunnitellaan uudelleen. Sopivan väljässä kalenterissa on tilaa myös muutoksille ja spontaaniudelle.

Kalenteroinnin merkitys itselleni ja hyvinvoinnilleni on siis suuri. Pelkän ajankäytön suunnittelun lisäksi se on myös omien arvojen, voimavarojen ja mielenkiinnonkohteiden tarkastelua ja toteuttamista.

Hyvinvointi Opiskelu Ajattelin tänään Syvällistä