Viime viikolla vietettiin ilmastoviikkoa, ja ilmastoasiat näkyivät tavallista enemmän mediassa. Perjantaina 27.9 Helsingissäkin vietettiin nuorten ilmastomielenilmausta, ja maanantaina 23.9 Greta Thunberg piti YK:n ilmastohuippukokouksessa tunteikkaan puheensa, joka tulee takuuvarmasti jäämään historiankirjoihin. Juuri ennen huippukokousta julkaistu ilmastoraportti kertoo, että ilmasto lämpenee aiempia ennusteita nopeammin. Raportin mukaan ilmasto lämpenee peräti 2,9–3,4 astetta, vaikka Pariisin ilmastosopimuksessa mukana olevat maat saavuttaisivat tavoitteensa. Lämpenemisen rajaaminen 1,5 asteeseen vaatisi tavoitteiden kiristämistä viisin­kertaisiksi.

Huh! Viime syksynä IPCC-raportin julkaisun aikaan ilmastoasiat kuohuttivat niin omaa mieltä, mediaa kuin someakin. Ravistelivat ajattelemaan. Ja niin ovat kyllä tehneet taas viimeaikaiset uutisetkin. Vaikka en ole mielestäni koskaan kärsinyt sellaisesta toivottomasta ilmastoahdistuksesta, joka lamaannuttaisi ja saisi menettämään uskon tulevaisuuteen, niin eiväthän nämä viime aikojen uutiset järin hyviltä kuulosta. Ihan erityisen surulliseksi tulin, kun luin Hesarista, että lähes puolet suomalaisista epäilee ilmastopuheita, ja että 45 % suomalaisista ei ole valmiita tinkimään elintasostaan ilmastonmuutoksen vuoksi.

Olen kyllä ollut varsin tietoinen siitä, että saavutetuista eduista on vaikeaa luopua, mutta silti tuon prosenttiluvun ja koko tekstin lukeminen mustaa valkoisella aiheuttaa surua ja huolta, samoin kuin pöyristystä ja hieman vihaakin. Kun luin Instagramista jonkun kirjoittaneen avoimesti siitä, miten hän on itkenyt ilmastonmuutoksen ja toivottoman tulevaisuuden vuoksi, käväisi ensimmäistä kertaa omassa mielessäni, olisikohan kohta syytä itsekin? Onko tosiaan niin, että ihmiset eivät ole valmiita muutokseen, ja se koituu vielä kohtaloksemme?

En kuitenkaan halua menettää toivoani vielä tässä vaiheessa. Haluan uskoa, että ihmiset voivat ja haluavat muuttua. Muutos vie aikaa, mutta nyt ei toki ole ihan hirveästi aikaa hukattavaksi. Haluan myös kantaa oman korteni kekoon kirjoittamalla tästä aiheesta blogissani. Tämä on vähän hankala aihe ja sitä ei ole helppoa lähestyä näin ”tavallisena pulliaisena”. Tiedän, että monet bloggaajat välttelevät ilmastoaiheesta kirjoittamista, koska se voi esimerkiksi vaikuttaa siihen, miten kaupalliset yhteistyökumppanit näkevät sinut – et ehkä sovi mainostamaan jotain brändiä, jos olet heidän mielestään liian ”vihreä”, ja voit siten menettää paljon yhteistöitä ja rahaa. Ekoasioista ei myöskään haluta kirjoittaa siksi, että sitten käy helposti niin, että lukijat teilaavat sinut, jos teetkin jotain, mikä ei ole sataprosenttisen ympäristöystävällistä – ja kun kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, niin siitä voi tulla aika raskas viitta harteille. Edellinen kohta on ihan erityisen harmillinen siksi, että olisi kuitenkin tärkeää, että jokainen voisi jakaa niitä ihan pieniäkin tekojaan ja muutoksiaan, ja inspiroida niillä muita. Uskon, että isot virrat saavat alkunsa pienistä puroista.

Usein ainakin itsestäni myös tuntuu, että ei ole niin hirveän paljon mitään uutta sanottavaa. Että olen jo kertonut kaiken sen, miten ekologisuus meidän perheen arjessa näkyy. Se näkyy kyllä siinä ihan joka ikinen päivä, mutta ne kaikki jutut olen jo kertaalleen täällä blogissa kertonut. En ole kyseisen aihepiirin asiantuntija ja siksi minulle ei ole tullut niin hirveästi mitään uutta sanottavaa aiheesta. Mutta toisaalta, mitä sitten? Tämä aihe on niin tärkeä, että ehkäpä sitä voi sitten vaikka vähän kerratakin välillä, ja kyllähän blogiini eksyy vähän väliä ihan uusia lukijoita. Ja ehkä postauksen aihe ei tarvitse olla mikään niin järkälemäisen suuri – yhtä hyvin voisi kirjoittaa pienistä ekologisimmista tuotelöydöistä tai siitä, miten käyttöön otetut ekologisemmat tavat ovat istuneet osaksi arkeamme. Tärkeintä on kai lopulta se, jos voi omalla esimerkillään inspiroida edes yhtä ihmistä.

Koska olen tosiaan jonkin verran kirjoittanut ekologisuus-aiheesta blogissani, ja se on edelleen niin kovin ajankohtainen, päätin nostaa tässä postauksessa esiin omat suosikkini ekopostauksistani. Ehkäpä näistä on hyötyä, vinkkejä ja inspiraatiota jollekulle:

30 x ekoteko arjessani

Ekologisuuden tulisi olla normi, ei marginaalin ”viherpiipertelyä”

Miten tehdä lentojen päästöhyvitykset?

Kasvisruoan lisääminen sekasyöjän ruokavalioon

Vuoden 2018 turhakkeeksi valittiin pikamuoti

Mitä jos lainaisitkin vaatteesi?

Osallistuin muovittomaan maaliskuuhun – nämä asiat opin

Mitä on mikromuovi ja miten sitä voi välttää?

Miksi en tilaa kiinakaupoista?

Kuten kerroin, ekologisuus näkyy mielestäni meidän jokapäiväisessä arjessamme, mutta toisaalta ei millään tapaa silmiinpistävästi. Se on vain osa ihan tavallista arkeamme ja meille se on tavallista elämää – kuten myös monille muille. Se on sitä, että emme osta mitään turhaa, mitä emme tarvitse. Emme oikeastaan lähes koskaan pörrää kaupoilla, emmekä ole kumpikaan lähes koskaan tilanneet esimerkiksi vaatteita netistä. En ole kertaakaan tehnyt hutiostosta netistä ja joutunut palauttamaan sitä. Emme aja arkisin oikeastaan ollenkaan autolla, koska menemme töihin kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla. Olemme vielä tällä hetkellä sekasyöjiä, mutta olemme lisänneet kasvisruoan määrää ruokavaliostamme paljon viimeisen vuoden aikana, ja tarkoituksenamme on nostaa sitä yhä vain lisää. Lennämme harvoin ja silloin kun niin teemme, lennämme suoria lentoja ja maksamme lentohyvitysmaksun. Lajittelemme kaikki jätteemme, pyrimme käyttämään ekologisia siivousaineita ja minä käytän myös paljon luonnonkosmetiikkaa. Huonekalut ja monet muut tavarat ostamme mahdollisuuksien mukaan käytettyinä.

Oikeastaan ekologisuus on siis ihan luonnollinen osa arkeamme – ei mitään hirvittävän suurta ja traagista luopumista. Toki on yhä monia asioita, joissa voisimme tehdä paremminkin, mutta jokaisen pitää toki suhteuttaa asiat myös omaan arkeen ja elämään sopiviksi. Esimerkiksi, ideaalitilanteessa meillä ei olisi lainkaan autoa, mutta tällä hetkellä me emme voi luopua siitä, koska muuten emme pääsisi kovinkaan kätevästi kesämökillemme. Olemme kuitenkin pohtineet, että kun auton vaihto tulee meille ajankohtaiseksi, hankkisimme tuolloin sähköauton.

Vaikka minulla ei siis ole varsinaisesti mitään kovinkaan uutta kerrottavaa ekojutuista, voisin silti kirjoitella niistä useammin, ja sellaisista vähän pienemmistäkin oivalluksista ja löydöistä. 🙂 Näitä nimittäin pyydeltiinkin myös blogin synttäripostauksessa, mutta jotenkin sitä aina itse asettaa riman niin korkealle tekstien suhteen ja ajattelee, että pitäisi olla jotain painavaa kerrottavaa, vaikka pienemmätkin asiat varmasti riittäisivät. Koitankin pitää tämän jatkossa mielessä!

-Netta

(Postauksen kuvat: Pexels.com)

Ps. Pakko vielä sanoa, että mä fanitan Greta Thunbergiä! Siis ihan todella, en voi sanoin kuvailla kuinka ihailen tuon nuoren naisen rohkeutta ja sisäistä paloa. Hän tulee jäämään historiankirjoihin sukupolvensa äänitorvena. Ja samaan hengenvetoon on vielä todettava, että en voi ymmärtää, miten vanhat sedät viitsivät vetää keskusteluun sen, että hänellä on aspergerin oireyhtymä, kun se ei millään tapaa liity hänen ilmastotoimiinsa.