Tahmeita ajatuksia

Tuntuu, että ajatukset eivät kulje kunnolla, ne ovat tahmeita, sotkeutuvat toisiinsa epämääräiseksi mössöksi. Havaintojen värit ovat haalentuneet, tarttumapinta niistä on kadonnut. On vaikeaa innostua tai tuottaa johtopäätöksiä, saatikka omia ajatuksia. Tuntuu, että kaikki ympärillä kiertää samaa rataa, sosiaalinen media ei tarjoa uutta inspiraatiota. Vai olenko se vain minä? Enkö vain huomaa sitä, osaa etsiä oikeista paikoista?

Kai se on tämä korona. Se rajoittaa liikkumista, niin ihmisten kuin ajatustenkin. Se kutistaa arjen hyvin pieniin piireihin, joissa sitten pyöritään samaa ympyrää, samoissa paikoissa, samojen ihmisten kanssa. Älkää käsittäkö väärin – olen todella kiitollinen puolisosta, lähimetsistä, mökistä ja niistä muutamasta ystävästä, jotka korona-arkeani piristävät. Olen päässyt moneen muuhun verrattuna helpolla.

Silti minussa asuva rauhaa rakastava kotihiirikin on alkanut kaivata vähän jotain muuta, vaihtelua, näkökulmia, ihmisiä. Jotain, mikä saisi ajatukset liikkeelle, uusille poluille.

Ja kun ajatus ei kulje, kirjoittaminenkin takkuaa – niin blogin kuin kurssisuorituksiin vaadittavien esseidenkin. Ja jos toinen sattuukin sujumaan, toiseen ei enää jää ajatuksia jäljelle. Siksi täälläkin on ollut hiljaista – niitä kurssisuorituksia kun täytyy saada tehtyä.

Mutta kai tähänkin auttaa hyväksyminen: Tällaista tämä nyt on. Koitan pitää kiinni kiitollisuuden pisaroista, muistaa ne pienet ja suuret asiat, jotka ovat kuitenkin hyvin. Luottaa siihen toivoon, että kesällä taas helpottaa, edes vähän.

Ja laskea rimaa, reilusti vaan alemmas ja alemmas. Juuri nyt tehty riittää. Eikä tarvitse tehdä väkisin, jos ei ole pakko. Tärkeintä on vaalia omaa ja muiden jaksamista, niin fyysistä- kuin mielenterveyttäkin. Siispä jatkan sen saman ympyrän kulkemista vielä muutaman kuukauden. Lämpenevät ilmat ja sulavat lumet onneksi hieman laajentavat noita ympyröitä, sillä pian pääsee retkeilemään. Kenties ne ajatuksetkin alkavat samalla vaeltaa vapaammin.

 

———————————————————————————————————————————–

Blogia voi nyt seurata myös Bloglovinissa!

Edellinen teksti: Miksi tehdä väkisin, jos ei oikeasti ole ihan pakko?

Kommentit (2)
  1. Mie kans...
    2.4.2021, 18:53

    Kun tulee aika ajoin päiviä että ajatukset ovat tahmeita, tekemistä olisi vaikka kuinka, mistään ei kuitenkaan tule mitään. Silloin tökkäsen pensselit santaan ja konttorihommat mappi ööhön. Se on kun pää tarvitsee loman, loman saa kun jättää kaikki täytyy hommat ja lähtee vaikka kävelylle yksin tai jonkun läheisen ystävän kanssa. Kävellä ja ihmetellä joutavia, kummastella ihmeitä jutella mihin ajatuspolut vievät. Yleensä tahmapäivästä tulee näin todella mahtava ja voumaannuttava. Jos olen yksisteni ja kesäaika niin vesille mieleni vie minut ja sieltä en ole kertaakaan mököttäen palannut .
    Pirtsakkaa kevättä sinulle ☺️

    1. Kiitos samoi sulle! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *