Pikkujoulumuistoja
Hei pitkästä aikaa!
Syksy on ollut pitkä, pimeä ja hankala, mutta ainakin toistaiseksi näyttää, että asiat ovat lutviutumaan päin (koputtaa puuta). Siitä taitaa olla merkkinä, että kirjoittaminenkin on alkanut joten kuten taas sujumaan. En nyt ihan täyttä vauhtia naputtele, mutta naputtelen kuitenkin.
Ennen kuin siirryn muisteloimaan, täräytän väliin pienen mainostuokion: joku kyseli aiemmin Petosta omaan kauppaan ja siksi ilmoitan täten, että kaikki omakustanteet ovat nyt omassa kaupassa, jonne pääsee TÄSTÄ (Holvin verkkokauppa ja juonikuvaukset). Jos siis Velka, Juhlat, Petos, Tähti tai Haaksirikko kiinnostelevat, kauppaan pääsee aiemman linkin takaa ja ensimmäiset luvut löytyvät klikkaamalla kirjan nimeä.
Kun maailma on taas valaistunut, havahduin huomaamaan, että alkaa olla pikkujouluaika. Sen kunniaksi aloin kirjoittaa lyhyttä tarinaa Pinjasta, joka parisuhteensa päätyttyä korjailee sydäntään ja itsetuntoaan jouluisissa merkeissä. Suunnittelin kunnianhimoisesti ainakin paria novellia, mutta en nyt lupaa vielä muuta kuin yhden Storyteliin ja Nextoryyn. Ehkä omaan kauppaankin, jos saan hinnan asetettua sopivan alas – verkkokaupassa kun on minimihinta, jota alemmas ei voi mennä.
Huomasin muuten ihmeissäni, että tarinoissani joululla ei ole ollut suuren suurta painoarvoa, vaikka minusta se on ihanaa aikaa. Vain Hotwife – reunalla -stoorissa ja Pajassa juhlitaan pikkujouluja, ja vain Paja ja Velka päättyvät jouluaattoon. Siten päätin nyt korjata asian. Pinjan tie kuumaan seksiin vie joulukuusen koristelun kautta. 🙂
Aloin miettiä, olenko itse repäissyt mitenkään rohkeasti tai tyhmästi missään pikkujouluissa tai joulutapahtumassa, mutta ensi alkuun mieleeni ei tullut mitään. Ehkä siksi, että olen aina vältellyt työpaikkaromansseja olivatpa ne miten pikaisia tahansa. Sehän ei tarkoita, ettenkö olisi ollut ihastunut työtovereihin ja ollut valmis retkahtamaan pieneen kähmintään ja suutelointiin. Minun kokemani pikkujoulut vain eivät ole tuoneet suurta tilaisuutta mihinkään.
Sitten muistin sentään pari hauskaa juhlaa – ja kai niitä rohkeiksikin saattaa kutsua. Tosin eri syistä.
Kun olin sinkku ja alta kolmekymppinen lähdimme sisareni ja yhteisen ystävän kanssa vakiobaariimme Kaarle XII:nteen. Meillä ei ollut mitään tietoa hauskoista pikkujouluista, sillä sellaisia eivät työnantajamme olleet järjestämässä. Pienessä nousuhumalassa päätin korjata asian. Uhosin löytäväni meille pikkujoulujuhlat ja -seuralaiset vielä samana iltana.
Heti baariin päästyämme kävin tuumasta toimeen. Sillä aikaa, kun siskoni ja ystäväni nauroivat baaritiskillä, minä kävin miespuolisten asiakkaiden kimppuun. Pari yritystä kaatui siihen, että jututtamillani miehillä oli tyttöystävät. Tai ehkä siihen, että pikkujoulut umpioudon ja aavistuksen hyökkäävän naisihmisen kanssa eivät kiinnostaneet.
Sitten minua onnisti. Törmäsin kahteen nuoreen mieheen, joilta heti ensimmäiseksi kysyin, joko heillä oli pikkujoulut tiedossa. Kun ei ollut, täräytin rinta rottingilla, että minä kyllä pystyisin sellaiset järkkäämään, jos he vain antaisivat osoitteen ja puhelinnumeron. Miehet hörähtelivät huvittuneina, mutta ilmoittivat, että ajatus ei kuulostanut hassummalta.
En muista, mitkä miesten oikeat nimet olivat, mutta minulle he ovat jääneet mieleen Heksana ja Leksana. Kutsuin siskoni ja ystäväni miesten kanssa yhteiseen neuvonpitoon ja kas vain – vähän ajan päästä meillä oli suunnitelma. Tapaisimme Heksan luona Helsingin keskustassa, minä hankkisin syötävät ja miehet tarjoaisivat juomat.
Kun h-hetki oli koittamassa, olin jo viestitellyt Heksan kanssa päiväkausia. Tein suureen boolimaljaan itsetehtyä perunasalaattia, ostin läjän nakkipaketteja, vaikka kyseessä ei ollutkaan uusi vuosi ja suuntasimme bussilla Espoosta kohti oikeaa osoitetta. Meidän oli tarkoitus vaihtaa raitiovaunuun ja siksi haahuilimme ympäriinsä pysäkkiä etsien. Liikennettä oli vähän, ja samalla kun hihitimme pikkujouluille täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, ajauduimme kuljeskelemaan keskellä tietä.
Emme huomanneet poliisiautoa, ennen kuin se oli vieressämme. Olin varma, että saisimme nuhteet ja ehkä jopa sakot liikenteen vaarantamisesta, mutta autosta nousikin tuttu mies. Hän oli koulukaverini, joka oli muuttanut pienestä pohjoisesta kaupungista etelään kuten minäkin. Parin minuutin kuulumisten vaihdon jälkeen poliisituttuni käski meidän hypätä kyytiin. Saimme siis kuljetuksen Heksan luo poliisiautossa.
Bileet itsessään eivät olleet päätä huimaavan hauskat. Rupattelimme kyllä vapautuneesti, kittasimme viiniä ja minä tutustuin syvällisesti Heksan nielurisoihin. Pelasimme Trivial Pursuitia ja taisimme vähän tanssahdellakin. Puolen yön jälkeen siskoni miespuolinen kaveri ilmaantui paikalle kuin tyhjästä ja bileet loppuivat siihen, kun hän humalapäissään selitti olevansa kovempi jätkä kuin Heksa ja Leksa. Tai jotain sinne päin.
Minä liftasin kotiin, sisareni lähti kovan jätkän matkaan ja ystävämme taisi soittaa on-off-suhteelleen. Tapasin Heksan vielä myöhemmin, mutta suhde ei lähtenyt lentoon. Ehkä siksi, että Heksan suudelmat ovat jääneet mieleeni harvinaisen märkinä.
Toinen muistoni liittyy kaksikymmentä vuotta myöhempiin tapahtumiin. Olin juuri eronnut ja muuttanut työn perässä toiselle paikkakunnalle. Minulla oli verkot vetämässä useammilla deittisivuilla ja -sovelluksissa ja elin melkoisen villiä elämää. Tapailin useampaa eri miestä ja viestittelin vielä useamman kanssa. Kuten olen tainnut aiemmin jo kertoa, siihen aikaan hain vain ja ainoastaan varattua seuraa.
Juuri ennen työpaikan glögijuhlaa sain viestin mieheltä, joka asui samalla pienehköllä paikkakunnalla, kuin missä työpaikkani oli. Parin viestin jälkeen tajusin, että tunsin hänet. Hän oli kollega, jota olin jo parikin kertaa himokkaasti katsellut.
Kirjoitin miehelle reippaasti, että taisin tietää, kuka hän oli ja myös, että ymmärtäisin kyllä, jos hän ei haluaisi jatkaa viestittelyä. Siinä kohtaa paljastin itsestänikin sen verran, että henkilöllisyyteni tuli hänelle selväksi. Mies ei perääntynyt ja sovimme, että juttelisimme asioista kasvotusten.
Sitä emme kuitenkaan ehtineet tehdä, ennen kuin glögijuhla tuli vastaan. Niinpä minua jännitti aika lailla, kun juhlat alkoivat. Mies ei työskennellyt samassa rakennuksessa kuin minä, joten ei ollut itsestäänselvää, että tapaisimme.
Ei kulunut varmaan puolta tuntia enempää, kun mies ilmestyi seurueeseen, jossa sillä hetkellä juttelin. Minulla on näin aikuisiällä ollut aina melko pragmaattinen asenne seksiin, ja olen heittäytynyt suhteisiin sellaistenkin miesten kanssa, jotka eivät vatsanpohjaa ole aina kutittaneet (silti seksi on voinut olla huomattavan tyydyttävää :)). Tämä mies oli kuitenkin sitä lajia, että hän sai sukat pyörimään jaloissani. Tumma, hyvinhoidettu parta, tummat silmät, leveät hartiat. Muistan, kuinka oloni oli kuin aladobilla, kun mietin, tekisikö hän aloitetta.
Hän teki. Jonkin ajan kuluttua hän ehdotti, voisimmeko siirtyä työhuoneeseeni, koska hänellä oli jotain asiaa minulle. Teeskentelin hallittua ja viileää, vaikka olin jo pelkästä tilanteesta kiihottunut ja lähdin mies vanavedessäni työhuoneeseen.
Siellä ei tapahtunut mitään sopimatonta, mutta ajatukseni muuttuivat entistä sopimattomammiksi. Mies puhui työpaikan harrastustoiminnasta, jossa hän oli aktiivinen ja ajatuksistaan kehittää sitä, mutta vannon, että puhuimme jotain aivan muuta ilman sanoja. Ilma oli niin paksua, että sitä olisi voinut leikata veitsellä, reisieni välissä kuumotti ja käteni vapisivat. Mies katseli minua päästä varpaaseen samalla, kun puhui jostain hiton jalkapallosta ja minä yritin aukaista suuni edes pari kertaa,etten olisi vaikuttanut aivan aivokuolleelta.
Kuten sanottua sinä iltana ei tapahtunut mitään, mutta sain mieheltä viestin vielä myöhemmin illalla. Hän pääsisi vierailulle seuraavana iltana. Tapaaminen oli ihana. Kuten deittipolitiikkaani kuului, mies oli naimisissaoleva perheellinen mies. Hänen tapauksessaan seksielämä vaimon kanssa oli kuihtunut naisen sairauden takia. Näin hän ainakin minulle kertoi. Lupasin pyhästi, etten koskaan aiheuttaisi hänelle mitään ongelmia ja siihen keskustelumme taisi loppuakin, kun kävimme toistemme kimppuun.
Seksi oli upeaa. Hän oli hellä ja kovaotteinen yhtä aikaa – yhdistelmä josta tykkään aivan erityisesti, ja jälkeen päin keskustelu kulki helposti peiton alla. Kun hän lähti, olin melkein haluton päästämään häntä pois.
Emme tavanneet kuin pari kertaa privaatisti, koska mies poti kovia tunnontuskia tekemistensä suhteen ja ehkä myös siksi, että hän oli asemassa, jossa salasuhteen paljastuminen olisi aiheuttanut hänelle vaikeuksia. Seikkailuni hänen kanssa on kuitenkin lähinnä kuumaa pikkujouluseikkailua, mitä olen kokenut.
Tänä vuonna, kuten jo tavaksi on käynyt, en vietä pikkujouluja. Saan kuitenkin erilaisen ja ilahduttavan joulun, sillä jäämme tyttäreni kanssa tällä kertaa etelään ja voin päättää jouluruoista ja -koristeluista ihan itse. Tilasin lihakaupasta jo hirvenfileetä ja metsäkyyhkyjä, sillä en ole mikään joulukinkun ystävä. Mikä parasta, saan ensimmäistä kertaa vuosiin (vuosikymmeniin?) oikean kuusen olohuoneeseen pönöttämään. Mihin tässä pikkujouluja tarvitsee?
Nyt siirryn taas fantasioimaan kuumasta joulukuusen koristelusta. Jos joku muukin kaipaa fantasiaa tähän pimeään aikaan, alla on taas teosluettelo, josta pääsee ilmaisiin ensimmäisiin lukuihin ja kirjakaupoille. Hyvää pikkujouluaikaa!
t. Lilith