Tag: oma elämä

No heippa vain kaikille! Reilu kuukausi sitä taas viime postauksesta jo vierähtikin. Ja olisi voinut vierähtää vieläkin kauemmin, jos rehellisiä ollaan. Mutta päätin, että ei – aika ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa edes 15 minuutin ajan kuulumisia. Eli tässä sitä mennään! Kello on nyt 20:13 kun tämän aloitan, katsotaan mitä viisarit näyttävät siinä kohtaa […]

Jos jotain tähän postaukseen oli haastavaa keksiä, niin otsikkoa. Koska rehellisesti kirjoitettuna tällä postauksella ei ole sen suurempaa tarkoitusta – ainoa tarkoitus on tulla sanomaan tänne heippa, täällä ollaan yhä ja hieman raapustella kuulumisia. Ja toki samalla laskea kirjoittamisen kynnystä. Se on jännä juttu, miten kynnys tiettyihin asioihin kasvaa sitä mukaa, mitä kauemmin niitä on […]

Heippa tiistaihin!  Tänään sää on ainakin täällä Turun suunnalla ollut kovin sateinen ja kaukaisuudessa jyrisee ukkonen. Lämpimien, jopa helteisten, päivien jälkeen on tosin pakko myöntää sateen tulleen tarpeeseen – myös siitepölyallergiani kiittää sadetta seuraavasta raikkaasta ilmasta. On kirjaimellisesti helpompi hengittää, nenänkin kautta 😀 Tässä juuri parvekkeella ihmettelen miten tie on värjääntynyt keltaiseksi, vesipisaroiden huuhdellessa kasvien […]

Seikkailut luontopoluilla, puiden silmujen huomaaminen ja sinivuokkojen  valloittaman metsämaiseman ihmettely. Kukkien, ei siis poliisien valloittaman  *rummun isku puujalkavitsin kunniaksi* Pyöräily auringonpaisteessa pyörällä, jonka renkaan herra aviomies urhoollisesti korjasi vaimon (eli allekirjoittaneen…) hermoromahduksen jälkeen. Pyörän renkaan yllättävä puhkeaminen yllättäen on yksi ärsyttävimmistä asioista mitä tiedän! Etenkin jos tämä tapahtuu kaksi kertaa puolen vuoden sisään, tietenkään käyttäjässä […]

Heippa ja aurinkoiset torstai-illan terkut! 🙂 Mitä teille siellä ruudun toisella puolen kuuluu? Täällä tunnelmat ovat… noh suoraan sanottuna tylsistyneet. Olen ollut tämän kuukauden täysin lomautettuna ja viime viikolla loppuivat aikalailla myös koulutyöt joita tehdä. Pari esitystä enää ja ensimmäinen lukuvuosi olisi sitten siinä. Ihanaa, mutta samalla kovin tylsää – aiemmat lomautuskaudet ovat menneet mukavasti […]

Viime aikoina olen muistellut vuosien saatossa tekemiäni matkoja. Kyseinen on seurausta sydäntä viiltävästä kaipuusta uuteen ympäristöön – omat kotikulmat alkavat kyllästyttämään, samat lenkkipolut puuduttamaan. Kaipaan matkustamisen mukanaan tuomaa kutkutusta vatsanpohjassa, tutustumista uuteen kulttuuriin ja sen myötä hieman syvempää ymmärrystä maailmasta. Kuten sanonta kuuluu, ennen kuin menetät jotain et voi tietää miten paljon kyseinen sinulle todellisuudessa […]

Vuosien varrella kohtaamme hetkiä, jotka juurtuvat mieleemme ikuisiksi ajoiksi. Osa näistä hetkistä on positiivisia, tai ainakin ajan mukanaan kultaamia, joiden muistelu nostaa hymyn huulillemme missä tahansa olemmekin. Vastapainona mieleemme painuvat, ehkä jopa hieman syvemmin, muistot jotka haluaisimme unohtaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Yrityksistämme huolimatta emme saa pyyhittyä negatiivista kokemusta mielestämme, vaan menneisyytemme haamut koputtelevat aivojemme perukoilla […]

Heippa vain! Mitä kuuluu? Postaustahti on tämän vuoden aikana ollut kyllä harvinaisen epäsäännöllistä. Onneksi on kuitenkin vasta helmikuu. Vaikka jo yksinään ajatus siitä, että vuotta on takana kokonainen kuukausi tuntuu absurdilta. Tosin en malta odottaa sitä, että vuoden 2020 kantavasta teemasta voitaisiin pikku hiljaa siirtyä kohti tavallisempia aikoja. Päivät vain sulautuvat toisiinsa, liki 12 kuukautta kestänyt […]

Heippa maailma!  Huh arvatkaa mitä – tämän postauksen tullessa luettavaksi on vuosi 2020 melkein paketissa. Uskokaa tai älkää, tästäkin vuodesta selvittiin enemmän tai vähemmän voittajina. En halua jaaritella tämän postauksen alkuun useaa kappaletta siitä, miten poikkeuksellinen vuosi onkaan takana. Senhän kaikki tietävät. Haluan kuitenkin sanoa siitä muutaman lauseen näin alkuun. Vuosi 2020 on ollut vuosi, […]

Heippa kaikille! Tiedättekö, että tällä kertaa ei lähde mitään syvällistä tekstiä. Pääni lyö aivan tyhjää johtuen viime aikojen kiireestä. Tuntuu kuin aivot kävisivät tyhjäkäynnillä aina kun on aikaa istahtaa alas ja olisi mahdollisuus kirjoittaa tänne. Olotila on monen tekijän summa, mutta tiivistetysti; töissä on ollut suhteellisen hoppu, mutta isoin tekijä on koulu ja kasautuvat esseet. […]