Oikeus päättää omasta kehostaan on ihmisoikeus

Kenelläkään muulla ei pitäisi olla oikeutta määrätä minun kehostani.

Aamukahvit menivät perjantaina väärään kurkkuun, kun luin Yleltä Jari Ehrnroothin kolumnin. Ihan kiva, että Jarilla on ollut mukava isyysloma, mutta sen perusteella hänellä ei kyllä ole oikeutta vaatia aborttioikeuden kaventamista. Ehrnrooth rinnastaa abortin siihen, että koomapotilaisilta vedettäisiin töpselit seinästä. (Tämä saattaa tulla Ehrnroothille yllätyksenä, mutta jos henkilö on aivokuollut, juuri näin tehdään, kun hänen mahdollisesti luovuttamansa elimet on otettu).

Perttu Jussilan päivitys: Jos se, ettei ole käynyt inttiä vie oikeuden kommentoida puolustuspolitiikkaa niin mitä saatanaa on, että jatkuvasti joku ukko on kertomassa näkemyksiään abortista? Ei muuta kuin turpaa rullalle sitten.
Vihreiden Perttu Jussila kommentoi kolumnia näin.

 

Ehrnrooth on tällaisilla mietteillä kovaa vauhtia matkalla Suomen Jordan Petersoniksi. Valkoisena, keski-ikäisenä ja keskiluokkaisena miehenä hänellä ei ole edustuksesta pulaa yhteiskunnassa. Tarpeeksi nuori puolisokin hänellä on, kun pystyy tuossa iässä vielä lisääntymään. (En ole koskaan ymmärtänyt nuorempien naisten viehtymystä vanhempiin miehiin – käytännössä käytät ne vuodet, kun vielä pystyisit terveydentilasi ja ikäsi puolesta nauttimaan elämästä, puolisosi omaishoitajana hoitaen hänet hautaan. Trust me – läheltä seuranneena se on vanhuksen omille lapsillekin ihan tarpeeksi rankkaa, puhumattakaan puolisosta.)

Näen tämän Ehrnroothin kolumnin selvänä jatkeena sille, miten setämies on aina omasta mielestään kykenevä tekemään päätökset kaikkien puolesta tässä yhteiskunnassa. Hänhän on vain se järjen ääni, joka valvoo vain yhteistä etua. Yeah right! Suomen aborttilain uudistusta vastaan äänesti sosiaali- ja terveysvaliokunnassa vain miehiä (perussuomalaisia ja lestadiolaispäädyn maalaisliittolaisia). Vastustajista huolimatta uudistus on kuitenkin toteutumassa! Tällä hetkellä Suomessa on voimassa Pohjoismaiden tiukin laki raskaudenkeskeyttämisistä. Aborttilain muutoksen jälkeen aborttiin riittäisi yhden lääkärin lausunto kahden eri lääkärin sijaan ja raskaana olevan ei tarvitsisi myöskään esittää enää erityisiä sosiaalisia tai muita perusteita saadakseen abortin. Nykyinen lainsäädäntö on 70-luvulta.

Me naiset olemme loputtoman kyllästyneitä tähän vanhoilliseen diskurssiin, jossa vastustaja heikoille jouduttuaan vetoaa joko maailman järjestykseen (näin on aina oleva) tai jos on oikein cringe raamattuun tai muihin satukirjoihin.

Naisen oikeus päättää omasta kehostaan on jatkuvaa taistelua eri yhteiskunnissa. Tämä on nähtävissä Yhdysvalloissa, missä korkein oikeus kumosi aborttioikeutta suojaavat ennakkopäätökset. Tämä on nähtävissä Puolassa, missä Venäjän sotilaiden raiskaamat ukrainalaisnaiset eivät saa abortteja. Tämä on nähtävissä myös Iranissa, missä naiset ajavat vallankumousta siveyspoliisin mukiloitua pidättämänsä nuoren naisen, Mahsa Aminin kuoliaaksi – syynä oli, ettei tämä kuulemma peittänyt päätään kunnolla huivillaan. Iranissa nuori väestö kärvistelee vanhojen ukkojen uskonnolla perustellun vainon alla. Mikä on oikeasti moraalitonta on naisten pukeutumisen ja käyttäytymisen kontrolloiminen. Iranissa syntyneissä mielenosoitusaallossa on kuollut jo satoja ihmisiä. Tarkkoja lukuja ei tiedetä, koska Iran on estänyt pääsyn sosiaaliseen mediaan. Huivinsa päästään ottavat ja hiuksensa leikkaavat naiset huutavat Nainen! Elämä! Vapaus! He ovat valmiita uhraamaan elämänsä, että hirmuhallinto saataisiin kumottua. Emme ole vastaavassa tilanteessa tässä vapaassa yhteiskunnassamme, mutta silti naisen oikeutta päättää omasta kehostaan tulisi kunnioittaa halki kansallisuuksien ja maiden rajojen.

Aino Elina

Puheenaiheet Ajattelin tänään Tasa-arvo Uutiset ja yhteiskunta

Treenitauko syö ihmistä

En uskalla vieläkään treenata rankasti flunssan jälkeen, koska oireita on yhä. Jouduin siis jälleen kerran perumaan torstain bootcampin.

Kukkakimppu viherkasvien joukossa.
Ostin piristykseksi keskiviikkona kukkakimpun. Kimppu on Urban greenistä.

Tämä tilanne oikeasti syö ihmistä. Olen tottunut kuitenkin rankkaan liikuntaan pari kolme kertaa viikossa ja joogat ja reippaat kävelyt päälle. Tällä hetkellä varailen kuntosalin sovelluksella tunteja, jotka sitten perun aamulla, kun en ole yön aikana taianomaisesti parantunutkaan. Tämä lisättynä siihen, että koronan sairastamisen jälkeen pidin myös pitkän treenitauon on johtanut siihen, että liikkuva elämäntapani on muisto vain 😒 Ja keski-iässä naisten kun tulisi tehdä voimatreeniä, ettei lihasmassa häviä. Etenkin sen jälkeen, kun vaihdevuodet ovat alkaneet lihastreeni on aivan must (ja alkoholinkäytön vähentäminen myös, koska se pahentaa vaihdevuosioireita).

Juuri lukemani Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät -teos kuitenkin muistutti, että sydänlihastulehdus on aivan kauhea vaiva, joka voi pahimmillaan johtaa siihen, että olet lopulta elinluovutusjonossa, kuten kirjassa kävi.

Maylis de Kerangalin kirjan kansi.
Kirja oli hyvä, tiivistunnelmainen tuokiokuvien hämähäkinseitti.

Koska Zadaassa ei kauppa käy, olen päätynyt ottamaan osan aiemmin myynnissä olleista vaatteista takaisin käyttöön. Ja Facebookissa vaatteiden myyminen on aivan liian hankalaa säätöä. Lisäksi olen löytänyt Facebookin pyykkimuia -ryhmästä oivaa neuvoa siitä, miten nykyisiä vaatteita tulisi hoitaa. Tuloksena panostin sappisaippuaan, jolla sainkin yhden puseron läikät vaalenemaan sen verran, että sitä voi käyttää jo etätöissä, vaikka joutuisikin videokuvaan päivän aikana. Pusero on vain ihanan värinen ja siinä on kiva kaula-aukko, niin en millään haluaisi heittää sitä lumppukeräykseen. Sijoitin muutaman euron Clasun nypynpoistajaan, ja poistin puserosta vielä kainaloon kertyneet nypytkin, niin nyt se käy hyvin etätöihin.

Siivosin keskiviikkona töiden jälkeen parveketta, ja olen ostanut sinne jopa 16 eurolla kanervia, niin nyt siellä näyttää jo ihan hyvältä. Ostin kanervat Tokmannilta, vaikka kritisoinkin sen viherkasvien kestävyyttä Instan stooreissani.

Kanervia parvekkeen eri tasoilla.
Viime vuonna Tokmannilta ostamani kanervat olivat hyvälaatuisia, joten uskalsin ostaa tänäkin vuonna. Kaikki kanervat eivät mahtuneet kuvaan.
Kuvakaappaus stooreista, joissa kerron ostaneeni nyt mehikasvin Urban Greenistä, koska Tokmannilta ostettu mehikasvi kuoli.
Kuvakaappaus stooreistani.

Olen siis ollut ihan shoppailuholisti, kun tilasin vielä Ellokselta nämä lukuvalot makuuhuoneeseen. Mietin pitkään messingin ja tinan välillä, mutta päädyin tinaan, kun meillä kaikki jalkalamput ovat teräksen värisiä. Ketuttaa ostaa uutta, mutta vanhat lukuvalot eivät enää mahdu sängyn ylle, kun siihen tulee tämä Habitaresta ostamani ryijy. Vanhat lukuvalot ovat ainakin 10 vuotta vanhat halogeenit, joita olisin nyt lahjoittamassa pois. Ota yhteyttä Instagramin yksityisviestillä, jos haluat hakea valot Helsingistä tai Espoosta, voin tuoda ne jollekin metropysäkille. Lamppuihin on vielä varalamput olemassa, jotka tulevat kaupan päälle, jos vain löydän ne jostain puolison jemmasta. Hain uudet lukulamput eilen Matkahuollon toimipisteestä, ja nyt niihin pitäisi ostaa lamput ja katsoa, että kaikki osat ovat tallella. Koska puolisolla ei ole aikaa kiireiltään, pyydän jotain asennuspalvelua kiinnittämään ryijyn ja lamput, joista jälkimmäiset tulevat siis kiinni Bürü Woodworksin maalaamaan sängynpäätyyn.

Ryijyn mallailua seinälle.
Ryijy tulee niin alas, etteivät nykyiset lamput mahdu enää seinälle järkevästi.
Kuva sinivihreästä ryijystä.
Ryijyn mallin nimi on Katiska ja suunnittelija on Terttu Tomero.

Jonkin verran hermostuttaa kissojen reaktio ryijyyn. Levitin sen jokin aika sitten lattialle tarkkojen mittojen ottoa varten, ja Torstin mielestä se oli aivan liian ihana. Saa nähdä, kestääkö ryijy kissojen rakkaudenosoituksia, vaikka tukevaa tekoa onkin. Oon myös miettinyt yhden ryijyn itse tekemistä olohuoneen ja ruokailutilan välille (koska kyllä, asun kodissa, jossa kaikki paitsi vessa ja vaatehuone on yhtä tilaa). Sisareni teki itse ryijyn kotiinsa, ja sanoi sen olevan mitä mukavinta puuhaa. Mietin mustavalkoista, graafista ryijyä, ja mallikin olisi jo valmiina: Mirja Tissarin Olipa kerran -ryijy. Toinen asia sitten on, miten kissat suhtautuisivat käsityön tekoon, ja tulisiko siitä pelkkää kissojen paimentamista pois ryijyn kimpusta.

Torsti loikoilee matolla.
”Minäkö muka tekisin jotain, mitä ei pitäisi?”

Koska yleensä kulutamme nykyään rahaa vain ruokaan, kävimme lähelle avautuneessa japanilaisessa syömässä lauantaina. Ruoka oli aivan täydellistä. Sushi oli parasta koskaan syömääni, eikä hintakaan ollut paha!  Panostin iltaan, ja pukeuduin 90-luvulla Oulun Sokokselta ostamaani mustaan, eleettömään tuubimekkoon. Aikoinaan nollarilla ommellutin siihen röyhelöt miehustaan, mutta nyt se näytti vain mauttomalta, joten yhtenä iltana etsin ratkojani ja ratkoin röyhelöt irti. (Ja kenties myös sen vuoksi, että nykyään olen sinut pienen rintavarustukseni kanssa – eihän siihen mennyt kuin lähes 40 vuotta(!)). Ilta päättyi Kalasataman Harbour Bariin, jossa on komeat näkymät suoraan valaistulle Isoisänsillalle.

Kuva munakoiso-tofu -annoksestani.
Pääruokakin (munakoisoa ja tofua maapähkinäkastikkeella) oli todella hyvää, vaikka taito ei riittänytkään syömään sitä syömäpuikoilla, vaan pyysin tarjoilijalta haarukan ja veitsen.
Sisäkuva ravintolasta.
Sompasaareen Helsinkiin avautunut japanilainen Xoxo oli iloinen yllätys, eikä hintakaan ollut paha. Yhteensä kahden henkilön ruuat alkupaloineen ja juomineen maksoivat noin 80 euroa. (Söimme alkupalaksi sushilajitelman puoliksi).
Minä päälläni 90-luvun musta tuubimekko.
The mekko. Olen niin tyytyväinen, että ratkoin röyhelöt pois. Rintavarustuksen puuttumisen vuoksi mekkoa pitäisi kaventaa yläosasta – jouduin nykimään koko illan mekkoa vähän ylöspäin.

Otin podcastalusta ja äänikirjasovelluksen Podimon käyttöön parin kuukauden ilmaisella kokeilujaksolla, mutta maksu loppuvuodesta olikin mennyt jo muutaman viikon jälkeen. En kuitenkaan jaksa alkaa penäämään oikeuksiani, mutta kiinnostaisi tietää, monelle muulle on käynyt näin? Omiin tarpeisiin riittää äänikirjapalvelu, ja tällä hetkellä käyttämäni Storytel on siitä kätevä, että voit vaihtaa lennosta lukemisesta kuunteluun tai kuuntelusta lukemiseen, ja sovellus löytää aina tarinan oikean kohdan. Storytelin sovellus ei kuitenkaan ole yhtä hyvä lukemiseen kuin esimerkiksi Elisa kirja tai Applen oma kirjasovellus.

Selfie kuulokkeet korvilla.
Nämä arvonnassa voitetut Bosen kuulokkeet ovat kyllä todella hyvät – en enää kuule esimerkiksi puolison tuskan parahduksia tämän seuratessa jalkapalloa.

Iloa sunnuntaihisi! Itse toivon ensi viikolla vihdoin pääseväni treenaamaan pitkän tauon jälkeen.

Aino Elina

Hyvinvointi Sisustus Ajattelin tänään Vastuullisuus