Hieman perävaunussa tullaan, mutta tässä mun vuoden 2020 kohokohdat kuvina – ja muutama matkavinkki sinulle joka suunnittelet matkaa Sri Lankalle tai Suomen voimaannuttavaan lähiluontoon. Mutta ihan ensin, haluan jakaa sun kanssa ajankohtaisen asian, eli kuinka luoda unelmien alttari tulevalle vuodelle.

Luo unelmien alttari vuodelle 2021. Tee ensin meditaatio, jotta pääset oman intuitiosi luokse (esimerkiksi Täydenkuun Taika –paketissani tulee mukana  unelmien manifestaatiomeditaatio). Kysy sitten itseltäsi mitä haluat tulevalta vuodelta? Reflektoi kirjoittamalla. Koristele alttari kynttilöin, valokuvin ja esinein, jotka symboloivat unelmiasi. Jätä alttari kaunistamaan kotiasi ja muistuttamaan sinua siitä, mikä on sinulle merkityksellistä ja tärkeää. Palaa alttarin luokse manifestoimaan unelmiasi aina kun siltä tuntuu tai tarvitset vahvistusta.

I am a little bit late, but here’s my year 2020 in pictures and some traveling tips for anyone who’s planning on traveling to Sri Lanka or Finland. But first, tips how to create your manifesting magic altar for the up coming year. Start with tapping into your inner wisdom & intuition by grounding yourself with meditation (here’s one). Then ask yourself what does your heart really want from this year? What are the things you want to focus on this year & what do you want to attract in your life? Decorate your altar with candles, pictures, crystals, sea shells, jewelry and anything that represents the dreams of your heart. Leave the altar somewhere in your house to remind you of your dreams and things that bring happiness & meaning to you. 

Kookoksia, hedelmiä väripaletin jokaisessa sävyssä ja taivas, joka pukeutui iltaisin purppuraan. Tammikuu alkoi varjotyön joogaretriitilläni Sri Lankalla ihanan retriittiryhmän kesken. Vuoden yhdeksi merkityksellisimmistä muistoista painui se, kun autettiin pieniä, kadun varrelta löytyneitä koiranpentuja viemällä ne rokotettavaksi ja madotettavaksi. Muutama muukin turisti kävi hoitamassa pentuja ja kuulin myöhemmin ilostuttavan uutisen; pennuille oli löytynyt kodit.

Pieni mutta merkityksellinen ajatus matkustamiseen: Tehdään aina reissussa palvelus paikallisten hyväksi – oli se sitten rantojen siivoamista, koiranpentujen auttamista tai vaikkapa paikallisten koulujen tai päiväkotien avustusta. Pienistä puroista syntyy joki, ja vaikka emme yksin voi pelastaa maailmaa, voimme kantaa kortemme kekoon ja tehdä siten yhdessä paljonkin pienin teoin, jotka eivät maksa meille lähes mitään, mutta se, mitä niistä saa, on kallisarvoista ja voi koskettaa montaakin elämää.

Olen muutenkin huomannut, että universumi on heidän puolella jotka auttavat muita. Minut on lapsuudesta asti opetettu auttamaan vähempiosaisia (ei lainkaan alaspäin katsoen vaan oikeudenmukaisuuden nimissä) ja se on itselle yksi tärkeimmistä arvoista. Aina kun oon tukenut jotakin asiaa tai ystävää, se on tullut takaisin vähintään saman arvoisena – varsinkin silloin, kun en ole odottanut mitään takaisin.

”No one has ever become poor by giving” – Anne Frank

January started with my shadow work yoga retreat in Sri Lanka. One of the most memorable things in 2020 was saving few street puppies and taking them to the doctor’s. Other tourists’ were also helping these little ones and I heard that later the puppies found homes, too. One thought I want to share for all you gypsy souls & travelers out there; let’s do little acts of kindness every time we travel; it can be helping puppies, cleaning up the beaches, volunteering ect. One person can’t change the world but together we can create a big change and make this world more beautiful & caring place. <3 I have noticed, that when ever I give something, was it financial support or something else, it always returns & often times doubles – and the less you expect, the more you get. It’s the universe paying back for kind hearted. 

Myös toinen kevään joogaretriittini Sri Lankalla on ehdottomasti viime vuoden kohokohtia. Tällä kertaa teemanamme oli villi ja luova feminiinisyys – asiat, joita arvostetaan ihan liian vähän maskuliinisuuden suoritusyhteiskunnassa, ja joka harvoin jättää tilaa luovalle leikkisyydelle ja intuitiolle, joita feminiinisyys edustaa.

”All that is alive is moving, all living is dancing.” – annamariyoga 

Also the second retreat happened in Sri Lanka this spring. The theme was this time wild feminine creativity – something that this masculine driven society tries to push aside and shrink. We often forget the importance of play, surrendering & intuition for our creative life that is in the core of all existence.

Ja sitten Se alkoi. Koronakevät ja koko maailma kääntyi ylös alaisin. Minun piti palata Suomeen, mutta päätinkin jäädä Sri Lankalle sillä työni mahdollistivat sen. Monet olivat huolissaan siitä, pääsenkö kotiin ja mitä jos sairastun. Päätin kuitenkin pelon sijaan luottaa, uskoa elämän kantavaan voimaan. Aaltojen sylissä oli helppo hengittää ja hyvä olla.

Kuuntelin eilen podcastia, jossa sanottiin että silloin kun luulemme, että olemme laittaneet itsemme täysin likoon, olemmekin käyttäneet vasta 40% todellisesta kapasiteetistamme. Olemme yllättävän vahvoja ja sitkeitä, ja kestävyyttämme tämä vuosi onkin koetellut – ja varmasti myös osoittanut meille että vaikka emme voi todellisuudessa kontrolloida lähes mitään, kaikesta selviää, kun hengittää. Resilienssi onkin yksi asia, jonka haluan ottaa mukaan poikkeuksellisesta vuodesta (resilienssi kiehtoo aiheena tosi paljon ja kirjoittelenkin aiheesta pidemmin toisessa blogissa jottei tästä muotoudu romaania).

Sain myös viime vuonna arvokkaan muistutuksen hengityksen merkityksestä pelkojen ylittämisessä surffauksen kautta ja haluan kantaa tätä muistutusta mukanani tuleviin elämän turbulensseihin. Olin muutaman loukkaantumisen takia ruvennut vuosia sitten pelkäämään surffaamista ja se harmitti mua todella; vietinhän vuosittain aikaa Sri Lankalla – saarella, jota sanotaan yhdeksi maailman parhaista paikoista opetella surffaamaan. Meri on myös aina ollut itselleni hurjan rakas, ja yksi elämäni ikimuistoisimpia ja kauniimpia muistoja on surffaus Mirissan reeffillä kilpikonnien keskellä. Nyt kuitenkin olin antanut pelon hallita elämää ja olin lopettanut surffauksen useaksi vuodeksi sen takia.

Onneksi karanteeniperheeseeni kuului kokenut surffaaja, joka vei mut eräänä päivänä veteen laudan kanssa. Jo siinä vaiheessa, kun kahlasimme kohti aaltoja, sydämessäni laukkasi villihevosia ja henki oli salpaantua. Jopa mun kädet tärisivät – ja aallot olivat pieniä (tosin Kabbalana ranta ei ole se kaikista pienimpien aaltojen ranta). Olin jo kääntyä takaisin rantaan, kun jokin sai mut kohtaamaan pelkoni ja nousemaan laudalle. Sydän laukkasi yhä rinnassani kunnes juuri ennen kuin aalto oli pyyhkäisemässä ylitseni, opettajani sanoi ”muista joogahengitys”. Ja niin mä tartuin siihen, joka minussa – ja meissä ihan jokaisessa on mukana – ihan koko ajan. Ankkuroimassa tähän hetkeen ja meidän kehosta löytyvään viisauteen. Omaan hengitykseeni. Ja yht’äkkiä villihevoset katosivat rinnasta ja sydän sai tilaa luopua pelosta.

Covid spring begun and turned the world upside down. I was supposed to fly back home to Finland but decided to stay in Sri Lanka and work from abroad. My family got super worried if I ever get back home and stressing over what’d happen if I got sick. Instead of being afraid, I decided to trust life and stay. The barefooted living feels like home to me. 

I just recently heard a podcast that said that when we think we have used our full capacity we in fact only used 40% of our true potential. We are stronger & more resilient than we think – and resilience truly is something that this year has been testing. The year also showed us that even though we cannot actually control anything, we can go through anything by breathing. Resilience is something that I want to bring forth from this exceptional year (the topic of resilience is super fascinating to me and I’ll write about it more on another post).

One big lesson of 2020 was the power of my breath. Of course, as a yoga teacher I know how important & meaningful breath is, but we all forget sometimes. I got reminded of the value of breath through surfing. Because some injuries few years ago I got afraid of the waves & surfing and stopped it for years because of my fear. It was sad because at the same time, ocean is the love of my life & a true healing place to me. Yet, I was spending months every year in Sri Lanka – the island that is said to be one of the best spots in the world to learn surfing. 

Luckily, one guy in my quarantine family was such a good surfer and wanted to give me a lesson one day. When we were only walking to the water my heart was already racing and my breath had become shallow. I was just about to turn around and run away from facing my fear but then something happened and I insisted. I jumped on the board and as the wave was coming he went ”remember the yogic breath” and those were the magic words. I tapped into my breath, the anchor that brings me to my body and the deeper wisdom. Something inside me shifted and I was not afraid anymore.That was the turning point and the beginning of the unforgettable summer of surfing.

Nyt olen kiitollinen mun surffiopettajalle ja omalle hengitykselleni siitä, että yhdessä he tukivat mut pelkoni yli. Ja siitä alkoikin surffauksen täytteinen kesä; nyt voin omakohtaisella kokemuksella todeta, että Sri Lanka todellakin on paikka, jossa opetella surffaamaan. Tarinan opetus; sinun sanoillasi on väliä ja ne voivat vaikuttaa toiseen ihmiseen paljon enemmän kuin saat ikinä tietää. Valitaan siis sanamme tarkoin –ja muistetaan kannustaa toinen toistamme.

Afterwards I’m so grateful for my surf teacher & my own breath – they were together guiding me through my fear. Now, after surfing in the east & west coast I can honestly say Sri Lanka is the place to learn surfing – no sharks, hey! 😉  The lesson of this story: lets support each other! words can have a huge impact on someone’s life – greater than you might ever know. So lets choose our words wisely.

Kun olen kertonut pelostani muille, olen huomannut, että ympärilläni on tosi paljon ihmisiä, joita kiinnostaa surffaaminen mutta jotka syystä tai toisesta pelkäävät merta. Koska olen itse kokenut hengityksen parantavan voiman ja sen, kuinka meditaatio– ja hengitysharjoitukset tukevat surffausta, haluan tulevalla kaudella alkaa järjestämään joogan ja surffauksen yhdistäviä retriittejä Sri Lankalla – ensimmäinen tapahtuukin jo muutaman kuukauden päästä (lisäinfoa täällä).

Yksi viime vuoden tärkeimmistä muistoista liittyy sosiaalisen median yhteisöllisyyttä vahvistavaan voimaan. Järjestin koronakeväänä ensimmäisen 7 Days of Loving Kindness –meditaatiomatkan whatsappryhmässä, jonka teemana oli myötätunto ja kiitollisuus. Ryhmä paisui yli 200 osallistujaan. Koronavuosi onkin opettanut, että vaikka emme voi olla fyysisesti läsnä voimme silti tukea toinen toistamme ja vahvistaa yhdessä myötätuntoa ympärillämme.

Because I have experienced the healing power of breath and realized that surfing & meditation/breathwork support each other, I want to start offering yoga & surf retreats in Sri Lanka this season (learn more). One big lesson of 2020 reminds me of the power of social media & its communal support. In the Covid spring I organized 7 Days of Loving Kindness –online meditation journey on a whatsapp group. It gathered over 200 people globally together to meditate & strengthen compassion and gratitude. I think covid year has taught us that even though we can’t always be physically present we can still support each other & bring love into our lives.

Kuva yllä: jos haluat kuunnella Sri Lankalaista musiikkia, vahva suositus The Soulille, jonka musiikki luo siltoja eri genrejen välille. Kuva The Soulin keikalta Mellow Hostellista Ahangamasta.

Pinkkinä hohtavasta rambutaanista tuli viime vuoden uusi suosikkimarjani.

Syyspurjehdus Suomessa & uusi ihana saarikokemus

Palattuani Suomeen edessä oli joogapurjehduksen järjestäminen – aloitin purjehdusten tarjoamisen viime vuonna, jolloin kävimme Tove Janssonin saarella Klovharussa. Joogaa, meditaatiota ja kirjoittamista yhdistävillä purjehduksilla oli tänä vuonna uusi ihana kohde – paikka, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt eli  saunasaari Helsingin edustalla.

When I got back to Finland it was time to organize the yoga sailing that combines creative writing, meditation & yoga. This year we visited a beautiful Saunasaari near by Helsinki and I strongly recommend it to anyone, such a beautiful place.

Meri inspiroi minua ihan äärettömästi kaikessa – myös kirjoittamisessa. Joogapurjehduksen kirjoitusharjoitukset teimmekin katamaraanin kannella, aaltojen sylissä.

Ensimmäisenä iltana saimme joogata sateen ropinassa kynttilänvalossa. Tunnelmallista!

..jälkimmäisenä päivänä paistoikin jo aurinko…Aamupala maistuu aina paremmalta luonnon helmassa. 

Täydenkuun meditaatio & tarotkortit –ilta Katajanokan kotijoogastudiossani.

Yksi vuoden kohokohtia oli ehdottomasti se, että jo useamman vuoden suunnittelemani naistenpiirit näkivät vihdoin päivänvalon. Ennätimme järjestää syksyllä kaksi ihanaa naisten iltaa, jotka vain vahvistivat sitä, että yhteisöllisyys ja jakaminen ovat tosi tärkeitä asioita aina ja varsinkin nyt.

Rohkeus puhua ääneen vaikeista asioista on tosi parantavaa – silloin voimme todella kokea aitoa yhteyttä kun huomaamme, että vaikka olemme jokainen erilaisia niin olemme silti ihmisen muotissa ja käymme läpi samankaltaisia asioita. Ihmisyys yhdistää meitä kaikkia ja ääneen jakaminen voi luoda siltoja kokemustemme välille ja siten yhdistää meitä.

Ajatus, jota kannan ensi vuoden mukanani ja rohkaisen sinuakin muistamaan sen: Ole rohkeasti oma itsesi. Kun uskallat olla se kuka olet, löydät sinun heimosi luo. 

One of the highlights of the last year are the women’s circles that I have been planning for few years and finally started organizing. It’s so rewarding to realize this is something that’s needed; communal support & sharing are always important but especially during these challenging times. It’s super healing to find the courage to talk about difficult & uncomfortable things – only when we share from our hearts we can truly connect and realize that even though we are all unique and different we are still in the human skin and going through the same human difficulties. Being a human is that which unites us and by sharing out loud about the uncomfortable (instead of blaming, shaming or hiding things) creates bridges between our experiences bringing them together.

Yhteisöllisyyden merkitys korostui myös syksyn Nuuksion joogaretriiteilläni, joista ensimmäinen kulki teemalla itsemyötätunto, ja toisella keskityimme varjotyöhön. Niin kiitollinen kaikista kohtaamisista joissa sain olla tänä vuonna mukana. Jokainen merkityksellinen kohtaaminen opettaa meille jotakin jos kuuntelemme.

Oon myös onnellinen että sain viettää viime vuonna aikaa kahdessa upeassa, mutta niin erilaisessa maassa; Suomessa ja Sri Lankalla; ässät, jotka säilyvät aina mun sydämessä, ja jotka keskinäisten eroavaisuuksiensa takia opettavat ihan hurjasti elämästä .

The importance of communal support could also be felt in my retreats in gorgeous Nuuksio National Park this fall. On the first retreat we were focusing on self–compassion, and the latter one was all about the shadow work. I am so grateful of all the people I met during 2020, we cannot obviously like everyone but everyone is teaching us something if we are willing to listen. I am also grateful of being able to spend time last year in two such different small yet special (and oh so beautiful) countries: Finland & Sri Lanka. Because they are so different, they can really teach me a lot & expand my view on life.

..Vielä vinkki lähimatkailuun: Kuusijärven ulkoilualue ja savusauna ovat aivan ihana paikka arjen nollaukseen ja voimaantumiseen luonnossa, parhaassa voimapaikassa (kuvassa). Uskallatko pulahtaa järveen ja antaa veden huuhtoa mukanaan viime vuoden painolastit?