Treeni kulkee, vaatteet kutistuvat

Tein sen virheen perjantaina aamusta, että kävin pitkästä aikaa vaa’alla. Eihän siitä tullut kuin paha mieli.

Olin jo aikaisemmin päättänyt, etten enää mittaa ja punnitse itseäni enkä aterioitani. Silti viime marraskuussa syntymäpäivälahjaksi saatujen farkkujen käyminen epämukavan tiukoiksi ajoi minut perjantaiaamuna puntarille. Ja painoa oli tullut lisää. Ja olin heti freak out kuin Chic konsanaan ja päätin pitää taas lukua syömistäni kaloreista.

Kunnes tulin toisiin aatoksiin.

Kuva omasta stooristani, teksti pullan päällä: Jos jotain olen painon jojoilusta oppinut, niin sen, etten enää kiellä itseltäni mitään ruokaa. Lisäksi en laske kaloreita tai käy puntarilla. Keskityn siihen, mihin kehoni pystyy, en siihen, miltä se näyttää.
Kuva omasta stooristani. I must practice what I preach.

Olen itse asiassa kasvamassa ihan oikeista kohdista eli muun muassa hartioista ja yläselästä. Vaikka lihasmassa tuskin on kasvanutkaan tuota paria noussutta kiloa, minulla on nyt enemmän lihasta. Ja jaksan treenata intensiivisemmin tällä massalla ja isommilla painoilla kuin jos olisin jollain itseinhosta kumpuavalla kitukuurilla.

Minä takaapäin pullistelemassa.
Tämän pullistelukuvan jakaminen on hieman noloa, eikä pokka meinannut pitää sitä otettaessa.

Perjantaina en kuitenkaan päässyt salille treenaamaan flunssan vuoksi, toivottavasti edessä ei ole taas pitempi treenitauko. Panostin itseeni tässä vähän aikaa sitten ja ostin personal trainer -tapaamisia. Tapaamme pt Saaran kanssa kerran viikossa. Koen yhä olevani tavoitteellisessa salitreenauksessa ihan newbie, joten kerroista on oikeasti apua. Lisäksi treenaan itsekseni siihen päälle vielä kerran pari viikossa ja käyn joogassa.

Kuva kuntosalin painoista, taustalla nainen tekee olkapäätreeniä.
Personal trainerin palkkaaminen oli hyvä päätös! Kuva Unsplash.

Kaipaan kuitenkin jotain korkeasykkeisempää treeniä, joten mietin paluuta crossfitin pariin. Amrapin (as many rounds as possible) kun tekee, niin totisesti sen jälkeen tuntee elävänsä! Tätä pitää miettiä vuoden vaihteessa, vaikka moni muukin varmasti saa saman idean ja salit ovat ärsyttävän täysiä. Nyt hybridityön aikana tämä olisi aikataulullisesti mahdollista. Läheisellä crossfitsalilla, jossa aikoinaan kävin, tunnit olivat liian aikaisin illasta, joten töistä ehtiminen sinne (haluan viedä läppärin kotiin ja vaihtaa treenivaatteisiin kotona) oli käytännössä mahdottomuus.

Selfie kylpyhuoneessa.
Tiistain treenin jälkeen oli voittajaolo. Ja kyllä: minulla on juuri näin paljon harmaita hiuksia. Kännykän kamera siloittelee vähän turhankin verran ihoa, mutta kuvassa ei ole käytetty mitään filttereitä. Mielestäni filttereiden käyttö piilottelee sitä, että kaikki vanhenemme. Vanheneminen on etuoikeus!

Ja niistä tiukoista farkuista – ne pitänee varmaan laittaa myyntiin ja ostaa sopivat, jahka vaatteidenostolakko loppuu ensi tammikuussa. Elämä on liian lyhyt epäsopiville tavoitevaatteille. Tämän tajuaminen on oikeasti valtava saavutus, koska olenhan kasvanut nuoruuteni aikana, jolloin naisen arvo määrittyi siitä, mitä vaatekokoa hän käyttää. Fun fact: tekstiilialan vastuullisuusvaikuttaja Outi Les Pyyn mukaan käytämme yleisesti liian pieniä vaatekokoja. Vaatteessa pitäisi olla tarpeeksi varaa esimerkiksi alusvaatekertaan alla ja siihen, ettei vaate ole ihan ihossa kiinni, mikä edesauttaa vaatteen pitkäikäisyyttä.

Viasin Cotton pyykkietikka.
Ostin uutta pyykkietikkaa läheisestä K-marketista torstaina, ja se pääsi heti tositoimiin. Tuoksu on hyvä!

Viimeksi kirjoitin kaamosväsymyksestäni, johon avuksi ostin Innoluxilta kirkasvalolampun. Lamppu saapui maanantaina, ja olen siitä asti käyttänyt sitä työviikon ajan. Olen nyt jo huomannut olevani jonkin verran pirteämpi, tosin sain lampusta aluksi päänsärkyä ja silmätkin aristivat. Tosin päänsärky voi tietty myös johtua flunssasta. Käytän lamppua ohjeiden mukaan, eli ennen klo 10 viitenä päivänä viikossa. Käytännössä istun lampun ääressä noin puoli tuntia aamiaista syödessäni.

Pyöreä kirkasvalolamppu.
Lamppu on supersöpö.

Aino Elina

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Ajattelin tänään

Pärjäämisen eetos

Tunnollinen työntekijä pitää huolta työkunnostaan, mutta millä hinnalla?

Olen vähän kallella kypärin. Tuntuu, että työviikot sujuvat töissä ja töiden jälkeen liikuntaharrastuksissa, joita teen, että pysyisin työkuntoisena. En ehdi tehdä työviikon aikana oikeastaan mitään muuta – ja tällä hetkellä olen aivan liian väsynyt ylläpitämään ihmissuhteitani edes viikonloppuisin muutoin, kun lähettämällä meemejä ja hassuja juttuja ystävilleni tai tsättäämällä vähän aikaa. Kaistaa muuhun ei yksinkertaisesti ole. Tilasin tämän kirkasvalolampunkin, mutta se saapuu vasta maanantai-iltana.

Kuva minusta kävelyllä kesällä.
Kuva pari kesää sitten kävelyltä kun lippiskin näytti vielä uudelta. Hassua, painan saman verran tuossa kun nykyään, mutta kehonkoostumus on muuttunut.

Tunnollinen työntekijä pitää huolta työkunnostaan, ja esimerkiksi etäpäivinä teen tunnollisesti työnantajan tarjoamat taukojumppavideot (jotenkin en vaan kehtaa tehdä niitä toimistolla). Työilmapiirini on hyvä, työ motivoivaa ja pystyn vaikuttamaan työhöni. Miksi siis olen tällä hetkellä kuin märkä rätti?

Raahauduin eilen lyhyelle kävelylenkille sateeseen, joogasin ja kuuntelin rentoutusharjoituksen. Tässä itsestään huolta pitämisessä alkaa jo ikävästi olla suorittamisen makua. Avasimme kuitenkin kuohujuoman Halloweenin kunniaksi – mies pukeutui Liverpoolin kannattajaksi ja minä psykologiksi, koska nämä asut meiltä jo löytyvät.

Moni Halloween-asu kun joutuu kertakäyttöisenä roskiin juhlien jälkeen.

https://twitter.com/ekopsykot/status/1586007139633582080?s=46&t=KU0JtAy4qQdsjGB4TZoGXw

Tänään sitten kärsin siitä puolesta pullosta juotua skumppaa. Iän karttuessa siedän alkoholin jälkioireita yhä huonommin, ja yleensä lasista löytyykin sen vuoksi alkoholiton ipa.

Parhaat alkottomat oluet.
Parhaat alkottomat oluet ovat järjestyksessä vasemmalta oikealle: India Pale Ale, Kukon Ipa ja paras Fripa.

Ehkä se terapeutiksi pukeutuminen oli vähän huono vitsi, koska naiset tunnetusti tekevät enemmän tunnetyötä heteronormatiivisessa parisuhteessa. Oma parisuhde on ihan hyvä, ei siinä mitään, mutta tunnistan itsessäni muun muassa tunnelman leppoistajan ja ongelmia ratkovan leelian lepotuolin.

Viikon hyvä uutinen oli se, että uusi aborttilaki meni läpi eduskunnassa!

https://twitter.com/fatimdiarra/status/1585227710703763457?s=46&t=KU0JtAy4qQdsjGB4TZoGXw

Olen itsekin kirjoittanut muutamaan otteeseen naisen oikeudesta omaan kehoonsa, jutut löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Tällä kertaa voimat riittivät vain näin lyhyen sepustuksen kirjoittamiseen. Kiitos kun luit!

Aino Elina

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Ajattelin tänään