Ilta-aurinko paistaa ikkunasta ruokapöydälleni, jonka olen saanut pitkästä aikaa raivattua tyhjäksi epämääräisistä paperipinoista. Valkoisella, puhtaalla pöydällä valossa kylpee viherkasvi, valkoisessa ruukussa tietysti, sekä muutama tuikkukippo Iittalan Kivi- ja Kastehelmisarjoista. Värimaailma on vaalea, vihertävä, puhdas ja valoisa. Asetelma on mielestäni kaunis. Ja seuraava ajatus: Sellainen sometettavaksi sopiva, Instagrammattava. Mieleeni juolahtaa termi blogikoti, jolla kai tarkoitetaan sellaista valkoista, puhdasta, seesteistä ja minimalistista sisustusta. Sellaista, joka on ollut jonkin aikaa muotia, ja toisaalta jota jo parjataan yleisyydestään.

Huomaan, että tuo ihailemani asetelma, kuvattuna ja rajattuna juuri siihen, taitaisi sopia tähän yleiseen trendiin. En ole tietoisesti yrittänyt luoda tätä tilannetta nuo somen ja blogien kuvat mielessäni. Kuitenkin yhtäkkiä huomaan sopivani siihen samaan kuvastoon. Ihan vain toimimalla siten kuin itsestäni tuntuu hyvältä, valitsemalla asioita ja esineitä, jotka minusta näyttävät kivoilta. Mielestäni asetelma on aidosti kaunis.

Blogikodin valokuvaajaksi minusta ei ehkä näillä tadoilla kuitenkaan olisi.

Olen aina ajatellut, että en ole kovin herkkä seuraamaan trendejä, että teen valintani yksilöllisen makuni mukaan. Enkä kyllä yleensä ensimmäisenä ole uusiin muotivillityksiin tarttumassakaan. Aluksi saatan jopa ajatella, että ei ikinä, näyttää kamalalta. Ja sitten kun sitä samaa kuvastoa on katsellut kuukausia, vuoden, ehkä joissain tapauksissa parikin, huomaan itsekin pukeutuvani kyseisiin vaatteisiin, valitsevani samoja värejä. Usein tuossa ajassa se muotivillitys on myös yleistynyt niin, että siitä on tullut uusi normaali. Ja tuon uuden normaalin mukaan huomaan itsekin toimivani ja valitsevani, vaikka jokin aika sitten saatoinkin ajatella samasta asiasta, että ei ikinä.

Sosiologian klassikoiden (esim. Simmel ja Bourdieu) teoretisoinneista liittyen makuun ja mieltymyksiin mieleeni on jäänyt seuraava ajatus: Maun ja muodin kautta pyritään samaan aikaan erottautumaan muista, mutta kuitenkin näyttämään yhteenkuuluvuutta joihinkin toisiin. Tämä on mielenkiintoinen ajatus myös nykypäivänä. Samalla kun halutaan olla erilaisia kuin muut, uniikkeja ja erityisiä, ei haluta kuitenkaan olla niin erilaisia, että ei kuuluttaisi joukkoon. Jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi.

Ympäristöni, etenkin sosiaalinen ympäristöni, vaikuttaakin omiin mieltymyksiini ja valintoihini varmasti enemmän kuin tiedostankaan. Sitä helposti ajattelee, että no, valitsen tämän, koska minä nyt vain satun pitämään tästä. Ja sitten kuitenkin huomaa pitävänsä ihan niistä samoista asioista, joita some ja yhteiskunta eteen syöttää. Sitä ikään kuin valitsee ympäriltään ne mieluisimmat jutut annetuista vaihtoehdoista, joista muodostaa oman yhdistelmänsä. Ehkä se onkin nimenomaan tuo yhdistelmä, joka on jokaisella yksilöllinen, muodostaen sen yksilöllisen maun, eikä niinkään ne yksittäiset mieltymykset.

Jos yksilön valintoja ja mieltymyksiä tarkastellaan toisistaan erillisinä, ne liittävät meidät usein erilaisiin sosiaalisiin ryhmittymiin. Harva valinta tapahtuu tyhjiössä, niin että keksisi pitää jostakin, mitä ei ole vielä olemassakaan. Yksi tietty mieltymys voi yhdistää yksilön tiettyyn ryhmään, ja toisaalta erottaa muista. Samalla valinnalla ollaan yhtä aikaa erilaisia ja yksilöllisiä jossakin ryhmässä, mutta kuulutaan kuitenkin jonnekin toiseen. Esimerkiksi sitä saattaa olla kaveriporukkansa ainoa, joka kuuntelee tietynlaista musiikkia, mutta kyseisen musiikkigenren festareilla kokee yhteenkuuluvuutta muihin saman musiikin faneihin. Ja monen tällaisen mieltymyksen yhdistelmä tekee ihmisestä muiden silmissä aina erilaisen, mutta kuitenkin samanlaisen.

Tuntuu osittain jopa vastenmieliseltä ajatella, että oikeastaan kaikki mieltymykseni tulisivatkin jostain ulkopuolelta. Että hei, kyllä minä teen omat valintani ihan itse, täysin muista riippumatta. Mutta totuus on, että en tee. Muiden mieltymykset, myös ne yleiset trendit ja normit sekä etenkin lähipiirin mielipiteet vaikuttavat paljon myös omiin valintoihini, siihenkin mistä minä aidosti tykkään. Omat mieltymykseni, esimerkiksi pukeutumistyylini, sisustusmakuni tai harrastusvalintani ovatkin ehkä yhdistelmä noiden kaikkien vaikutuksista.

Eikä se ole huono juttu ollenkaan, tai tarkoita sitä, että ei ajattelisi itse. Mitä erilaisempien ihmisten (tai sometilien tai blogien tai kirjojen jne.) kanssa aikaansa viettää, sitä erilaisemmista näkökulmista myös omia valintojaan ja mieltymyksiään tarkastelee. Uuden ihmisen myötä voikin löytää ihan uusia tykkäämisen kohteita. Ja toisaalta, jos ei ikinä mieti, että mitä tai kuka omien mieltymysten taustalla on, saattaa jossain kohtaa huomata, että onkin vain kuvitellut tykkäävänsä jostain. Siksi, että haluaisi olla samanlainen kuin joku muukin, vaikka aidosti ja oikeasti se ei olisikaan se mitä itse haluaa.