Miten löytää oma polkunsa elämän kiihdytyskaistalla?

Tämä teksti on tarkoitettu sinulle, jos haluat löytää uusia ihania asioita elämääsi tai et ole vielä löytänyt elämääsi ”omaa juttuasi”. Tai sitten olet jo niin pitkällä, että olet jo löytänyt jotain, mutta et ymmärrä mitä tehdä sillä. Jos elämä tuntuu kiireiseltä ja tasapaksulta tai kurottelet epätoivoisesti vain määränpäätä, suosittelen jatkamaan tämän lukemista. <3

Kuten aiemmin kirjoitin täällä, kiireessä saattaa eksyä omalta ruuhkaiselta polultaan ja samalla elämästään. Joskus voi eksyä toisen polulle, eikä huomaa, että oli vaihtanut kaistaa jossain vaiheessa – kuten minulle kävi. Usein päädymme toteuttamaan muiden toivomia tai sosiaalisesti suotavia vaihtoehtoja, koska emme uskalla ajatella omien polkujemme olevan edes mahdollisia. Haemme monesti hyväksyntää ja suosiota valitsemalla yleisesti trendikkäitä vaihtoehtoja. Näin käy usein, kun sitä omaa juttua ei ole löytynyt ja siksi haluan jakaa ajatuksia siitä. On myös hyvä muistaa, että muutumme vuosien varrella ja kasvamme eri ihmisiksi, joten on ihan ok vaihtaa myös suunnitelmia matkan varrella.

Mikä polku?

Polku olkoot se tie, jota pitkin kuljemme päivittäin. Siihen kuuluvat arki ja sen sisällään pitämät jutut. Kuten monet hyvinvointi- ja elämävalmentajat (esim. Ilkka Koppelomäki), käsittelen elämän polkua ns. risteyksestä risteykseen. Polku voi siis olla jokin asia, mikä johdattaa seuraavaan risteykseen, josta lähdetään taas ehkä uuteen suuntaan. Näin päästään etenemään elämän sallimissa rajoissa ja senhetkisen fiiliksen mukaan eteenpäin – kohti ehkä jotain epämääräistäkin määränpäätä. Tällä ajattelutavalla ymmärrämme, että on erittäin ok, ettei koko polun tarvitse olla selvillä alunperinkään. Se ei silti tarkoita, että olisit hukassa.

Miksi jokaisella kannattaisi olla jokin oma harrastus?

Listaan seuraavaksi muutamia syitä sille, miksi ihan jokaisella olisi hyvä olla jokin oma juttu tai harrastus omassa arjessaan.

Syitä hankkia omia harrastuksia/aktiviteetteja/projekteja:

• selviät paremmin vaikeistakin ajoista elämässä
• omat harrastukset ja projektit tuottavat endorfiinia eli mielihyvää – elämänlaatusi paranee
• mielenkiinto ja motivaatio elämään säilyvät ja heijastuvat jokaiselle elämän osa-alueelle (myös töihin ja parisuhteeseen)
• pääset tutustumaan paremmin itseesi, löytämään itsesi ja nauttimaan siitä
• elämä tuntuu merkityksellisemmältä
• harrastukset johdattavat meitä ”oikeaan” suuntaan – koet olevasi ehkä enemmän oikealla polulla kuin ojassa
• itsetuntosi kasvaa

Muuttaessani kotoa pois, moni harrastus jäi kotikuntaan. Aloin käymään ahkerasti salilla, koska piti olla ulkoisesti hyvässä kunnossa (ja fysioterapeutti pakotti niskavamman takia). Kun sitten sairastuin reumaattiseen sairauteen, en päässyt enää kipujen takia salille esim. talvisin. Elämästä tuli todella raskasta, koska pelkkä kävely oli tuskaa. Eihän minulla ollut mitään muuta (silloin ei tainnut olla vielä Netflixiä). Vasta myöhemmin uusien elämänhaasteiden tiimoilta ymmärsin, että harrastukset ovat juuri se keino paeta todellisuutta – uppoutua hetkeksi johonkin niin mukavaan, että jaksaa taas eteenpäin. Uskaltaisin jopa väittää, että harrastukset ovat osa elämän suolaa – ja polkua, jota on kiva kulkea. Ne saavat elämän tuntumaan enemmän siltä, että kulkisit enemmän myötätuuleen kuin vastatuleen. Kuoppiakin matkan varrella varmasti aina on.

Harrastukset johdattavat meitä ”oikeaan” suuntaan – koet olevasi ehkä enemmän oikealla polulla kuin ojassa.

Matemaattisesti ajateltuna hyviä asioita elämässä kannattaisi keräillä mahdollisimman paljon (mitä ne sitten ikinä ovatkaan), jotta määrittelemättömät ikävät asiat eivät vedä koko elämänmotivaatiota täysin pakkasen puolelle. Tässä on varmaan yksi koko elämän suurimpia haasteita tasapainoilla ”plussan puolella”. Emme aina voi vaikuttaa siihen, tuleeko lunta tupaan ja meneekö tie niin tukkoon, ettet pääse enää mihinkään. Jos olisin harrastanut vaikka lukemista tai piirtämistä nivelkipujen ja -tulehdusten aikaan, olisin selvinnyt ajanjaksosta hieman kevyemmin. Noh, keksin päästä eroon lääkkeistä, aloittaa biohakkeroinnin ja lopuksi ”sammuttaa sairauden”, joten ei huono vaihtoehto sekään. Kerron tämän tarinan ehkä joku toinen kerta, koska tarinaan liittyy montakin terveydellistä ”elämän kolaria”.

Mitä tehdä, jos polku tuntuu epämukavalta tai et tiedä edes mihin suuntaan lähtisit?

Niin kauan, kun sinulla ei ole oikein mitään omaa juttua, voi elämä tuntua vähän puurolta. Voi tuntua siltä, että yrität selviytyä arkesta päivästä toiseen vuodesta toiseen ja pahasti vastatuuleen. Odotat henki hieverissä aina seuraavaa lomaa. Tai sitten aika vain kuluu, etkä ole tehnyt mitään erityistä. Jos et kaipaa elämääsi mitään uutta tai ylipäätään ”omaa juttua”, tämä teksti ei ole ehkä sinua varten.

Jotta voit löytää elämääsi jotain uutta ja ihanaa, täytyy yrittää luopua ensin seuraavista ajatuksista:

• Mitä muut ajattelee? Onko tämä trendikästä?
• Palveleeko tämä urapolkuani? (unohda CV tässä vaiheessa)
• On niin kiire, että ei ehdi (lue tekstini täältä)
• Ennakkoluulot – et voi löytää ikinä mitään uutta, jos väität tietäväsi jo etukäteen
• Harrastat jotain jonkun muun takia
• Pelkäät tekeväsi huonoja valintoja (epäonnistumisen pelko)
• Olet jo tuominnut itsesi perikatoon: sinulla ei ole rytmitajua, taiteellisuutta, musikaalisuutta, mitään taitoja ja kunto on surkea jne.
• Harrastuksissa täytyy olla aina paras (liiallinen kilpailuhenkisyys)

Muutos ja uudet jutut ovat todella pelottavia varsinkin sellaiselle, joka on tottunut pitämään jokaisen ohjaksen itsellään (kontrollointi). Usein sellainen ihminen (kuten minä ennen) tekee vuodesta toiseen samoja asioita, koska se on turvallista ja suorittaminen onnistuu suhteellisen tyydyttävästi. Vuosia sitten mietin muutaman kerran, lähtisinkö kokeilemaan jotain uutta. Totesin aina, että pitäydyn vanhassa ja tutussa. Olisi pitänyt astua epämukavuusalueelle, jotta löytäisi jotain. Luulin nauttivani salielämästä vielä viidenkin vuoden jälkeen, mutta todellisuudessa suoritin vanhaa ja tuttua. Nykyään olen löytänyt salielämään taas ehkä uudessa valossa.

Nyt vasta jälkikäteen tiedän, miltä tuntuu harrastaa jotain sellaista, että voisit puhua siitä tuntikausia ja odottaa jo innolla, että pääsee seuraavan kerran. Aikaisemmin ihmettelin ihmisiä, jotka jaksavat töiden jälkeen ylipäätään tehdä jotain. Oikeiden asioiden löytäminen arkeen tuo myös vastapainoa työelämään. Saatat vahingossa ohjautua juuri sinne suuntaan, mihin oli tarkoituskin ja juuri sellaisena, kun oikeasti olet. Harrastukset tukevat sinua sellaisena kuin olet ja itsetuntosi paranee. Tiedät olevasi oikealla polulla, koska sitä pitkin tuntuu hyvältä kulkea.

Mitään uutta ei löydy kulkemalla vain vanhoja tuttuja polkuja. Joskus pitää poiketa vieraille poluille. Joskus on hyvä vaihtaa kokonaan reittiä.

Lähtökohtaisesti, jos haluat löytää elämääsi jotain uutta ja ihanaa, täytyy sinun tehdä jotain eri tavalla kuin koskaan ennemmin. Uusia ajatuksia syntyy jo pelkästään siinä, kun muutat arkirutiinejasi. Otat aamurutiiniisi jotain uutta, teet asioita eri järjestyksessä – lähdetkin metsään salin sijasta. Juotkin aamukahvin eri paikassa kuin normaalisti tai valitset kaupassa uusia ruokia ostoskoriin. Tekemällä vähänkin jotain uutta, raotamme mahdollisuuksia uusille ajatuksille. Jos pidämme visusti ovet säpissä, ennakkoluulot toimivat vielä päälle ”murtohälyttimenä” ja kaikesta tulee vielä vaikeampaa. En pakota ketään lukkojen takaa esiin, mutta et varmasti olisi lukenut tekstiä tähän asti, ellet olisi kiinnostunut näkemään uutta valoa.

Kun olet valmis kokeilemaan enemmän uusia juttuja, heitä ennakkoluulot ojaan ja tee lista kaikesta, josta olet edes salaa haaveillut tai joille lupaat antaa mahdollisuuden. Sillä, että kokeilet vaikka salsatuntia, voit keksiä, että haluatkin aloittaa Zumban jne (näin minulle kävi Kreikassa). Lopeta ajattelun siitä, että tämän harrastuksen tulisi kestää vuosia tai loppuelämän. Se voi olla sinun harrastuksesi vaikka tämän kesän. Sitten se voi johdattaa sinut seuraavaan ”kivaan juttuun” tai löydät yksinkertaisesti jotain muuta. Tai voi olla, että tutustut zumbatunnilla uuteen ihmiseen, joka tutustuttaa sinut johonkin uuteen juttuun jne. Olisiko tätä tapahtunut ollenkaan, jos olisit tehnyt asiat edelleen aina samalla tavalla?

Joskus pitää hakeutua paikkoihin ja tilanteisiin, joissa tulet ehkä tajuamaan, että tätä et ainakaan halua. Se selkeyttää kummasti suuntaa. Tällä periaatteella Ilkka Koppelomäki toimi ja päätyi puhelinmyyjästä nakkikioskille töihin. Sieltä hän sieltä nousi yhdeksi Suomen tunnetuimmista muutosvalmentajista.

Jos et nauti ollenkaan itse matkasta, tarkista oletko oikealla polulla. Emme voi elää pelkästään tavoittelemalla viiden vuoden päähän, koska emme tiedä edes olevamme elossa silloin. Koko tie voi olla tuhottu. Pitää antaa myös mahdollisuus itselle muuttua ja kasvaa matkan varrella.

Elämän polku osa-alueina – ei kiihdytyskaistana

Uusien juttujen löytämistä ja kokeilumatkaa helpottaa ehkä se, kun ajattelee elämää osa-alueina. Se ei ole luovuttamista vaihtaa harrastuksia pitkin matkaa tai kokeilla uutta työpaikkaa ja todeta koeajalla, että en halua jäädä tänne. Ilkka Koppelomäen webinaarissa puhuttiin tästä, että elämästä tulee huomattavasti helpompaa, kun lopettaa turhan miettimisen. Kukaan ei tiedä, missä on viiden vuoden päästä, vaikka kovasti haluaisi. Me ei risteyksessä voida koskaan olla varmoja, johdattaako valitsemamme tie haluamaamme päämäärään. Tämä johtuu siitä, että muutumme ihmisinäkin tuossa viidessä vuodessa niin paljon, että päämäärä voi olla loppupeleissä kokonaan toinen. Valitettavasti kolari voi iskeä matkan varrella ja ihan kaikki menee uusiksi. Elitkö silloin vain päämäärää varten? Ilkka korostaakin, että tärkeintä on tehdä valintoja, jotka tuntuvat juuri siihen hetkeen hyvältä. On luotettava siihen, että se johtaa aina johonkin seuraavaan hyvään asiaan polulla eteenpäin. Näin nautimme matkasta eteenpäin, emmekä vain kurottele päämäärää viiden vuoden päähän.

Lähde siis ideoimaan asioita, joita olet aina edes pienessä mielessä ajatellut tekeväsi ja kokeilevasi. Opin itse tällä viikolla, että kaikista tärkeintä on se fiilis, että on edes yrittänyt. On kokeillut jotain polkua parhaansa mukaan. Jos portti ei aukea, valitaan taas uusi suunta – sellainen, joka tuntuu siihen hetkeen oikealta.

Me ei saada koskaan mitään uutta elämäämme, jos pidämme kynsin hampain kiinni samasta kiihdytyskaistasta. Välillä voi tulla toki kolari ruuhkassa, jolloin on pakko opetella uusia asioita. Mitä sinnikkäämpiä olemme pitämään kiinni siitä samasta arkirutiinista, samasta kuvioista ja samoista ruoka-aineksista, sitä vaikeampi meidän on enää ottaa uusia juttuja mukaan. Jostain on usein luovuttava, että saadaan uusia kuvioita arkeen värittämään omaa polkuamme. Kyse onkin siitä, haluammeko muutosta vai olemmeko aidosti tyytyväisiä siinä, missä olemme nyt.

Lisäapuja uusiin kuvioihin:

Ilkka Koppelomäen Saa mitä haluat – verkkokurssi alkaa 3.6. Lue lisää täältä.

Tutustu Passion Testiin täältä.

Ilkka Koppelomäen Saa mitä haluat -kirja. Tätä koko blogia ei olisi ilman tätä kirjaa ja Ilkan luentoa.