Tammikuu

Eihän mulla koko tammikuuta mennyt uuden ihanan Lukupiirimme kirjan Lakipisteen lukemiseen. Alla listattuna tammikuussa luettuja tai kuunneltuja opuksia:

Karin Slaughter: Epäluotettava todistaja (False Witness )
Suomentaja Päivi Paju
HarperCollins

Slaughterin kirjat ovat mukaansatempaavia ja loistavasti kirjoitettuja, joskin välistä etovan groteskeja ja rujoja. Epäluotettava todistaja ei ole pahimmasta päästä, joten uskallan suositella herkemmillekin lukijoille.

Leigh Collier on rakentanut itselleen hyvän elämän, hän on arvostettu puolustusasianaja, ihanan tyttären äiti ja tulee toimeen ex-miehensäkin kanssa. Suurin murhe hänen elämässään tuntuu olevan pikkusisar, jonka itsetuhoinen elämä ei yrityksistä huolimatta selkiydy. Kauniin julkisivun takana Leigh (kuten myös sisarensa) on kantanut lapsuudesta saakka julmaa salaisuutta.

Leigh ihmettelee miksi juuri hänet on pyydetty puolustamaan raiskauksesta syytettyä rikasta miestä, mutta kohdatessaan syytetyn hänelle selviää että tällä on ollut syynsä haluta juuri hänet. Andrew Tenant tietää mitä tapahtui 20 vuotta sitten ja miksi Leigh ei halua asiaa muistaa tai julki saada.
Tästä lähtötilanteesta tarina etenee huimaa vauhtia, mutta imussa ei ole vaikea pysyä, taattua Slaughter-laatua!
4/5

Elsa Anttila: Pankkineiti ja paremmat ihmiset
Saga Egmont

Aikamoinen aikamatka asenteissa ja elämässä tämä unikirjana kuuntelemani Pankkineidin seikkailut pikkukylässä. Hupaisaa ja viihdyttävää romanttista hömppää matkalla untenmaille.
1/5

Eeva Louko: Onnellisten saari
Otava
”Onnellisten saari sijoittuu Helsingin Lauttasaareen. Vuosia ulkomailla asunut kolmekymppinen Ronja palaa kotikulmilleen, kun hänen isänsä löytyy murhattuna Kasinonrannasta. Vastassa ovat nuoruudenystävät, joiden jälleennäkeminen on samaan aikaan lohdullista ja kipeää, sekä tapausta tutkiva nuori konstaapeli, joka ei tunnu tekevän työtään kunnolla. Toimittajataustainen Ronja ryhtyy itse selvittämään etäiseksi jääneen isänsä taustoja, ja samalla tiiviin yhteisön vaietut salaisuudet alkavat paljastua. Kun kaikki tuntevat kaikki, tulee jokaisesta vuorollaan epäilty.”
Loukon esikoinen on sujuvasti kirjoitettua tekstiä ja tarina piti yllä kiinnostusta. Tyylilajina vähän yhtä ja sekaan jotain toista. Katsotaan miksi muotoutuu kunhan seuraaava osa ”Ronja Vaara-sarjaa” ilmestyy aikanaan.
3/5
Carolyn Woods: Paholainen vuoteessani (Sleeping with a Psychopath)
Suomennos Sirpa Saari
Minerva

Carolyn Woods kertoo tässä kirjassa oman tarinansa – tositarinan siitä kuinka hänen elämänsä muuttui hänen tavattuaan uskomattoman viehättävän miehen, Markin. Ja kuinka hän,  tajuttuaan lopulta miehen huijariksi, miehen vietyä häneltä itsetunnon, omaisuuden ja melkeinpä mielenterveydenkin, taisteli takaisin elämänhallintansa.
Woodsin asian selvittämiseen osoittaman sitkeyden ja omistautumisen ansiosta virkavallan tahmeasta ja välillä välinpitämättömästä suhtautumisesta huolimatta, psykopaatti-huijari Mark lopulta tuomittiin rikoksistaan.
Carolynin tarina on järkyttävä, ehkä juurikin siksi että se on tosi, eikä edes ainutkertainen. Facebookin ja Instagramin ”Iloveyou”-miehet ovat leivänmuruja Mark Acklomin kaltaisten tyyppien rinnalla!
3,5/5
Stephen King: Billy Summers
Suomennos Ilkka Rekiaro
Tammi

Billy Summers on hyväpaha mies, joka tappaa pahapahoja miehiä, kun hinnasta sovitaan. Tarjolle tulee se kuuluisa ”viimeinen keikka”, se jonka tuotolla voisi elää loppuelämänsä ilman huolta ja murhetta.
Kohteena on toinen palkkamurhaaja, jonka ”isot kihot” pelkäävät tekevän liian isoja paljastuksia pelastaakseen oman henkensä. Oikeudenkäynnin ja surman tapahtumapaikkana on pikkukaupunki, minne Billyn on asetuttava ennalta määräämättömäksi ajaksi odottamaan oikeaa hetkeä. Peiterooliksi hänestä on tehty kirjailija, mutta Billy päätyykin kirjoittaman kirjaa oikeasti ja hän avaa sisältään solmuja ja traumoja alkuun itsekään myöntämättä kirjoittavansa itsestään.

Kirjassa kulkee siis kaksi tarinaa, nykyhetki missä Billy odottaa päivää kun on aika iskeä ja Billyn kirjoittaman kirjan menneisyys, missä puretaan auki Billyn elämää lapsuudesta alkaen. Pikkukaupunki tulee tutuksi ja sitten tulee odotettu päivä, kun on aika kohottaa ase ja ampua…

Billy Summers ei ole kauhukirja eikä siinä pahemmin ole mitään yliluonnollisiakaan elementtejä, joten niitä vierastavien ei tarvitse jättää tätä helmeä lukematta. King kirjoittaa niinkuin vain King osaa, maalaa sanoilla tunnelmat tutuiksi, hetket käsinkosketeltaviksi ja ihmiset läheisiksi, ra-kas-tan hänen tyyliään !
5/5

Enni Vanhatapio: Tyttöystävä
Otava

”Hauska ja melankolinen romaani kuvaa annettujen roolien ahtautta ja niistä irtautumisen vaikeutta ja tekee lähes kiusallisen tarkkoja huomioita ihmissuhteista”

Ärsyynnyin tästä kirjasta jotenkin tosi paljon. Olen vähän kyllästynyt näihin opuksiin, missä kolmekymppiset naiset ahdistuvat annetuista naisen rooleistaan…jokaisen oma valinta mitä roolia elää, ei sitä naisen roolia sulle anneta jos et sitä itse niskaasi liimaa.
Torakka oli tosi sympaattinen ja teksti sujuvaa. Mutta ei vain sytyttänyt.
2/5
Carin Gerhardsen: Unilaulu (Vyssan lull)
Suomentaja Maija Ylönen
MinervaCrime

Kolmannessa Hammarby-sarjan kirjassa komisario Conny Sjöberg kollegoineen Jens Sandén, Petra Westman ja Jamal Hamad saa tutkittavakseen Filippiiniläisen naisen ja tämän kahden lapsen raa ´an murhan, johon kaiken lisäksi tuntuu sotkeutuneen myös yksi heidän ”omistaan”.
Murhatutkinnan lisäksi kirja valottaa myös tutkijoiden persoonia ja tekee sen ainakin minua miellyttävästi. Tarina saa syvyyttä kun pääsee tutustumaan ihmisiin paremmin.
Jos et ole lukenut aikaisempia osia, Piparkakkutalo ja Tuhkimotytöt, suosittelen aloittamaan niistä ja jatkamaan sitten tähän kolmanteen osaan. Jatkoa seuraa, Hammarby-sarjassa on tällä hetkellä kahdeksan osaa, joten jos et malta odottaa suomennoksia, eikun vain lukemaan på svenska!
3,5/5

Laura Pollari: Täällä jokainen on tähti
Saga Egmont
Instassa tästä kirjasta jo kohkasinkin. En ole suuri novellien ystävä, mutta Pollarin novellit ovat loistavasti oivallettuja ja kerrottuja tarinoita, lyhyydessään niin täynnä elämää ja särmää, että rakastan-rakastan-rakastan tätä kirjaa! Naisille jotka etsivät itseään tai ovat jo itsensä löytäneet. Ja kaikille muillekin sukupuolille tai sukupuolettomille, ketkä haluavat hienon lukukokemuksen.
5/5
Laura Paloheimo: OMG
Otava
Mitä toivot unelmiesi päivältä? Kerro toiveesi, lupaamme toteuttaa ne! Ystävykset Anna ja Karla pyörittävät hääpalvelua ja aihepiirihän on kuin tehty chick-litille. Sekaan Annan kilpatanssijavanhemmat, rappiolle joutunut superlahjakas muusikkoveli, tämän ex-bändi överikomeine solisteineen, nettideittailua ja mitä vielä?
Tästä saisi oivallisen kotimaisen tv-sarjan, käänteitä riittää suuntaan ja toiseen siihen malliin ja vauhtiin, että lukijakin hengästyy.
Erinomaista hömppää lumi- tai räntäsateisen päivän ja illan ratoksi.
3/5

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Meill on metsässä nuotiopiiri eikun Meill on somessa lukupiiri: Piia Leino: Lakipiste

Perustettiin sitten lukupiiri muutaman blogiystävän kanssa, Villasukat-blogista taisi idea lähteä ja minä, Tuulenhavinaa, Tähän on tultu ja Kotona kirjassa hyppäsimme innolla mukaan! Kiitos ihanasta ideasta ja toteutuksesta <3

Tammikuun kirjana luimme Piia Leinon Lakipisteen, Suomi 2050-trilogian viimeisimmän osan, joka aikamaailmaltaan on kylläkin varhaisin näistä kirjoista:
– Lakipiste sijoituu vuoteen 2045
– Yliaika eletään vuonna 2052 (postaukseni vuodelta 2020 täällä)
– Taivas avautuu vuonna 2058 (hurmioitunut postaukseni vuodelta 2018 täällä)

Niinpä melkein suosittelisin lukemaan trilogian käänteisessä ilmestymisjärjestyksessä – suositus onkin vahva, koska ainakin itselleni nämä Leinon dystopiat upposivat kuin kuuma veitsi voihin.

Mutta Lakipisteeseen! Yllätyksekseni kirja oli jännäri/dekkari!

Älylaitteet ovat aikaansaaneet useita kuolemia eri puolella maailmaa –  kelluntatankki keittää rentoutujan hengiltä ja safarilla ollut perhe päätyy leijonien ruoaksi kun auton säädeltävä ”suojakuori” katoaa ympäriltä itsestään, golfkentän ruohonleikkuri silppuaa golffarin ja niin edelleen.

Tekoäly on kirjassa suuressa roolissa, mutta varsinainen päähenkilö on Aaro, Helsinkiläinen Googlen journalisti, joka  saa New Yorkista esihenkilöltään Lisalta ehdotuksen/suosituksen lähteä viettämään virkistyspäiväänsä retriittiin Tammilehdon ekoyhteisöön.
Niinpä Aaro päätyykin halailemaan puita ja retriitin jälkeen hän saa ehdotuksen liittyä ekoyhteisöön itsekin.

Epäilyksiä siitä, että etähenkirikoksia tehtailtaisiin mahdollisesti juurikin Tammilehdon ekoyhteisöstä käsin on ilmassa ja Lisa usuttaa Aaroa liittymään joukkoon  ja tutkimaan asiaa.

Aaron solahtaminen yhteisön ei tapahdu aivan kivuttomasti, mutta useimmat asukkaista ovat kuitenkin ystävällisiä ja Aaro pääsee osalliseksi itselleen vieraaseen elämäntyyliin huomatakseen, että pystyy kuin pystyykin elämään itse asioita tehden eikä tekoälyn helpottama ja ennakoima elämäntyyli olekaan se ainoa oikea.
Ekoilun takana muhii kuitenkin puidenhalailua synkempiä suunnitelmia ja Aarolle alkaa tulla kiire löytää ”MasterMind”, tietokone joka hakkeroituu älylaitteisiin maailmanlaajuisesti ja murhaa ihmisiä. Se on surmannut vasta yksilöitä, mutta tulossa on jotain suurempaa…

Tapahtumien vauhti kiihtyy loppua kohti ja Lakipiste kehittyy oikein oivalliseksi dystopiadekkariksi, genreä vierastavillekin oivallinen opus lukea, suosittelen!

Lakipisteen maailma ei ole läheskään niin utopistinen kuin trilogian aiempien osien ja monet kirjan älytoiminnot ovat jo käytössä, toki maltillisempina ja enemmän ihmisjohtoisina, mutta kuitenkin!

Itselläni on kotiapulainen, Romppanen, jonka olen ohjelmoinut imuroimaan tiettyinä päivinä tiettyihin aikoihin ja se hoitaakin hommansa kiitettävästi, mitä nyt välistä huutelee minua siirtämään itseään jumipaikasta toiseen tai tyhjentämään pölysäiliönsä.
Kesäisin pihamme pitää siistinä Huttunen, joka väsymättä parturoi nurmikkoamme ja häätää ilkeitä myyriä koloihinsa.
Kodin seinällä puhisee ilmalämpöpumppu, joka reagoi huoneessa olevien ihmisten määrään ja säätää lämmityksen sen mukaan – mitäpä jos se päättäisikin yht´äkkiä grillata meidät hengiltä???
Ranteessani on älykello, joka mm. napauttaa rannettani, kun olen istunut liian kauan, muistuttaa sovituista tapaamisista ja lähettää puolestani viestejä.
Puhelimessani asustava Siri tekee asioita puolestani, kirjoittaa sanelustani viestit ja sähköpostit, lukee saapuvat viestit minulle, neuvoo reitit, soittaa puhelut, kertoo jopa vitsejä jos niitä siltä pyydän…

Lakipisteestä, kuten aiemmistakin osista löydän itse taustalta ajatuksen, että kaikesta huolimatta, aikaa on ajatella, ymmärtää, tajuta ja toimia niin että lopputuloksena ei ole dystopia.

Lukekaa!

Kulttuuri Kirjat Suosittelen