Ladataan...
Anna-Mari

Sen piti olla ruskaretki, väriterapiaa ennen talven pimeitä kuukausia.

Toisin kävi ja luonto yllätti, muistutti elämän ennalta-arvaamattomuudesta...

Talven ensimmäinen lumisade yllätti heti ensimmäisenä aamuna kun lähdimme ajamaan Rovaniemeltä kohti Yllästä. Puolessa välissä matkaa maa oli saanut jo pehmeän lumivaipan ja puiden oksia peitti valkea kuorrutus, ihan niin kuin joku olisi koristellut ne kermavaahdolla. Fannikin innostui niin ettei meinannut pysyä turkissaan - meistä kaikista kolmesta se suurin talvifani!

Siellä täällä valkeassa maisemassa erottui vielä syksystä muistuttavia keltalehtisiä puita. Kaksi vuoden aikaa yhdessä päivässä. Saatiin myös moikkailla porolaumaa matkalla, joka oli minulle eksoottinen kokemus sillä en oo aikaisemmin reissannut Lapissa päin.

Majoituimme söpössä pienessä mökissä Ylläksellä. Päivät koostuivat hitaista aamiaisista kynttilänvalossa, retkistä metsäpoluilla, lounastauoista laavuilla, saunomisesta ja illallisista takkatulen äärellä -ja kymmenistä koirapusuista, tietenkin. Eli juuri niistä asioista, jotka koen itselleni kaikista tärkeimmiksi rentoutumisen kannalta; hetkistä, joina aika menettää merkityksensä eikä ole kiire mihinkään - ja ennen kaikkea luonnosta, minulle kaikista tärkeimmästä voimapaikasta.

Viimeisenä iltana, kun oltiin ajamassa takaisin mökille koko päivän pituiselta luontosamoilulta, taivaanrannan väritti niin mielettömän kaunis pastellinsävyinen auringonlasku että oli pakko ajaa auto sivuun ja mennä joen rannalle ihastelemaan purppuramaisemaa.  Joen pinta oli niin tyyni että se olisi voinut olla lasia. Hiljaisuuden rikkoi muutamien, joella kelluvien joutsenten laulu. Ihan kuin olisi astunut postikorttiin tai maalaukseen.

Paluumatkalla Rovaniemelle meidät yllätti toinen maalauksellinen näky jota en valitettavasti päässyt ikuistamaan valokuvaan: joelle kerääntynyt valtava joutsenlauma.

Illalla Rovaniemellä pääsin vielä todistamaan elämäni ensimmäiset revontulet, jotka olivatkin kuulemma komeimmat moneen vuoteen... Tiesitkö muuten että revontulet osaavat oikeastaan tanssia? Siltä mun mielestä näytti, kun taivaankantta halkaisevat vihreät juovat rupesivat yhdessä vaiheessa muuttamaan muotoaan ja saivat violettiin taittavan hännän.

Kun menen luontoon minut valtaa rauha ja kiitollisuuden tunne - meillä on aivan uskomattoman kaunis ja puhdas luonto joka ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Missä muualla on metsää silminkantamattomiin?

Metsässä voi aistia jokaisella solulla luonnosta kumpuavan vanhan viisauden. Arjen hektisyys unohtuu. Kiire on usein vielä salakavalan tarttuvaa. Minulle on todella tärkeä päästä viikottain luontoon hengittämään. Tuntuu, että tämä tarve vain kasvaa.

Luonto myös muistuttaa siitä, että arjen tasapaino on lopulta kiinni yksinkertaisista asioista. Siitä, että on tilaa hengittää. Aikaa pysähtyä. Viikonlopun jälkeen vain vahvistui tunne siitä, että haluan järjestää yhden ensi kauden Helli hetki -joogaviikonlopuista pohjoisessa (voit lukea lisää Helli hetki -miniretriiteistä täällä).

Jos haluat ensimmäisenä tiedon ensi kauden joogaviikonlopuista, voit tilata uutiskirjeen lähettämällä minulle sähköpostia (anna-mari@yogobe.com). Alla vielä muutama ihana, pumpulinen biisi joka sopii mun mielestä hyvin talvifiiliksiin.

Ihanaa viikonloppua!

<3 Anna-Mari

// annamariyoga.com

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Anna-Mari

Harjoitus sunnuntaille.

Tee retki luontoon. 

Kuuntele tuulta.

Hengitä syysilmaa.

Halaa puita.

Pysähdy.

//

Sunday Practice

Go to nature.

Listen to the wind.

Breathe September air.

Hug trees.

Pause.

Kuvat Kotkan Santalahti Resortilta tämän kauden viimeiseltä Helli hetki -joogaviikonlopulta. Löydät pian ensi vuoden viikonlopun pituiset miniretriitit Facebookista.

<3 Anna-Mari

//annamariyoga.com

Ladataan...

Ladataan...
Anna-Mari

Syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina oli taas  Yogoben YOGA365 Meet up for yogateachers -tapahtuman aika. Tällä kertaa teemana oli PAUSE & BREATHE -pysähtyminen ja oman hengähdyshetken ottaminen. Se voi olla yllättävän haastavaa erityisesti jos on omassa intohimoammattissaan. Tämän takia halusin ottaa syyskuun miitin teemaksi juuri pysähtymisen. Uskon, että se on aina yhtä ajankohtainen ja tärkeä teema!

Tapaamisessa oli mukana myös ihana Inkeri Kallio, joka opetti meille restoratiivisen joogan pään tuen tekemisen. Teimme myös rentouttavan tuetun savasanan ennen yhteistä keskusteluhetkeä. Tykkään yhdistää keskustelun lomaan myös kirjoitustehtäviä koska ainakin itseäni auttaa hurjasti ajatusten jäsentäminen paperille.

Yhteisen jakamisen aikana tuli selväksi (taas kerran!) kuinka tärkeitä yhteiset tapaamiset ovatkaan - joogaopettajan työ on nimittäin usein yksinäistä. Jää helposti kamppailemaan omien haasteiden ja ongelmien kanssa yksin. Purimme yhdessä keskustellen suurimpia haasteita liittyen pysähtymiseen ja tauon ottamiseen. On voimaannuttavaa huomata, ettei kukaan ole yksin ongelmansa kanssa. Että joku toinen kamppailee ihan saman asian kanssa. Toisaalta, kun jaamme yhdessä ja päästämme mieltä askarruttavan asian ulos mielestä, ensinnäkin mörkö voi muuttua pienemmäksi pahaksi ja toisaalta joltakin toiselta voi tulla ihan uusi näkökulma ja ehkä ratkaisu ongelmaan - jotain sellaista, mitä ei itse ole itse edes osannut ajatella. 

 

Olen järjestänyt Yogoben joogaopettajien tapaamisia nyt jo puolentoista vuoden ajan ja ihanaa huomata, että miitteihin joiden perimmäinen tarkoitus on jakaa inspiraatiota ja vahvistaa opettajien välistä yhteisöllisyyttä, saapuu joka kerta tuttuja mutta myös uusia kasvoja. Haluan kiittää pääkaupunkiseudun joogastudioita, jotka ovat tehneet yhteistyötä kanssamme ja tarjonneet tiloja joissa kokoontua. NAMASTE! <3

Jos olet joogaopettaja etkä ole kuullutkaan miiteistä niin olet sydämellisesti tervetullut seuraavaan miittiin jonka teema hahmottui mielessäni edellisen tapaamisen keskustelujen keskellä. Löydät pian tapahtuman ja tiedon teemasta Yogobe Suomen Facebook sivun eventeistä, käy tykkäämässä sivusta. Luvassa mm. reikihoitoa. <3

Tapaamiset sopivat ihan kaikille joogaopettajille - olit sitten juuri koulutuksesta valmistumassa tai jo vuosia opettanut. Viime kerrallakin mukana oli kokeneita opettajia sekä opettajan polun ensi askelia ottavia - ja se juuri on niin inspiroivaa kun eri taustoista tulevat ihmiset kokoontuvat yhteen ja jakavat sekä tukevat toisiaan eikä kukaan katso ketään ylös tai alas päin vaan kaikki ovat samalla viivalla. 

<3 Anna-Mari

// annamariyoga.com

Ladataan...

Pages