Unohtuneita kauniita hetkiä alkuvuodelta
Kevät on saapunut, aurinko lämmittää ja linnut visertävät jo melkein kuin kesällä. Metsäpolut ovat paljastuneet lumen alta, ne varjoisimmatkin. Puhelimen galleriaa selaillessani hämmästyinkin siitä lumen määrästä, mikä täällä Turussa pari kuukautta sitten oli.
Samalla muistin, miten paljon talvesta nautinkaan. Ja sen, millaisia monenlaisia polkuja olen saanut jo tänä vuonna tallailla, millaisia retkiä kokea. Sukelsin hetkeksi noihin hetkiin, tunsin melkein pakkasen nipistelevän taas poskia, näin sen kaiken kylmyyden mukanaan tuoman kauneuden.
Siispä seuraa muutama kuvamuisto alkuvuoden luontohetkistä:
Syötteen kansallispuisto
Tammikuun lopulla vietin pari viikkoa perheeni mökillä Syötteellä. Ensimmäiset kaksi kuvaa ovat Iso-Syötteen huipulta, seuraavat kaksi kansallispuiston laduilta. Päivän pituus oli vain muutaman tunnin, mutta pimeässä valaistuilla laduilla hiihtelyssäkin on oma viehätyksensä! Noiden kahden viikon aikana käytiin myös kiertämässä Pieni Karhunkierros lumisilla poluilla liukastellen sekä huiputtamassa Riisitunturi.
Pieni Karhunkierros
Riisitunturi
Riisitunturille kiipesimme ystäväni kanssa itseasiassa kahteen kertaan – ensimmäisellä kerralla nimittäin myöhästyimme juuri ja juuri auringonnousun tuomista upeista kaamoksen väreistä. Käytiin sitten välissä syömässä pitsat Posiolla ja palattiin auringonlaskua varten takaisin. Kovin pitkää reittiä ei uskallettu lähteä tarpomaan, pakkasta kun oli reilut kolmekymmentä astetta. Mutta maisemat yhdistettyinä noihin taivaan väreihin korvasivat kaiken sen kylmyyden ja edestakaisin ajelun!
Naantalin luistelureitit
Yksi alkuvuoden harvinaisuuksista taisi nykytalvien tilan huomioon ottaen olla jäätyneet meret täällä länsirannikollakin sekä Naantaliin auratut useiden kilometrien luistelureitit. Tuolla tuli käytyä useampaankin otteeseen talven aikana!
Torronsuon kansallispuisto
Torronsuollekin oli saatu ajettua taas ladut, ja siellä kävimme hiihtämässä äitini kanssa eräänä maaliskuisena sunnuntaina. Tuolla keskellä suota voi melkein kuvitella itsensä Lappiin!
Lähimetsien polut
Viimeisenä mainittakoon lähimetsät, jotka peittyivät helmikuussa uskomattoman lumikerroksen alle. Samoilla poluilla tulee pyörittyä arkena lähes päivittäin akkuja lataamassa ja ajatuksia herättelemässä. Itselleni merkitykselliset luontohetket voivatkin tapahtua myös ihan tässä kotikulmilla. Silloin huomio kiinnittyy vuodenaikojen ja säiden vaihteluun – nuo alla olevat kuvat ovat lähes samasta kohdasta otettuja. Molemmissa hetkissä oli omanlaisensa kauneus.
Aika usein jatkuvan etäilyn ja vallitsevan maailmantilanteen vuoksi on ollut olo, että arki on melko tasaisen harmaata, sellaista ihan ookoota. Eikä siinäkään varsinaisesti mitään vikaa ole. Mutta nämä kuvat muistuttivat taas siitä, että on tähänkin vuoteen mahtunut kaikesta huolimatta jo paljon hienoja hetkiä ja maisemia, joskin aika luontopainotteisia sellaisia, mutta sehän minulle sopii! (Uskokaa tai älkää, mutta kyllä minä jotain muutakin välillä teen kuin pyörin pitkin metsiä. Useimmiten vain juuri luontohetket ovat niitä, joka saavat kaivamaan kameran esiin.)
Muistuttaako kameran rulla sinua jo ankeuden alle unohtuneista, kauniista hetkistä?
———————————————————————————————————————————–
Blogia voi nyt seurata myös Bloglovinissa!
Edellinen teksti: Tahmeita ajatuksia