Joogapurjehdus – voimaannuttava vuorokausi merellä
Mielestäni liikkeessä, kirjoittamisessa ja meressä on kaikissa parantavaa voimaa. Tämän takia aloin järjestämään joogapurjehduksia viime kesänä.
Mikä on joogapurjehdus?
Kuulen tämän kysymyksen usein kertoessani että järjestän joogaretriittien lisäksi joogapurjehduksia. Joogapurjehdus on merellinen retriitti, jossa yhdistyy purjehtiminen, jooga, meditaatio ja kirjoittaminen, joka on aina mukana retriiteilläni sillä se on itselleni tärkeä mielen siivoamisen ja itsetutkiskelun työkalu.
(kuvat: Heini Pekkala)
Matkaamme ihanalla isolla katamaraanilla, meditoimme ja teemme kirjoitusharjoituksia merellä ja joogaamme saaristossa. Mukaan lähtijöiltä vaaditaan retkeilymieltä sillä purjehdimme sään ehdoilla. Nukumme katamaraanin hyteissä ja mökeissä, mutta rohkeimmat seilorit ovat halunneet nukkua yönsä purjeveneen kannella. Lisäksi halukkailla on tietenkin mahdollisuus kokeilla purjehtimista.
Karun kaunis Klovharu kesällä 2019.
Ensimmäiseksi kohteeksi valitsin lempikirjailijani ja mielestäni varsinaisen supernaisen, Tove Janssonin saaren, Klovharun, sillä uskoin että minun lisäkseni moni muukin haaveili vierailusta muumien äidin askeettisella mutta kukkien kuorruttamalla luodolla – ja niinhän se meni, että purjehdus täyttyi silmänräpäyksessä.
Alapuolella on Karoliinan matkakertomus joogapurjehduksesta majakkasaarelle sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka ei ole aikaisemmin joogannut (löydät kirjoituksen alta seuraavan joogapurjehduksen).
”En ollut ikipäivinä joogannut. En harrasta mitään liikuntaa ja kehoni on äärimmäisen jäykkä ja venymätön. En myöskään tiedä mitään purjehtimisesta. Mikä sitten sai minut ilmoittautumaan joogapurjehdukselle? Se, että olin pitkällä sairauslomalla yleistyneen ahdistuneisuushäiriön takia. Ajattelin että rakas voimaelementtini meri yhdistettynä helppoon ja kuulemma ensikertalaisillekin sopivaan joogaan voisi olla hyvää itsehoitoa sairausloman ja saamani lääkkeellisen avun lisäksi. Olen melko kokenut hiljaisuuden retriittien kävijä ja ajattelin, että tässä reissussa saattaisi olla samoja vivahteita. Ilmoitus purjehduksesta hiipi yllättäen Facebook-fiidiini vain kaksi päivää ennen lähtöä – universumi taisi tarjoilla tämän minulle hopealautasella.
Lähtöiltapäivänä meitä odotti katamaraani Helsingin Katajanokalla. Kipparimme Max oli ainoa mies, meitä oli matkassa kymmenen naista ohjaajamme Anna-Mari mukaan lukien. Asetuimme parihytteihimme taloksi ja kun lähdimme lipumaan kohti ensimmäisen päivän määränpäätämme niin kävimme tutustumispiiriin katamaraanin kannelle. Jo ennen piiriin istahtamista oli selvää, että matkassa oli hyvä porukka, jonka kanssa oli helppo jutella. Piirissä tutustuessa kävi ilmi, että meri on meitä yhdistävä tekijä, se tuntui olevan kaikille todella rakas ja tärkeä elementti.
Purjehtiessamme Helsingin editse teimme kannella rentoutus- ja hengitysharjoituksia ja valitsimme intention tälle matkalle ja täällä tehtäville harjoitteille. Minun oli ”rauha”, sillä tällä hetkellä toivon rauhaa mieleeni ja kehooni enemmän muin mitään muuta. Kannella istuskellessa ja maisemia ihaillessa tutustuimme kaikessa rauhassa toisiimme. Ilmapiiri oli semmoinen syleilevä – lämmin ja hyväksyvä. Tuntui että heti löytyi vahva yhteys yhteen jos useampaankin mukana olijaan. Matkan edetessä nautimme ”extreme-kokkimme” Hannan loihtimaa bataatticurrya, joka oli viedä kaikilta kielen mennessään.
Saavuttuamme perille Norrkullalandetiin asetuimme joogamattoinemme laiturille niin, että näimme edessämme kauniin saaristolaismaiseman, jonka yllä ilta hämärtyi. Nostimme kukin myös kortin alkavaa yin-joogaamme varten. Minun kortissani oli – ei kovin yllättäen – ”Peace”.
Anna-Mari veti meille kynttilöiden loisteessa hämärän taivaan alla ihanan, rauhallisen ja taipuisan harjoituksen. Tuntui että näin ensikertalaisena minun oli todella helppo päästä sisälle eri liikkeisiin ja hengityksiin. Varmasti hyvällä ohjaajalla on suuri merkitys tässä asiassa. Mukana oli eri tasoisia osallistujia ja meidät kaikki huomioitiin hienosti. Kokemattomamman pitää myös muistaa olla lempeä itseään kohtaan eikä väkisin koittaa sellaista asentoa, joka ei kerta kaikkiaan onnistu. Joogan jälkeen saimme vielä saunoa loputkin kireydet pois kehostamme.
Päätimme siirtää aluksen toiselle puolen saarta yön ajaksi ja niin pääsimme myös kokemaan monen kohdalla elämän ensimmäisen yöpurjehduksen mahtavan kipparimme johdolla. Saavuttuamme toiseen laituriin minun puuhakseni osui hypätä maihin, napata katamaraanilta heitetyt köysivyyhdit, kiinnittää köydet laituriin ja heittää vyyhdit takaisin alukseen. Jännää puuhaa sekin elo-syyskuun vaihteen yön pimeydessä ja ensikertalaisena! Kun solmut olivat kohdallaan ja paatti turvallisesti kiinni laiturissa, niin oli aika kömpiä nukkumaan.
Seitsemän aikaan aloimme heräillä ja Hanna surautti ensi töikseen kaikille ihanat marjasmoothiet ja tarjoili aamukahvia ja -teetä. Kaikkien herättyä siirryimme taas laiturille mattoinemme ja tällä kertaa vuorossa oli flow-joogaa ja sen jälkeen intuitiivista kirjoittamista. Koin että flow-jooga oli minulle hankalampaa kuin yin-jooga, tosin uskon, että liikkumattomalla elämäntavallani ja kehoni huonolla kunnolla oli osuutensa asiaan. Aamuharjoituksen jälkeen suurin osa joukosta pulahti upeassa aamuauringossa uimaan suoraan katamaraanilta.
Meidän merenneitojen noustua takaisin alukseen nostimme taas purjeet ja pääsimme valmiiseen aamupalapöytään. Päivän kohteena oli Söderskärin karun kaunis majakkasaari.
Minä ja moni muu porukasta valokuvaa mielellään, joten tässä kohteessa pääsi nauttimaan maisemista niin kameran takaa kuin ihan mielen verkkokalvoille tallentaen. Käveltyäni riippusiltaa toisen saaren puolelle päädyin käsittämättömän kauniisiin kallio- ja merimaisemiin ja liikutuin kaikesta näkemästäni sekä pitkästä aikaa kokemastani rauhan tunteesta keskellä merta niin, että itkin.
Sitten oli aika suunnata takaisin kohti Katajanokkaa, jonne saapuisimme 22 h lähtömme jälkeen. Sinnittelin aluksen keulaverkkojen päällä makaamassa, vaikka melko tuulinen keli sai aallot kastelemaan minut useaan kertaan. Naurua ja märkiä vaatteitahan siitä oli tuloksena. Hannan meille lounaaksi laittama herkullinen nokkoskeitto lämmitti mukavasti muutaman vähän viileämmän suihkun jälkeen. Paluumatkalla teimme vielä aluksen kannella rentoutus- ja hengitysharjoituksia sekä intuitiivista kirjoittamista, jossa sain taas huomata rauhan vilahtelevan mukana. Kotisataman lähestyessä kokoonnuimme vielä kiitospiiriin. En tainnut olla ihan ainoa, joka hiukan viivytteli maihinnousua, sillä ei tehnyt yhtään mieli astua taianomaisesta tunnelmasta takaisin arkimaailmaan.
Joogapurjehduksessa yhdistyi monta ihanaa ja hyvää tekevää asiaa – ihan jokainen meistä tarvitsee tällaista itselleen! Matkamme oli huikea elämys, osallistujat ihania, sydämellisiä naisia (ja Max kipparimme toki myös aivan hurmaava) ja tehdyistä harjoitteista jää taatusti eväitä ja työkaluja tulevaan! Niin se vaan on, että universumi tuo joskus meille JUTTUJA, kun niitä vähiten odottaa mutta eniten tarvitsee.”
Missä olen minä
Onko meidät esitelty
Olenko nähnyt ne hymyilevät kasvot
ja halaukseen sulkevan sylin
joista puut puhuvat,
kun puhuvat minusta
Miksi en näe minua
Tai oikeammin
miksi en anna minulle rauhaa
miksi en anna minulle lupaa olla kyllin hyvä
juuri sellaisena kuin olen.”
Teksti ja runo kesän 2019 joogapurjehduksella mukana ollut Karoliina Mäkelä.
Kesän 2020 joogapurjehdus vie saaristoon Helsingin edustalle 12-13.9 ja voit lukea lisää siitä täällä. Uutiskirjeeni voit tilata tulevaisuuden purjehduksien ja retriittien varalta: anna-mari@yogobe.com