Rakentaa, ei rakenna, rakentaa…

Rakastan myrskyisiä öitä mökissä kun tuuli ulisee nurkissa. Ja niitä auringonlaskuja, kun koko taivas on maalattu upeilla väreillä. Kaipaan jo sitä tunnetta, kun menen nukkumaan puusaunan raikkaana virkistävän pulahduksen jälkeen. Ja se järvimaisema, se oli aikanaan rakkautta ensi silmäyksellä! Kesä, tulethan pian. 

IMG_20160409_094424.jpg

Usko tai älä, minulla on olemassa muitakin intohimoja kuin Turkki. 🙂 Hankin yhdessä vanhempien kanssa muutama vuosi sitten tämän unelmien paikan. Tarkoitus oli rakentaa tontille modernit hirsitalot molemmille. Siinä vaiheessa olin vielä mukavasti uraputkessa ja suunnitelma kuulosti hyvälle. Rakastan sisustamista ja kauniita koteja. Olen antanut uuden, arvoisensa elämän useille huoneistoille remontoimalla ne kuntoon kokonaivaltaisesti. Pidän siitä kun saan aikaan konkreettista ja pääsen toteuttamaan itseäni. 

Tontilla on 50-luvulla rakennettu ja joskus 90-luvulla korjailtu pieni päärakennus sekä rannassa niinikään 50-luvulla rakennetut sauna ja beach house. Ennen uupumistani remontoimme rannassa olevat huonokuntoiset rakennukset turvaan ennen lopullista lahoamista. Ne odottelevat vielä maalia ulkopintaan, kunhan vain osaisimme päättää värityksen.

IMG_20160409_094351.jpg

Kun aloin olemaan kovin väsynyt ja uupunut, ajatus rakennusprojektista alkoi mietityttämään. Niinpä siirsimme sen aloitusta. Tilanne onkin ollut viime aikoina hieman haastava. Vanhempani haluaisivat kiirehtiä kun ikää tulee, mutta itse tässä tilanteessa, puolikuntoisena, haluaisin edetä rauhassa.

Alkuperäinen ajatus oli laittaa päärakennus nurin ja rakentaa tilalle kaksi suurehkoa rakennusta. Rakennusoikeutta on yli 400 neliötä. Mihin minä niin suurta ja arvokasta taloa tarvitsen? Sekö tekisi minut onnelliseksi? Tuskinpa vain.

Olemme nyt keskustelleet, että kaikki vaihtoehdot olisi hyvä katsoa avoimin silmin ja mielin. Mahtuisiko tontin rakennusalueelle rakentaa vanhemmilleni oma talo viereen ja minä kunnostaisin vanhaa pikkuhiljaa? Tai jos rakentaisimme paritalon, jossa minulla olisi pienempi pääty?

IMG_20160409_094240.jpg

Projekti on nyt siinä vaiheessa, että haluaisimme löytää asiantuntijan katsomaan kokonaisuutta kanssamme. Mistä löytyisi tämä hyvä arkkitehti, joka voisi ideoida kanssamme parhaan ratkaisun? Suosittelethan jos tiedät sellaisen.

Vielä hetki sitten tämä kokonaisuus pelotti minua ihan hurjasti. Luotan nyt siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Voin jo hieman paremmin ja uskon, että mieleinen projekti voisi auttaa lisää, kunhan vain muistan olla itselleni armollinen ja suhtautua asioihin huomattavasti rennommin kuin ennen.

Kerran täällä vain eletään ja elämästä on tarkoitus myös nauttia! Tartutaan siis rohkeasti haaveisiin ja tehdään niistä totta! <3

IMG_20160409_094327.jpg

 

Taloon.comista löydät kaiken tarvittavan sisä- ja ulkorakentamiseen. Klikkaa itsesi ostoksille!

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli

Järki ja tunteet?

Onko tuo järkevää? Kannattaako se varmasti? Onko se fiksuin ratkaisu? Teetkö nyt oikeita valintoja? Toiminko varmasti järkevästi?

Järkevästi. Tehokkaasti. Fiksusti. Oikein. Niin kuin kuuluu. Kuka nämä määrittää? Mikä on järkevää tai fiksua milloinkin? Miten ja kuka määrittelee mikä on kulloinkin oikein ja niin kuin kuuluu?

IMG_20160414_130844.jpg

Johtaako järjellä tehdyt ratkaisut parempiin tuloksiin? Tai yhteiskuntaa hyödyttävimpiin tekoihin? Onko maailma parempi paikka elää kun sitä hallitaan järjellä?

Entä ne tunteet? Onko odotukset pärjäämiselle ja tehokkuudelle niin suuria, että on edettävä järjellä ja sivuutettava omat tunteet? Onko tunteiden näyttäminen heikkoa? Tekeekö tunteet ihmisestä huonomman?

Olen itse elänyt hyvin järkipitoista elämää. Tehnyt niin kuin on kuulunut. Tehnyt järkeviä valintoja. Käynyt kouluja, hankkinut maisterin paperit, tehnyt uraa ja rahaa. Ja palanut loppuun. En kadu näistä ainoatakaan, mutta yksi asiaa vaivaa. Omat tunteet. 

IMG_20160414_131217.jpg

Miltä minusta tuntuu? Olenko onnellinen? Olenko surullinen? Olenko ylpeä saavutuksistani? Osaanko iloita menestyksestäni? Osaanko käsitellä epäonnistumiset? Saanko tehdä valintoja myös sillä perusteella mikä tuntuu hyvältä? Osaanko tunnistaa mikä tuntuu hyvältä? Tiedostanko tunnetilojani? Saati uskallanko näyttää niitä?

Muiden miellyttäjänä ja tehokkuuteen pyrkivänä yksilönä omat tunteet ovat jääneet taka-alalle. Niitä ei ole uskaltanut näyttää. Järki sen sijaan on ollut helppo valinta. Se on ohjannut elämää ja valintoja muiden ihmisten tunteiden ohella. Sisimmässäni olen kuitenkin hyvin herkkä ja tunteellinen. Olenko siis omien tunteideni vanki? Miten vapautan itseni? 

IMG_20160414_131439.jpg

Olen onnekas, että tuo uupumisesta johtunut pysähdys tuli. Minun oli pakko havahtua. Nyt on minusta itsestäni kiinni, millaista elämää haluan elää. Sitä varten minun tulee opetella paljon. Haluan oppia kuuntelemaan itseäni ja tunteitani, järjen äänen rinnalla. Uskon, että ripaus molempia, järkeä ja tunteita, sekä armollisuus niin itseä kuin muitakin kohtaan, on avain tasapainoiseen elämään.

Mitä sinä ajattelet järjestä ja tunteista? Mitkä asiat vaikuttavat sinun valintoihin? Aurinkoista päivää, torstai on toivoa täynnä!  <3

Ps. Ovat nämä Suomenkin rantamaisemat ihan kauniita, omalla tavallaan. 

IMG_20160414_112823.jpg

 

Urheiluvaatteet Stockmannilta

Suhteet Oma elämä Mieli