Tarpeellista haahuilua
Minulla on tapana käydä aamukävelyillä lähimetsässä, edes lyhyillä happihyppelyillä ennen päivän töihin tarttumista. Usein nuo kävelyt kuitenkin venyvät, ellei ole mitään sovittuja aikatauluja. Uppoudun ajatuksiini, kietoudun sumun kiehtovaan hämärään tai ihailen auringonnousun luomia läikkiä puiden latvoissa, jotka hiljalleen vaihtavat paikkaa.
Tänään samaisella metsäkävelyllä mietin, miten aamut ovat itselleni usein se energisin aika päivästä. Silloin ajatus on terävä ja aikaansaaminen helppoa. Toisaalta juuri aamuisin otan myös mieluiten aikaa itselleni, yksin. Tekee mieli haahuilla siellä täällä, antaa ajatusten vaeltaa, kirjoitella rauhassa omia juttujani, joista ei ole minulle sen kummemmin suoraa hyötyä.
Aamut ovat itselleni siis päivän tehokkain ja luovin hetki. Välillä tuntuukin tuhlaukselta käyttää tuo kallisarvoinen aika tällaiseen haahuiluun – kannattaisiko sitten kuitenkin kirjoitella ennemmin kurssisuorituksiin vaadittuja esseitä ja raportteja?
Minulle on jäänyt mieleen eräs hetki helmikuulta, kun kävimme ystäväni kanssa aamupäivällä merellä luistelemassa. Oli upea auringonpaiste, ja muutaman tunnin retki tuntui siltä, kuin olisi ollut minilomalla keskellä arkea. Kotimatkalla poikkesimme toisen ystävämme kanssa lounaalle, jolle taisin päivitellä, että kello on jo noin paljon ja aamupäivä meni vain haahuillessa. Ystäväni totesi tähän topakasti, että eihän me mitään haahuiltu, vaan luisteltiin seitsemän kilometriä! Niinpä, hyvä huomio.
Haahuilla – siinä sana, jota viljelen melko paljon. Välillä positiivisessa ja välillä negatiivisessa mielessä. Itseasiassa suhtautumiseni tuohon sanaan paljastaa jotakin stressitasoistani. Jos suhtautuminen on negatiivinen, ajatusteni taustalle on hiipinyt salakavala jatkuvan tehokkuuden ihannoija, se, jonka mielestä kaikesta pitäisi ottaa hyöty irti. Positiivinen suhtautuminen taas kertoo siitä, että pystyn rauhoittumaan ja rentoutumaan, ilman takaraivossa nakuttavaa huonoa omaa tuntoa.
Haluankin vahvistaa haahuilua sen positiivisessa mielessä. Ottaa hyvällä omalla tunnolla muutaman aamun viikosta ihan vain itselleni, nauttia täysin rinnoin vuorokauden parhaista tunneista, nyt kun se kerran opiskelijana on mahdollista. Onpahan sitten oikean kiireen sattuessa voimavaroja varastossa. Sitä paitsi, miksi päivän paras hetki pitäisi aina käyttää tehokkaasti hyödyksi, sen sijaan, että varaisi sen vain itselleen, nauttisi täysin rinnoin?
———————————————————————————————————————————–
Blogia voi nyt seurata myös Bloglovinissa!
Edellinen teksti: Unohtuneita kauniita hetkiä alkuvuodelta
