Tein sen virheen perjantaina aamusta, että kävin pitkästä aikaa vaa’alla. Eihän siitä tullut kuin paha mieli.

Olin jo aikaisemmin päättänyt, etten enää mittaa ja punnitse itseäni enkä aterioitani. Silti viime marraskuussa syntymäpäivälahjaksi saatujen farkkujen käyminen epämukavan tiukoiksi ajoi minut perjantaiaamuna puntarille. Ja painoa oli tullut lisää. Ja olin heti freak out kuin Chic konsanaan ja päätin pitää taas lukua syömistäni kaloreista.

Kunnes tulin toisiin aatoksiin.

Olen itse asiassa kasvamassa ihan oikeista kohdista eli muun muassa hartioista ja yläselästä. Vaikka lihasmassa tuskin on kasvanutkaan tuota paria noussutta kiloa, minulla on nyt enemmän lihasta. Ja jaksan treenata intensiivisemmin tällä massalla ja isommilla painoilla kuin jos olisin jollain itseinhosta kumpuavalla kitukuurilla.

Perjantaina en kuitenkaan päässyt salille treenaamaan flunssan vuoksi, toivottavasti edessä ei ole taas pitempi treenitauko. Panostin itseeni tässä vähän aikaa sitten ja ostin personal trainer -tapaamisia. Tapaamme pt Saaran kanssa kerran viikossa. Koen yhä olevani tavoitteellisessa salitreenauksessa ihan newbie, joten kerroista on oikeasti apua. Lisäksi treenaan itsekseni siihen päälle vielä kerran pari viikossa ja käyn joogassa.

Kaipaan kuitenkin jotain korkeasykkeisempää treeniä, joten mietin paluuta crossfitin pariin. Amrapin (as many rounds as possible) kun tekee, niin totisesti sen jälkeen tuntee elävänsä! Tätä pitää miettiä vuoden vaihteessa, vaikka moni muukin varmasti saa saman idean ja salit ovat ärsyttävän täysiä. Nyt hybridityön aikana tämä olisi aikataulullisesti mahdollista. Läheisellä crossfitsalilla, jossa aikoinaan kävin, tunnit olivat liian aikaisin illasta, joten töistä ehtiminen sinne (haluan viedä läppärin kotiin ja vaihtaa treenivaatteisiin kotona) oli käytännössä mahdottomuus.

Ja niistä tiukoista farkuista – ne pitänee varmaan laittaa myyntiin ja ostaa sopivat, jahka vaatteidenostolakko loppuu ensi tammikuussa. Elämä on liian lyhyt epäsopiville tavoitevaatteille. Tämän tajuaminen on oikeasti valtava saavutus, koska olenhan kasvanut nuoruuteni aikana, jolloin naisen arvo määrittyi siitä, mitä vaatekokoa hän käyttää. Fun fact: tekstiilialan vastuullisuusvaikuttaja Outi Les Pyyn mukaan käytämme yleisesti liian pieniä vaatekokoja. Vaatteessa pitäisi olla tarpeeksi varaa esimerkiksi alusvaatekertaan alla ja siihen, ettei vaate ole ihan ihossa kiinni, mikä edesauttaa vaatteen pitkäikäisyyttä.

Viimeksi kirjoitin kaamosväsymyksestäni, johon avuksi ostin Innoluxilta kirkasvalolampun. Lamppu saapui maanantaina, ja olen siitä asti käyttänyt sitä työviikon ajan. Olen nyt jo huomannut olevani jonkin verran pirteämpi, tosin sain lampusta aluksi päänsärkyä ja silmätkin aristivat. Tosin päänsärky voi tietty myös johtua flunssasta. Käytän lamppua ohjeiden mukaan, eli ennen klo 10 viitenä päivänä viikossa. Käytännössä istun lampun ääressä noin puoli tuntia aamiaista syödessäni.

Aino Elina