Elämä on täynnä taikaa kun uskallat luottaa
(Kuva Tangallen hiljaiselta rannalta ensimmäiseltä Sri Lankan matkaltani 2015)
Nyt kolean talven keskellä on ihana palata mielikuvissa takaisin mun toiseen kotiin, Sri Lankalle, jossa olen viimeiset kolme vuotta järjestänyt joogaretriittejä. Toivottavasti maailma palaa pian uomiinsa niin, että pääsemme taas joogaamaan ihanaan Sri Lankaan – mutta mistä kaikki alkoikaan?
Palataan vuoteen 2015, jolloin olin Turun yliopistossa opiskelemassa sosiologiaa & sukupuolentutkimusta ja joogaopettajan koulutuksestani oli talvibreikki. Itsenäinen yliopisto-opiskelu antoi mahdollisuuden pidempi aikaiselle reissulle, jonka piti alun perin olla jotain ihan muuta kuin mitä suunnittelimme…
Meidän ei edes pitänyt mennä Sri Lankalle, mutta elämä tuli väliin – harvoinhan asiat lopulta menevät kuten suunnittelemme, tosin se ei tarkoita, etteikö matkan varrelta kertyisi ikimuistoisia hetkiä elämän muistolippaaseen – ja usein eteen aukeaa vielä jotain paljon mieleenpainuvampaa kun uskaltaa päästää irti liiasta suunnittelusta ja luottaa siihen, että elämä vie oikeaan paikkaan..
Meidän piti mennä kuudeksi viikoksi Andomaaneille. Lennot olivat kuitenkin opiskelijabudjetillemme liikaa, ja päädyimmekin Intian alapuolella sijaitsevalle pienelle saarelle josta en tiennyt etukäteen mitään.
Suunnitelmat eivät ole koskaan painaneet liikaa matkatavaroissani, mutta muutama tärkeä asia minulla oli mielessä reissulle: halusin opetella sukeltamaan, sillä olin aikaisemmin kokeillut Australiassa sukeltamista ja se oli silloin vienyt mun sydämeni; pinnan alle laskeutuessa ja Nemojen & sateenkaarenväristen koralliriuttojen ympäröimänä leijjaillessa tuntuu, kuin matkustaisi toiseen maailmaan. No, en koskaan lopulta sukeltanut Sri Lankalla vaan tilalle tuli jotain ihan muuta…
Weligaman rannalla viihtyy surffaajien lisäksi lehmiä.
Olin kuullut, että Sri Lanka on yksi parhaita paikkoja opetella surffaamaan – se ei tosin mua kiinnostanut, sillä olin jo kokeillut surffia mm. Biarritzilla Ranskassa ja kokemusteni perusteella tullut siihen tulokseen, että olen aivan liian vilukissa surffaamaan, eikä kärsivällisyyteni riitä vaativan surffauksen opetteluun. Little did I know.
Elämällä oli kuitenkin toinen suunnitelma ja päädyin viettämään kolme viikkoa Weligamassa surffaten ja auringon rytmissä eläen. Olin alunperin lupautunut vain kaverin seuraksi kokeilemaan surffia, mutta kävikin niin, että ystäväni ei lajille lämmennyt mutta lempeät vaahtopäät veivätkin sen sijaan minun sydämen ja kutsuivat mua surffaamaan joka aamu auringonnousun aikaan.
Sanotaan, että Weligama on yksi maailman parhaita paikkoja opetella surffaamaan, ja merivesi on aina lämmintä kuin linnunmaito (vilukissatoverit, huom.). Jos olet jo kokeneempi surffaaja, suosittelen sua majoittumaan Midigama-Kabbalana akselilla, joka tarjoaa useamman maukkaan surffispotin.
Myöhemmin jouduin hetkeksi luopumaan surffauksesta koska loukkasin jalkani, ja tielle tuli pelko ja liiallinen varovaisuus. Pääsin kuitenkin yli ahdistuksen – juurikin joogan ja oikeanlaisen hengityksen avulla – mutta tämä on kertomus toiselle päivälle (lupaan kirjoittaa aiheesta uudemman postauksen blogiin myöhemmin).
Aikaisemmin mua rajoittaneessa pelossa piilee myös syy siihen, miksi haluan alkaa järjestämään surffia ja joogaa yhdistäviä joogaretriittejä sitten kun rajat aukeavat..
Mihin sä kaipaat tällä hetkellä eniten; mihin matkaisit jos voisit?
Matka muistoihin joogaretriiteilleni Sri Lankalle (2018-2019)
“Anna-Marin ohjauksessa vahvistui oma näkemykseni joogasta liikkeenä ja jopa ”tanssina” kuin pelkkinä asanoina. Olen joiltain joogatunneilta omaksunut liiankin suorittavan lähestymisen joogaan, minkä vuoksi se ei olekaan aina tuntunut mukavalta. Pidin ohjauksesta, joka korosti oman liikkumistavan löytämistä ja siihen luottamista ilman ulkoista pakkoa ja suorittamista. Musiikki oli tunneilla myös tärkeässä roolissa ja auttoi minua löytämään joogasta tiettyä pehmeyttä ja ”tanssivuutta”. Oivalsin, että joogan ei tarvitse olla staattista asanoiden pitämistä vaan liike ja jatkuvuus ovat tärkeä osa harjoitusta.
Erityisesti iltatunnit olivat aivan uskomattomia. Auringon lämmittämä kivilattia selän alla, auringonlasku ja tähtitaivas sekä laguunin toiselta puolen kuuluvat buddhalaismantrat loivat illan joogatunneille taianomaisen tunnelman. Illan tunnit olivat jotain, mitä en varmasti unohda pitkään aikaan ja mitä ei tule heti koettua uudestaan missään muualla.
Oli ihanaa, että retriitillä tehtiin meditaatio- ja hengitysharjoituksia. Harjoitusten tekeminen pitkästä aikaa toi eteen myös paljon epämukavia tuntemuksia ja ajatuksia, mutta loppuviikkoa kohden mieli oli yhä helpompaa rauhoittaa.
Meditaatioon keskittyminen retriitillä antoi myös taas tahdonvoimaa ja inspiraatiota jatkaa hyvää tapaa myös omassa arjessa. Pidin erityisesti siitä, että retriitin aikana kokeiltiin useita eri tekniikoita, joista pystyi valitsemaan itselle sopivimman tavan harjoitella.” (Marika, Simplicity -joogaretriitti 2019)
Ihanaa viikonloppua sinulle! Minulle voi myös laittaa viestiä jos toivot blogiin postausta jostakin tietystä aiheesta liittyen Sri Lankalla matkustamiseen/joogaan/meditaatioon. Mieluusti jaan täällä blogin puolella koska saan usein kysymyksiä liittyen näihin aiheisiin ja haluan että vastaukset löytävät mahdollisimman monen luokse.
<3 Anna-Mari
Ps. Jos olet kiinnostunut mun tulevista joogaretriiteistä Sri Lankalle, niin laitathan minulle sähköpostia: annamari.pentikainen@gmail.com niin ilmoitan sinulle ensimmäisten joukossa koska pääsemme taas matkaamaan taikasaarelle <3
annamariyoga.com