Onnellisuudesta
Vuodenvaihteessa mietitään luultavasti tavallista enemmän omaa onnellisuutta ja hyvinvointia. Jos ei tietoisesti, niin tiedostamatta, erilaisten uuden vuoden lupausten kautta. Lupaukset liittyvät muutoksiin; ei olla tyytyväisiä elämään sellaisena kuin se on tässä. Usein lupaukset liittyvät onnellisuuden miettimiseen negatiivisen kautta.
Sen sijaan, että mietitään onnellisuutta kielteisen kautta, kuten aloittamalla vuosi herkkulakolla, mitä jos keskitytäänkin itselle iloa ja hyvää oloa tuoviin asioihin. Kysytään itseltä mikä on sellaista, joka tuo elinvoimaa elämään?
Loving, having, being
Sosiologi Erik Allardt on jakanut hyvinvoinnin käsitteen kolmeen osaan: loving, having & being. Tämän mukaan hyvinvointiin liittyy loving, ihmissuhteet ja having, tulot, asuminen ja terveys, mutta näiden lisäksi myös being, itsensä toteuttaminen ja vaikuttamismahdollisuus.
Viimeinen kohta on usein se, joka unohtuu arjen kohinassa – mutta joka luo perustan kahdelle edelliselle. Tyhjään kohtaan etsitään täytettä kahdesta muusta hyvinvoinnin ulottuvuudesta: haetaan täydennystä itseen toisen ihmisen kautta (loving) tai paetaan työhön tai kuluttamiseen (having) vaikka tasapaino löytyy vasta kun keskitytään kolmanteen eli being -ulottuvuuteen.
Koen, että saan toteuttaa itseäni omassa työssäni, mutta samalla työni luonne on sellainen, että raja työn ja vapaa-ajan välillä on häilyvä. Olen huomannut, että tasapainoisen elämän kannalta on tärkeää säilyttää arjessa sellaista mielekästä tekemistä joka eroaa työstä ja saa mielen pois työasioista.
When we were young…
”Joskus tuntuu ettei edes muista mistä asioista oikeasti tykkää”, eräs ystäväni totesi ollessaan hankalassa elämäntilanteessa. Usein eletään myös niin hektistä arkea ettei malteta pysähtyä kuuntelemaan sydämen toiveita. Helpompaa on jatkaa kiireen siivillä, samaan tahtiin kuin aina ennenkin.
Toinen ystäväni on unelmatyössään, mutta kamppailee uupumuksen kanssa. Hän on vastikään perustanut oman yrityksen ja työpäivät ovat pitkiä, joten hänellä ei ole ollut resursseja tehdä vapaa-ajalla asioita, joista todella nauttii. Se heijastuu omaan jaksamiseen.
Silloin kun tuntuu, että on menettänyt yhteyden omaan sydämeen, vastaus voi löytyä sieltä, mistä ei ehkä ole ymmärtänyt etsiä: lapsilta. Sen lisäksi, että he ovat parhaita hetkessä elämisen ja heittäytymisen opettajia ihan jokaiselle meistä, palaamalla takaisin omaan lapsuuteen voidaan löytää jotain olennaista liittyen itselle mielekkään elämän rakentamiseen.
Jos tuntuu vaikealta palauttaa mieleen asioita joista todella nauttii, esimerkiksi haastavan elämäntilanteen takia, kokeile kysyä itseltä seuraavat kysymykset:
Mitä rakastin kun olin lapsi?
Mihin käytin aikaa, kun en odottanut vastineeksi palkkaa?
Mitä tein vain tekemisen itsensä vuoksi?
Usein vuosien saatossa unohdetaan, tai ei anneta anna arvoa asioille, jotka saivat joskus sydämen heittämään kuperkeikkaa. Järjen asiat peittävät alleen sydämen toiveet.
Ei ole aikaa. Olen liian huono. Ei se olisi järkevää. Ja ennen kaikkea: Ei se olisi tuotteliasta.
Mieli keksii erilaisia tekosyitä jotta emme seuraisi sydäntä. Vanhassa tutussa on niin paljon turvallisempi ja ennen kaikkea helpompi jatkaa. Ja niin vähitellen päästetään irti asioista, jotka saivat joskus silmät tuikkimaan.
Pohtimalla edellisiä kysymyksiä voidaan kuitenkin päästä takaisin oman olemuksen peruslähteille, sydämen viisauteen. Mua kysymyksiin vastaaminen on auttanut hahmottamaan asiat, joista todella nautin sen sijaan että keskittyisin johonkin sellaiseen, joka tuo ehkä pikaista mutta tilapäistä hyvää oloa.
Nyt uuden vuoden tienoilla kannustan sinua muistamaan; palauttamaan mieleen asiat, joista nautit lapsena. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudestaan. Vaikka et maksaisikaan kitaransoitolla laskuja tai tienaisi elantoa tanssimalla, tuo itselle nautinnollisten asioiden tekeminen elämään jotain sellaista, jota ei voi rahassa mitata. Jotain paljon arvokkaampaa. Merkityksellisyyttä. Rakkautta. Innostumista. Elinvoimaa. Yhteyden omaan itseen.
Ketään ei kiinnosta, oletko maailman paras siinä mitä teet – todellisuudessa kaikki ovat liian kiinni omissa tekemisissään. Tärkeintä on, että teet sitä, mikä resonoi sydämessä. Kiire on myös huono syy, meillähän on aina aikaa myös selata älypyuhelinta. ;-)
Ja miten kävi uupuneen ystäväni? Hän raivasi kalenterista tilaa sellaiselle, jota oli lapsena rakastanut eli piirtämiselle. Ja vielä 20 vuoden tauon jälkeenkin sydän heitti taas kuperkeikan.
Mitä jos uudenvuoden lupauksesi olisi tänä vuonna antaa itselle aikaa?
Huomenna vuoden ensimmäinen yin joogan ja kirjoittamisen workshop Katajanokalla. Keskitytään tämän kirjoituksen mukaiseen teemaan, oman sydämen viisauteen.
<3 Anna-Mari
// annamariyoga.com