Kevätkuumotusta ja julkaisuaikatauluja
Sisältää mainoslinkkejä *
Hei!
Jos kevät on saanut mielen levottomaksi, kohta on kuumaa kirjallisuutta kaikissa merkittävissä äänikirjapalveluissa ja e-kirjakaupoissa.Opettaja on tulossa eetteriin jo 21.4. ja Hautajaiset 28.4. Sinällään kiva, että nämä tulevat peräkkäin, kun niitä yhdistää Erik Metsämäen luotaantyöntävä ja myöhemmin toivottavasti ei-niin-luotaantyöntävä vaikkakin pahasuinen hahmo. 😀 Podimon käyttäjille huomautan erikseen, että sieltäkin tarinat löytyvät, kun hakee nimellä. Minulla ei kyseistä palvelua ole, joten en osaa sanoa, miten kategoriat näkyvät käyttäjälle, mutta etusivulta erotiikkaa/romantiikkaa ei löydy omana genrenään.
Poistan nämä tarinat siis omasta kaupasta pikimmiten ja julkaisutahdin mukaan sitten vähitellen muutkin sopimukseen kuuluvat kirjat. Sopimus ei koske uudempia julkaisuja eli Juhlia, Petosta ja Velkaa, joten ne jäävät omaan kauppaan ja Storyteliin/Nextoryyn.
Olen kärsinyt nyt pienestä kevätflunssasta ja kirjoittaminenkin on ollut vähän jäissä. Kevättä minulla silti on selvästi rinnassa. Koska minulla nyt on vapaa viikko, ajattelin syventyä seuraavaksi miettimään, millaisen vibraattorin ja/tai sauvan ostaisin. Olen huristellut nykyiset loppuun ja introvertille, deittilaiskuutta potevalle naisihmiselle tällaiset laitteet ovat arjen pelastus. Suosituksia saa vinkata!
Käytin aikanaan Satisfyeria, jolla todellakin irtosi orgasmi jos toinenkin. Koska kuitenkin olen ajoittain varsinainen himorunkkaaja, Satisfyerilla onnistuin tainnuttamaan klitorikseni tunnottomaksi, ellen pitänyt välistä taukoa rentoutushetkistä. Je Joue Mimi Soft oli toinen lempparini, kunnes muutin tänne Lahteen ja kadotin laitteen laturin. Nykyisen vibrani nimeä en muista, mutta hyvin sekin on toiminut – tähän asti.
Nyt on sellainen fiilis, että erotiikkakauppias tulee ilahtumaan, kun saa tilaukseni. Saattaa mennä ostoskoriin enemmän kuin yksi tuote. Ehkä jopa jotain b-rappuunkin. 😀
Tyypilliseen kevättapaan minua on vaivannut myös matkakuume. Olen kirjoitellut yhtä tarinaa – josta en yhtään tiedä, mitä siitä tulee ja tuleeko mitään – , joka sijoittuu Etelä-Ranskan viiniseuduille. Nyt minulla on kauhea hinku päästä taas jonnekin Bordeaux’n tai Provencen seutuville. Suorastaan näen itseni siemailemassa viinejä ja maistelemassa herkullista ruokaa ympärilläni vanhoja rakennuksia.
Vietin aikoinaan (30 vuotta sitten, herranjestas) muutaman päivän Mentonissa, kun olin interreilaamassa ystäväni kanssa, ja jo vuosia olen halunnut palata sinne. Se oli jotain, mitä 19-vuotias suomityttö ei ollut nähnyt: huikean kapeita kujia korkeilla rinteillä, pittoreskiä arkkitehtuuria, Välimeri ja erinomaista ruokaa. Eikä juuri lainkaan turisteja. Saint-Emilion on toinen vahva houkutin, jossa saisi nauttia sekä kulttuurista että bordeaux-viineistä.
Muuten, olen käynyt eri puolilla Ranskaa monta monituista kertaa, enkä ole törmännyt koskaan niihin ylimielisiin, tylyihin ranskalaisiin, joita kirjallisuus ja tv-sarjat (viimeisimpänä Emily in Paris) ovat pullollaan. Eivät ranskalaiset ehkä ole yhtä vilkkaita kuin italialaiset tai kreikkalaiset, mutta palvelu on aina ollut asiallista ellei hyvin ystävällistä. Ex-mieheni väitti minulle ennen Ranskan matkaamme, että kokemukseni johtuvat siitä, että osaan puhua auttavasti ranskaa, mutta jopa hän – turhauttavan jääräpäinen skeptikko – joutui myöntämään olleensa väärässä.
Ehkä minä päräytän sinne syksymmällä, jos saan rojalteja. Siinä olisi syy treenata kieltäkin pitkästä pitkästä aikaa.
Aurinkoisia päiviä toivotellen
Lilith