Miksi muutoksissa usein epäonnistutaan?

Oli iso kynnys avata blogi kuukausien tauon jälkeen. Vastata vanhoihin kommentteihin aivan liian myöhään. Miettiä, miten aika ehtikin kulua näin nopeasti? Mitä tässä parin kuukauden aikana on tapahtunut? Olenko epäonnistunut bloggaaja, kun en ole pystynyt pitämään kirjoitustahtiani yllä? Lääkärini kommentti tällä viikolla siitä, että ”Mari sä tiedät jo niin paljon, mikset sä ole tällä alalla töissä”, havahdutti jälleen siihen, että on aika palata kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin äärelle. Oli aika avata blogi.

Kun bloggaaja katosi muutoksen jalkoihin…

Marraskuun lopun jälkeen alkoi elämässäni sellainen myllerrys, että oli aivan pakko pyrkiä ensin painamaan väkisin play-nappulaa ja sitten pausea, kun se olisi viimein mahdollista. Valitettavasti oma play-nappulani ei toiminut enää ihan kunnolla, olin huonossa kunnossa ja oli tehtävä iso muutos kohti uutta kaikesta huolimatta. Kilpirauhasen liikatoiminnan lääkityksen lopettaminen epäonnistui (jälleen) ja suolistoni käytännössä hajosi (koliitti). Koska vastustuskykyä ei oikeastaan enää ollut, sairastuin jatkuvasti uuteen sitkeään kuume- ja yskätautiin. En oikeastaan enää erottanut, milloin flunssa vaihtui seuraavaan, koska olin käytännössä sairaana koko ajan. Säästän teidät nyt tarkemmalta sairaskertomukselta. Flunssa oli tuossa pienin huoleni… 😀

Aloin miettimään, olenko tekemässä ollenkaan oikeita muutoksia? Miksi kaikki vastustaa niin pahasti? Eikö kaiken pitäisi sujua hyvin, että tietäisin valinneeni oikean tien?  Lukemalla tätä huikeaa kirjaa* tajusin, että  muutos voi olla haasteista huolimatta täysin oikealla tiellä ja sinua vain ”alkutestataan”. Haluatko todella tehdä tämän? (tuo kirja vaatii täysin oman postauksen, se on yksi parhaista)

Ennen joulua sain tietää töiden jatkumisesta Helsingissä. Olin viikottain käynyt täällä töissä Vaasasta (en suosittele kenellekään). Lopuksi minulla oli noin viikko aikaa löytää asunto Helsingistä ja järjestää muutto heti vuodenvaihteeseen. Kyseessä oli elämäni suurin muutto (Vaasasta Helsinkiin). (Kiitos kaikille läheisille, jotka auttoivat – se ei olisi ollut muuten mitenkään mahdollista<3) Asetin tavoitteeksi, että kunhan saan omaisuuteni ehjänä ihan ok asuntoon itseni mukaanlukien (suhteellisen ehjänä), voisi tilannetta korjailla sitten jälkikäteen. Löysin kuitenkin elämäni ihanimman asunnon alle viikossa.

Kyse oli suuresta positiviisesta elämänmuutoksesta, koska olin toteuttamassa omaa senhetkistä unelmaani. Olin kokeilemassa jotain täysin uutta, josta olin joskus vain salaa haaveillut. Pääsin tekemään työkseni ihan mielettömiä juttuja! Myyntityö vaihtui käytännössä kokonaan koulutusten suunnitteluun, rakentamiseen ja valmentamiseen. Tämä alkoi jo palvelemaan myös muita haaveita ja tavoitteitani elämässä. Olin tajunnut sen, että ne, jotka eivät työskentele kohti omaa unelmaansa, tekevät töitä jonkun toisen unelmien eteen. Nyt oli aika alkaa työstämään omaa unelmaani. Jännittävää tästä teki myös se, että töitä olisi sovittu vain puoleksi vuodeksi. Mitä ihmettä sitten tekisin? Päätin, että universumilla on varmasti jotain takataskussaan.

Tähän välimuistutuksena, että salaa haaveileminen ei kannata. Haaveista kannattaa puhua ääneen, jotta niistä voi tulla totta. Niin minulle kävi ja olen siitä edelleen hieman hämilläni…

Pausen välttämättömyys muutoksessa

Kun oli väkisin joutunut painamaan play, ei riehaantunut elimistöni tietenkään rauhoittunut viikossa. Vaikka muutos oli positiivinen, on sillä stressin kannalta yhtä kuormittava vaikutus. Ennen olisin jatkanut väkisin vaihde pohjassa, mutta nyt päätin laittaa elämäni pauselle. Mitä se käytännössä minun kohdallani tarkoitti?

Käytännössä karsin elämästäni kaiken ylimääräisen: harrastukset, lääketieteen opinnot, bloggaamisen ja keskityin vain käymään töissä, parantumaan ja nukkumaan. Ihan hirvitti, kun ei iltaisin ollut ”mitään”. Olen tottunut niin järkyttävään vauhtiin, että pause pelotti. Paljon. Romahtaisinko? Kuolenko tylsyyteen?

En tullut hulluksi enkä kuollut tylsyyteen. Pausella ollaan toistaiseksi edelleen, mutta nyt muiden kiireistä elämää sivusta seuranneena huomaan kaipaavani vihdoin jotain tekemistä. Kaipaan myös blogiani, joten päätin aloittaa tästä. Blogissa on kuitenkin tasaiseen tahtiin ollut lukijoita, mikä innosti minua jatkamaan. En kuitenkaan ajatellut ottaa pausea vielä kokonaan pois päältä. Jarrutellaan ja totutellaan täysin rauhassa uuteen elämään.

Meidän kaikkien kannattaisi joskus laittaa elämää pauselle, jos se on mitenkään mahdollista. Vaikka harrastukset ovat tärkeitä asioita arjessa, voi huomaamattaan ajautua pitämään play-nappulaa väkisin pohjassa. Kun on elänyt hetken pausella, näkee muiden kiireen ja osaa ehkä kohtuullistaa paremmin omaa tekemistään. Voit löytää jotain ihan uutta elämääsi. Koska en päässyt nyt terveydentilasta johtuen hiljentymisretriitille tai joogaleirille ulkomaille, järjestin itselleni tyhjää tilaa keskelle arkea. Välillä konkreettisesti istuin joogamatolla ja tuijotin ulkona huojuvia puita. Välillä lähdin kävelemään sateeseen huojuvien puiden keskelle.

Miksi pause oli niin tärkeä juttu muutoksessani? En edes ymmärtänyt sitä etukäteen, että se pelasti minut ajautumasta vanhoihin kaavoihin.

Miksi muutokset usein epäonnistuvat?

Muutoksessa epäonnistuminen pelotti aivan älyttömästi: pelkäsin eniten, että elämä olisi kurjaa Helsingissä (really?), asuntoni olisi homeessa (huono asuntotuuri) tai en viihtyisikään töissä (haloo. tiesin, mihin olin menossa). Pyöritin kaikki skenaariot päässäni ja totesin, että tulevien elämäntavoitteiden kannalta (näistä myöhemmin lisää) on nyt tärkeää vaihtaa myös maantieteellisesti perspektiiviä ja raahata itsensä kehäkolmosen sisäpuolelle (omalle epämukavuusalueelleni). Jos ei mitään muuta, niin palaan sitten jälleen paljon viisaampana takaisin. Kyse ei ollut missään vaiheessa siitä, ettenkö olisi ollut onnellinen Vaasassa. Kyse oli siitä, että oli aika vaihtaa elämäntapaa – vaihtaa kasettia. Se on joskus helpompaa täysin uudessa ympäristössä.

Usein teemme muutoksia sen takia, ettemme ole tyytyväisiä johonkin tilanteeseen. Työpaikkaan, parisuhteeseen tai asuntoon. Vaihdamme työpaikkaa ja toteamme, että sama tumma pilvi seuraa edelleen. Jännä juttu. Mikä meni pieleen?

Muutoksissa ehkä luontaisinta on ulkoistaa ongelma: ongelma on pelkästään työpaikassa tai parisuhteessa, jotta ei itse tarvitsisi itse muuttua. Tämän tiedostaen halusin laittaa muutosrykäyksen jälkeen elämäni pauselle, etten lähtisi toimimaan vanhojen tuttujen kaavojen (mm. suorittaminen) mukaisesti. Ajautuisin jälleen vanhaan tuttuun tilanteeseen ja toteaisin, että täällähän on kaikki samalla tavalla kuin Pohjanmaalla. Muutos saattaisi tuntua jopa täysin turhalta odotuksiini nähden.

Muutoksessa tärkeintä on muuttaa jotain myös pään sisällä. Jos pään sisällä ei mikään muutu, kannamme vanhasta huonosta parisuhteesta helposti samat ongelmat uuteen parisuhteeseen tai vanhasta työpaikasta samat huonot toimintamallit tai vanhat tuskat uuteen työhön. Uusi muutos koetaan sitten epäonnistuneeksi, kun suuri vaivannäkö menikin hukkaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ilman pausea sama kasetti pyrkii pyörimään huolimatta tapahtuiko muutosta vai ei. Pahinta yhtälössä on ehkä se, että jos play -nappula ei toimi enää kunnolla ja sitä pidetään väkisin pohjassa. On todella keskityttävä siihen, että uusi kasetti otetaan käyttöön.

Kun teet suurempia muutoksia elämässäsi, paina pausea ja pysähdy miettimään: enhän pyöritä vanhaa, rikkinäistä kasettia uudessa kasettisoittimessa?

Miten jatkan pausen jälkeen muutosprosessissa?

Biohakkerointi oman terveyden suhteen on käynnissä. Apunani on aivan ihana Nordic Clinic Helsinki <3 Haluan uskoa vahvasti, että tänä vuonna saan uudella elämäntyylilläni pysyvämpiä muutoksia aikaseksi. En haluaisi käyttää enää vanhaa samaa kasettia ja ajautua vanhaan toimintamalliini rutiininomaiseen suorittamiseen ja siinä sivussa sairastuttaa kehoani. Vaikka muuttaminen Suomen toiselta laidalta oli jo fyysinen suuri muutos sinänsä, tiedän, että isoin muutos on vasta tuloillaan. Suurin muutos ja haaste tulee olemaan se, että en soittaisi vanhaa kasettia uudessa ympäristössä. Haluan päästä pelkästä tehokkuuden tavoittelusta oikeasti elämästä nauttimiseen.

Tarkoituksenani on tunnustella, toteuttaa ja lähteä rakentamaan kaikkea sitä, mistä olen viimeisen vuoden haaveillut. Kokeilen uusia harrastuksia, uusia reittejä työmatkalle ja uusia kahviloita. Kaikkea, mikä antaa uutta perspektiiviä ja ajatusta ja inspiroi muutosmatkallani. Pausea ei saa unohtaa, jopa parhaat ideat voivat hukkua turhan voimakkaan virran alle.

Olen niin monta kertaa elämässäni joutunut kuntouttamaan itseni, että odotan innolla jälleen sen aloittamista.  Ikävä liikkumaan on suuri. Pitkään sairaana olleet tietävät, että normaali arki on se juttu <3  Nyt on pikkuhiljaa aika aloittaa se muutos, mitä tänne ollaan tultu tekemään. Muistakaa, että kaikella on joku merkitys. Valitettavasti myös ikävillä asioilla. (joo, en itse ollut tuossa kk sitten vielä samaa mieltä, mutta nyt jälleen olen)

Ihanaa sunnuntai-iltaa <3

P.S. Jonossa on jo niin monta inspiroivaa blogiaihetta, että en malta odottaa niiden julkaisemista… 🙂 Pakko päästä hehkuttamaan ainakin muutamaa alkuvuoden löytöä!

Kuvat:

Stocksnap

Lue myös:

Imeytyykö rauta jo suusta? Asiaa ferritiinistä

Testissä tehokkaimmat uniteet – Mistä teho saadaan?

Kirja, joka muutti elämäni suuntaa. Suoritatko sinäkin?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *