Mä tykkään aina aika ajoin kirjoitella blogiin pieniä faktoja itsestäni tai vastata jonkinlaisiin kyselyihin tai haasteisiin. Ja erityisen mielenkiintoista on myös lukea tällaisia postauksia muilta bloggaajilta! Ihana Lilies haastoi mut tänään kertomaan 5 x 3 hyvää asiaa minussa ja elämässäni, ja otin haasteen ilomielin vastaan samantien.

Kolme hyvää asiaa…

Päivässäni:

Kampaamokäynti. Olipa hyvä, että kysely sattui vapaapäivälle, niin on vähän tällaista spessumpaa kerrottavaa! Kävin tänään laittamassa hiuksiini raitoja vuoden tauon jälkeem. Olen kyllä vuoden aikana käynyt leikkauttamassa tukkaani, mutta edellisestä värjäyskerrasta on tosiaan vierähtänyt jo vuosi. Värjäämättömyyden syyt ovat monet: ekologiset seikat, viitsimättömyys ja toisaalta taloudellisetkin syyt. Päätin kuitenkin, että tähän maantienharmaaseen tukkaani voisi vaikka edes kerran tai pari kertaa vuodessa laittaa raitoja, koska ne ovat niin helppohoitoiset eikä niiden kanssa tule mitään näkyvää, häiritsevää juurikasvua tai värjäyskierrettä. Raidat kuitenkin raikastavat ja piristävät ilmettä tosi paljon. Kesällä en hiuksia aio koskaan värjätä, koska aurinko vaalentaa hiuksiani tosi paljon. Olen nyt myös onnistunut löytämään täältä Helsingistäkin yhden kohtuuhintaisen kampaamoketjun, jonne jopa minä raaskin aina silloin tällöin mennä 😀 Värjäytin samalla vielä kulmakarvani, ja nyt onkin ihanan fresh olo!

Kahvilavisiitti. Kävin tänään eräässä lempparikahvilassani, koska tarkoitukseni on jo pitkään ollut jatkaa Lempikahvilat-postaussarjaa, ja kahvittelun lomassa otinkin kahvilasta myös vähän kuvia. Uutta kahvilapostausta on siis vihdoin tulossa lähiaikoina! Kyseisessä kahvilassa on tarjolla ihana ”All day breakfast”, joten vaikka kello olikin jo kolme siellä vieraillessani, söin ”aamiaista”, johon kuului teetä, mehua, smoothieta, munakokkelia, avokadoleipä ja vihersmoothie.

Pitkät yöunet. Talven pimeys on verottanut voimiani ja varsinkin tammikuussa tunsin itseni varsin väsyneeksi. Kotitoimistopäivissä parasta on se, että silloin saa nukkua huomattavasti pidempään kuin silloin, kun on fyysisesti mentävä työpaikalle. Olen aina ollut kova nukkumaan ja erityisesti olen aamu-uninen, joten pitkät aamu-unet ovat minulle sellaista erittäin rakasta arjen luksusta.

Tänä vuonna:

Kaasona oleminen. Ystäväni menee kesällä naimisiin ja hän pyysi minua viime viikolla kaasokseen. Olen innoissani niin hää- kuin polttarijutuistakin. Häät ovat niin ihania ja kivoja juhlia! Viime vuosina on ollut jonkin verran ystävieni häitä ja ne kaikki ovat olleet ihan huippuja. Häät ovat juhlana niin ainutlaatuinen tapahtuma eikä samanlaista fiilistä tavoita missään muussa juhlassa. Ja samoin tietysti polttaritkin ovat superkivoja! Tämä on kolmas kerta kun olen kaasona ja nyt tuntuu jotenkin siltä, ettei tarvitse enää yhtään stressata siitä, sujuuko kaikki hyvin, kun on kokemusta jo kaksien polttarien menestyksekkäästä järjestämisestä samoin kuin hääjuhlissa seremoniamestarina häärimisestä ja puheen pitämisestäkin. Nyt voi vain keskittyä siihen, että järjestetään juuri ystäväni tyyliset polttarit ja häät. Tällä kertaa meitä kaasojakin on vain kaksi, mikä tekee järjestelemisestä helpompaa, kun ei tarvitse huomioida kovin montaa eriävää mielipidettä. Odotan jo, että häiden ajankohta lähenisi, niin päästäisiin tositoimiin!

Mökkeily. Tuleva kesä on ensimmäinen, kun meidän mökki on siinä kunnossa, että siellä voi kesällä oikeasti mökkeillä. Viime elokuussahan vihdoin olimme mökillä muutaman yön, mutta silloinkin moni juttu oli vielä tosi keskeneräinen. Tänä keväänä saamme sisätiloissa viimeisiäkin juttuja kuntoon, joten kesällä voimme ihan oikeasti olla mökillä vaikka viikkoja putkeen, ilman että oltaisiin retkiolosuhteissa. Mökkihommissa odotan myös puutarhajuttuja ja julkisivuremonttia, eli maalailuhommiin pääsemistä.

Urakehitys. Työn suhteen asiat on koko ajan menneet oikeaan suuntaan. Olen päässyt tekemään mielenkiintoisia juttuja, ja viimeisimpänä niistä on tässä kuussa alkanut sosiaalisen median sisällöntuotantoon liittyvä työtehtävä, joka on juuri sellaista hommaa, jota tykkään tehdä. Kyseessä ei siis ole uusi työpaikka, vaan nykyiseen työhöni liittyvä uusi ”sivuhaara”. Homma on ihan alkutekijöissään ja tässä kuussa on vielä tulossa aiheeseen liittyvää koulutustakin, jota odotan innoissani. Nähtäväksi jääkin, mihin suuntaan ura tässä tämän vuoden aikana taas kehittyy, koskaan kun ei voi tietää mitä nurkan takana odottaa, jos on valmis uusiin haasteisiin. Työn suhteen asenteeni onkin todellakin se, ettei saa liikaa juurtua ja kalkkeutua aloilleen, vaan haluan olla valmis oppimaan ja kokeilemaan uutta jatkuvasti.

Elämässäni:

Läheiset. Tätä vastausta ei todellakaan tarvinnut miettiä kahteen kertaan! Ilman heitä millään muulla asialla ei olisi merkitystä. Elämä yksinäisenä on ihan kamalaa. Oma perheeni koostuu miehestä sekä meidän lemmikeistä, eli kissasta ja koirasta. Se on se tukiyksikkö, josta päivittäin ponnistan maailmalle. Äärimmäisen tärkeä on tietysti myös koko muu lähipiiri, joka koostuu kaikenkirjavista ystävistä ja kavereista sekä sukulaisista ja perheenjäsenistä.

Omannäköisyys. Tarkoitan tällä sitä, että elän elämää, joka tuntuu minusta itsestäni hyvältä, miettimättä liikaa sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat tai miten asiat ”kuuluisi” tehdä. Lopetin hyvän työn koska se ei tuntunut itselleni sopivalta ja muutimme isosta asunnosta pienempään, jotta pystyimme pysyä Helsingin keskustassa lähiön sijaan. Teen nykyään osan töistäni kotoa käsin. Kirjoitan blogia, vaikka jotkun ihmisistä pitävätkin sitä hullun hommana. En yritä änkeä itseäni mihinkään valmiiseen muottiin enkä halua brändätä itseäni, vaan elän omaa mittatilauselämääni juuri niin kuin se hyvältä tuntuu.

Terveys. Niin henkinen kuin fyysinenkin. Viime vuonna olin töiden takia todella stressaantunut ja se aiheutti myös ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Syksyllä minulla oli paljon ongelmia vatsani kanssa ja jouduin karsimaan tosi kovalla kädellä ruokavaliotani. Juuri nyt voi hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin ja olen siitä todella onnellinen. Liian usein terveyttä ja hyvää oloa pitää itsestäänselvyyteni eikä sitä osaa valitettavasti arvostaa kuin vasta siinä vaiheessa, kun asiat ovat huonosti. Toivon sydämestäni, että saan pysyä perusterveenä koko elämäni ajan, mutta luoja yksin tietää kuinka käy. Kuitenkin juuri nyt olo on kaikinpuolin hyvä ja olen siitä kiitollinen.

Minussa:

Peruspositiivinen elämänasenne. Eräs psykologi totesi kerran, että ”Sussa on voimaa kuin pienessä kylässä! Olet selvinnyt ihan mielettömän hyvin, ja se johtuu peruspositiivisesta elämänasenteestasi.” Se tuntui hyvältä. Liian usein sitä unohtaa kiittää itseään kaikesta siitä, mitä on käynyt läpi ja mistä kaikesta sitä onkaan selvinnyt. Elämääni on mahtunut monia harmaan sävyjä, mutta en ole silti ruvennut pessimistiksi. Tiedän kyllä olevani joissain asioissa realisti, mutta ajattelen niin, että se johtuu siitä, että elämä on opettanut siihen. Pääsääntöisesti haluan kuitenkin uskoa hyvään ja siihen, että monet asiat ovat mahdollisia. Elämä optimistin kanssa on entisestään lisännyt tätä ajattelut itsessäni ja se on mielestäni erittäin hyvä suunta.

Sosiaalisuus. Tulen hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa enkä jännitä uusissa tilanteissa, oli kyseessä sitten työhaastattelu, juhlat tuntemattomien kanssa tai puolison suvun tapaaminen. Tiedän, että pärjään tuollaisissa tilanteissa hyvin ja että tarvittaessa keksin jutunjuurta vaikka pöytälampusta. Yleensä seurastani myös pidetään ja siitä syystä minulle onkin siunaantunut paljon erilaisia ystäviä ja tuttavia matkan varrelta. Tämä on itselleni tärkeä juttu siksi, että esimerkiksi yläasteaikaan minulla oli jossain vaiheessa käytännössä vain yksi ystävä ja tunsin pitkään itseni todella yksinäiseksi (vielä nuorena aikuisenakin).

Pohdiskelevaisuus. Joku mun ystävä kirjoitti joskus mulle synttärikorttiin, että mun ei tarvitsisi aina pohtia ja ylianalysoida kaikkia asioita 😀 Mutta itse ajattelen varsinkin nykyään, että on tosi hyvä, ettei pureskelematta niele mitä vain. On hyvä, että pohtii ja miettii asioita monesta kulmasta. Näistä mietteistä on myös syntyneet ehdottomasti parhaat keskustelut ystävien kanssa ja myös monet syvällisemmistä blogikirjoituksistani. Ja tottahan sekin on, ettei KAIKKEA todellakaan aina tarvitse analysoida, mutta esimerkiksi omien valintojen syitä ja seurauksia on hyvä pohtia ja myös yhteiskunnan rakenteita, toimintaa ja sen asettamia odotuksia on hyvä vähän pyöritellä omassa päässä ja yhdessä muiden kanssa. En haluaisi elää niin, että vain porskutan eteenpäin kertaakaan pysähtymättä miettimään, miksi teen niin kuin teen, ja todeta sitten kuolinvuoteella katuvani ratkaisujani.

Blogissani:

Vuorovaikutus muiden kanssa. Bloggaajan kannalta blogin yksi ihan parhaita juttuja on ehdottomasti keskustelu muitten kanssa. Se, että saa uusia näkökulmia asioihin ja hyviä huomioita kirjoittamaansa asiaan. Kaikki kommentit ja tykkäykset merkitsevät itselleni niin paljon, kiitos niistä! Eikä pelkästään keskustelu omassa kommenttiboksissa, vaan blogin myötä minusta on tullut aktiivisempi kommentoimaan myös muille ja tosi hyviä keskusteluja on käyty myös muitten bloggaajien kommenttibokseissa. Myös juurikin tuo muitten bloggaajien kanssa ”verkostoituminen” niin blogeissa, Instassa kuin Facebookissa on itselleni tosi tärkeä osa tätä juttua ja joidenkin kanssa tulee kirjoiteltua välillä viestejä niin Instagramissa kuin Facebookissakin, ja se on myös tosi tärkeää. Kuten Lilieskin kirjoitti, myös minäkin toivon pääseväni vielä joskus tapaamaan näitä blogikollegoita myös ihan face to face 🙂

Kirjoittaminen. Olen useasti jo maininnutkin, että itselleni omassa blogissani kuvia tärkeämpi juttu on teksti ja eritoten siis kirjoittaminen. Kirjoittaminen on ollut rakas harrastukseni käytännössä aina ja nykyään teen sitä blogin lisäksi myös työkseni, mistä saan olla kiitollinen. Kirjoittaminen on minulle tapa jäsennellä ajatuksia, tehdä jotain luovaa, ilmaista itseäni ja myös eräänlaista terapiaa. Bloggaaminen onkin täydellinen harrastus ihmiselle, joka rakastaa kirjoittaa!

Mahdollisuus kehittyä. Viimeinen puoli vuotta on todellakin ollut blogin kehityksen aikaa – blogini valittiin lukijoiden ja Lilyn toimituksen puolesta ”Toimitus tykkää” -leiman saajaksi syksyllä ja se oli ihana kunnianosoitus <3 Sittemmin Lilyn toimitus julkaisi myös blogissaan haastatteluni ja olen myös saanut yhteistyöyhteydenottoja ja muutamia lahjoja blogin kautta, mikä on ollut tosi kivaa. Vaikka bloggaaminen onkin ollut minulle jo vuosia vain harrastus, tuntuu kivalta, että tämä homma myös kehittyy eteenpäin ja on ihanaa, kun on saanut ”tunnustusta” siitä mitä tekee. Se tuo vain lisää inspiraatiota ja iloa tekemiseen. Kuvat ovat aina olleet vähän ”heikko kohtani”, mutta koen niidenkin parantuneen blogin alkuaikoihin verrattuna ja toisaalta yksi tärkeä oivallus on ollut sekin, että kaikkien kuvien ei tarvitse olla omiani, vaan voin käyttää tekstien lomassa myös kuvapankkikuvia. Tämän postauksen kuvat on muuten otettu joulukuussa Porvoossa, ne olivat unohtuneet muitten valokuvien joukkoon.

Nyt täytyy tunnustaa, että kaikkiin muihin kohtiin kyllä keksin sanottavaa, mutta tuo ”3 hyvää asiaa itsestäni” -kohta tuotti vähän hankaluuksia. Tiedättehän sen suomalaisen mentaliteetin, että ”mitäs tässä nyt itseään alkaisi kehumaan.. ” Voi luoja sentään. Tämä olikin siis varsin hyvä tehtävä minulle. Olipa kyllä kiva taas vähän reflektoida itseään!

Haastan myös itse mukaan kolme bloggaajaa, ja he ovat:

Niittykukkia-Anna

Ruista Ranteessa -Pieta

Vilhelmiina

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille! Huomenna onkin sitten ystävänpäivä <3

-Netta

Ps. Seuraathan jo blogia somessa?  Facebook, Instagram & Bloglovin (mun henk. koht lemppari blogien seuraamiseen!)