Vuoden ja vuosikymmenen vaihtuessa monissa blogeissa kerrattiin mennyttä vuosikymmentä monestakin eri näkökulmasta. Osa kirjoitti oman elämänsä käänteistä viimeisen vuosikymmenen aikana. Itsekin meinasin kirjoittaa aiheesta blogipostauksen, mutta en lopulta kuitenkaan tehnyt niin. Se tuntui jotenkin liian henkilökohtaiselta. Vaikka jaan blogissani paljon asioita, on myös paljon sellaista, jota en jaa. Kuluneeseen kymmeneen vuoteen mahtui hurjasti iloisia ja ihania asioita, joista olisin mielelläni kertonut, mutta samalla siihen mahtui toki myös paljon surullisia, ikäviä ja vaikeita sävyjä. Asioita, jotka eivät kosketa pelkästään minua, vaan myös muita ihmisiä, eikä niistä siksi ole helppoa tai aina edes mahdollista kirjoittaa. Olisi kuitenkin tuntunut hölmöltä kirjoittaa blogiin vain kuluneen vuosikymmenen hauskat ja iloiset asiat, ja jättää ikään kuin puoli totuutta pois. Elämä on aina täynnä eri sävyjä, enkä halua antaa siitä virheellistä kuvaa. Siksi vuosikymmen-katsaus jäi blogistani pois.

Vaan sittenpä törmäsin LinkdIn-sivustolla #työvuosikymmen -katsaukseen, jossa tarkastellaan mennyttä vuosikymmentä nimenomaan työn ja uran näkökulmasta. Ja se on myös aika kiinnostava näkökulma! Kirjoitin aiheesta jo oman julkaisun LinkedInissä, mutta sen rajoittama sanamäärä oli aivan typerän lyhyt ja koska moni teistä ei seuraa minua siellä, päätin tehdä aiheesta laajemman version tänne blogin puolelle. Viime vuosikymmenen aikana aloitin ja lopetin yliopisto-opinnot, siirryin oman alan töihin ja aloitin sivuaineopinnot avoimessa yliopistossa. Tulee mielenkiintoista päästä näkemään, mitä tapahtuu seuraavan 10 vuoden aikana!

2009: Vietin välivuotta ja suoritin korkeakouluopintoihin valmistavia opintoja Kauniaisissa sijaitsevassa Työväen Akatemiassa. Tein siellä myös joitakin avoimen yliopiston kursseja. Koulu oli maksullinen, ja maksoin itse opiskeluni rahoilla, jotka olin säästänyt työskennellessäni abivuonna Hesburgerissa. Opintojeni ohella kävin yhteensä 3 kertaa viikossa lastenhoitajana kahdessa eri perheessä. Lisäksi kävin välillä viikonloppuisin + kesällä töissä vanhassa kotikaupungissani Lohjalla konditoria-kahvilassa.

2010: Pääsin Helsingin yliopistoon opiskelemaan Ruotsin kääntämistä ja tulkkausta. Pakollisina sivuaineina pakettiin kuuluivat suomen kieli ja käännöstiede. Yliopistomaailma oli itselleni täysin uusi ja kaikin puolin vieras. Suoraan sanottuna en olisi koskaan edes uskonut päätyväni yliopistolle, koska en ole akateemisesti koulutetusta perheestä, enkä tuohon aikaan edes tuntenut pahemmin ketään, joka olisi koskaan kirjoittanut gradua (enkä kunnolla itse edes tiennyt, mikä se on). Nautin suunnattomasti fuksivuodesta ja otin siitä kaiken irti – ja jaksoin silti tehdä myös tosi ahkerasti opintoja. Tein edelleen opintojen ohessa myös lastenhoitajan hommia. Kesätöissä olin ravintola Kappelissa Helsingissä.

2011: Opinnot yliopistolla jatkuivat, samoin lastenhoitotyöt. Aloitin myös osa-aikatyöt eräässä pienehkössä kotimaisessa verkkokaupassa ja sen kivijalkamyymälässä. Työt olivat mukavan vaihtelevia ja meillä oli tosi ihana tiimi. Sain vaikuttaa tosi paljon omiin työaikoihini ja työnantaja ymmärsi erittäin hyvin opiskelijan tilannetta. Koska tein sekä töitä että lastenhoitoduunia, opiskelutahti hidastui edellisvuodesta, mutta töiden tekeminen oli taloudellinen välttämättömyys.

2012: Opinnot, työt ja lastenvahtihommat jatkuivat edellisvuoden malliin. Koin välillä raskasta väsymystä, sillä saman päivän aikana saatoin olla aamulla luennoilla, päivällä hoitamassa lapsia ja iltapäivällä vielä työpaikalla – ja illalla kotona tehdä opiskeluhommia. Minulla oli periaatteessa kyllä sitä kuuluisaa akateemista vapautta, mutta myös paljon velvoitteita. Ärsyynnyin siitä, miten muut ihmiset tuntuivat usein ajattelen opiskelijoiden pääsevän niin ”helpolla” – itse tein montaa asiaa niska limassa ja silti minulla ei ollut koskaan varaa oikein mihinkään ja odotin aina kuumeisesti palkkapäivää. Päätin alkaa nostaa myös hieman opintolainaa, jotta voisin tehdä pikkuisen vähemmän töitä. Kesällä olin Göteborgin yliopistossa Nordkursilla, joka oli tarkoitettu suomenkielisille opiskelijoille, jotka opiskelevat ruotsin kieltä. Pohdin kurssin aikana myös pidempään opiskelijavaihtoon lähtöä, mutta koin sen haastavaksi rahatilanteen ja muiden seikkojen vuoksi. Niinpä Nordkurs jäi ainoaksi ”vaihdoksi” opintojeni aikana.

2013: Opiskelua, töitä ja lastenhoitohommia edellisen vuoden tapaan. En muista tästä vuodesta mitään erityistä, paitsi että päätin hakea opettajan pedagogisiin opintoihin, ja pääsinkin kirkkaasti sisään. Se oli iloinen juttu, sillä kieliopinnoissa koin usein huonommuutta ja huijarisyndroomaa, koska monet kanssaopiskelijat olivat kaksikielisiä tai heillä oli jotain muuta kautta todella vankka kielitaito, kun taas itse olin alkanut opiskella ruotsin kieltä seiskaluokalla koulussa, joten osaamiseni oli tietysti sen mukainen, ja olisin halunnut kielitaitoni olevan ”täydellinen”. Opinnot olivat monella tapaa vaativia ja koin, että olisin halunnut panostaa niihin enemmän kuin minulla oli aikaa. Joskus väsymyksen ja stressin keskellä kyseenalaistin koko opintoni, mutta päätin silti myös, että koska olin ne jo aloittanut ja näin pitkälle päässyt, en tulisi niitä lopettamaan ,vaikka välillä tuntuikin todella epätoivoiselta.

2014: Valmistuin humanististen tieteiden kandidaatiksi ja olin todella iloinen. Järjestin juhlat ja olin kerrankin aidosti ylpeä itsestäni ja omasta saavutuksestani – tie tähän pisteeseen ei ollut ollut itsestään selvä, yksinkertainen tai helppo. Siirtyessäni maisterivaiheen opintoihin vaihdoin pääaineeni Pohjoismaisiin kieliin, sillä se sopi paremmin yhteen opeopintojen kanssa. Tänä vuonna keskityin lähes kokonaan opettajan pedagogisiin opintoihin, joihin kuului myös kolme opetusharjoittelua. Kurssien, opetusharjoittelujen, lastenhoitotöiden ja myymälätyön yhdistäminen oli todella raskasta ja isoa tasapainoilua, ja välillä iltaisin kotiin saapuessa lösähdin eteisen lattialle itkemään sitä, kuinka väsynyt olen. Olisin halunnut voida keskittyä vielä enemmän opiskeluun, mutta jälleen kerran taloudellinen tilanne teki siitä mahdotonta – asuminen kun maksaa niin paljon ja opintuki ei nykyisessä muodossaan riitä mihinkään, ainakaan täällä pk-seudulla. Jossain vaiheessa aloitin myös bloggaamisen, josta on sittemmin tullut itselleni myös pieni sivutyö. Blogi alkoi  tuolloin ”onnellisuusblogina” juuri siksi, että olin tuohon aikaan jotenkin niin uupunut ja hukassa. Kaivoin kuitenkin jostain myös energiaa alkaa käydä toisinaan opettajan sijaisena, jotta saisin työkokemusta.

2015: Suoritin viimeisetkin opeopinnot ja tein maisterivaiheen opintoja Pohjoismaisista kielistä. Opiskelukaverini oli minulle korvaamaton tuki ja potkimme jatkuvasti toisiamme persuksiin, jotta pääsisimme kohti valmistumista. Tein edelleen töitä samassa työpaikassa, koska viihdyin siellä hyvin ja työaikoihin oli mahdollisuus vaikuttaa hyvin itse. Kyseisen työn ohella tein myös opettajan sijaisuuksia sekä edelleen myös jonkin verran lastenhoitotöitä.

2016: Tein viimeiset kurssit yliopistolla ja sain opinnot gradun loppuun kirjoittamista vaille valmiiksi. Lopetin opiskeluaikaisessa työpaikassani. Kesällä tein yliopiston kautta työharjoittelun ruotsalaisessa kosmetiikka-alan verkkokaupassa. Syksyllä aloitin kielikylpyluokanopettajan pestin, ja sain lukuvuoden ajaksi opetettavakseni ikioman nelosluokan.

2017: Kesän alussa opettajapestini päättyi. Päätin kokeilla muita hommia, vaikka jatkoakin olisi ollut tiedossa. Alkukesästä palautin graduni ja heinäkuussa valmistuin virallisesti filosofian maisteriksi. Pidin isot juhlat kotona ja olin helpottunut ja onnellinen, että opinnot olivat vihdoin takanapäin. En ollut uskoa, että todella valmistuin maisteriksi, ja jälleen tunsin ylpeyttä itsestäni – ja samaan aikaan olin vielä aivan poikki koko rupeamasta, edellisesti opetyön ja gradun kirjoittamisen yhteensovittamisesta. Tein open sijaisuuksia, töitä freelance-kääntäjänä ja sain osa-aikatyön text producerina & social media agentina suuresta kotimaisesta yrityksestä.

2018: Alkuvuodesta tein samoja töitä kuin edellisen vuoden lopulla, mutta huhtikuussa aloitin copykääntäjänä suuressa, pörssilistatussa ruotsalaisyrityksessä joka lanseerasi tuolloin toimintansa Suomeen. Sain olla alusta asti mukana käynnistämässä ja kehittämässä Suomen-toimintaa. Olin päässyt koulutustani vastaavaan vakityöhön, vaikka opiskelujen aikana proffat kovasti varoittelivat, että sellaisen saaminen tulee olemaan työn ja tuskan takana.

2019: Työnkuvani laajeni myös muun muassa markkinointiin ja sosiaaliseen mediaan. Aloitin markkinoinnin sivuaineopinnot avoimessa yliopistossa. Pohdin sitä, mihin suuntaan haluaisin vuosien saatossa uraa viedä. Blogi oli myös vuosien mittaan muuttunut harrastuksesta pieneksi sivutyöksi, mistä olin erittäin iloinen.

Huh, mitkä kymmenen vuotta! 😀 Aikamoista kasvun ja kehittymisen aikaa. Luulen, että seuraavat kymmenen vuotta tulevat olemaan myös kasvua ja kehitystä, mutta siinä mielessä iisimmin, että isoimmat opiskelut on nyt hetkeksi opiskeltu. Markkinoinnin sivuaineopinnot toki ovat tällä hetkellä käynnissä, mutta niiden tekeminen on aivan toisenlaista kuin täysipäiväinen opiskelu.

Jos työ- ja opiskeluaihe kiinnostaa, kirjoitan aiheesta mielelläni lisääkin. Kommenttiboksissa saa esittää postaustoiveita <3

-Netta

Lue myös:

Mitkä asiat ovat työssä tärkeitä?

Jätin työni – onko se rohkeutta?

5 työtä, jota olen tehnyt

Ajatuksia gradusta ja vähän muustakin

Valmistumisesta ja opiskelusta