Nykyihminen pitää saavuttaa kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Siksi hän ei voi panna puhelintaan äänettömälle, hiljentää ilmoituksia somesta eikä etenkään sanoa kenellekään ei. Jos niin tekee, downshiftaa ja sen lisäksi, että syrjäytyy ja marginalisoituu, muuttuu näkymättömäksi ja tuntemattomaksi ja lopulta niin mitättömäksi, ettei toimittaja tule edes säälistä tekemään juttua ruumiista, jotka haudataan yksin. Nämä kaikki vaatimukset saavutettavuudesta […]

Käytän nyt sekundaarilähdettä, mitä hieman häpeän. Tosin tämä ei ole opinnäytetyö. Toiset ovat kopioineet sellaisesta suurimman osan eikä heitä hävetä ollenkaan. Lopetan nämä vertaukset ihmisiin ja tilanteisiin, joihin en tahdo tulla verratuksi tähän, mutta sanoinpahan nyt, kun teki mieli. Aloin lukea mainiota teosta, Matt Haigin Huomioita neuroottiselta planeetalta. Kerron joskus myöhemmin, kuinka pitkän matkan olen […]

Jos ensimmäiseen Google-haun tulokseen on uskominen, aikuinen ihminen saattaa tehdä päivässä jopa 35000 valintaa. Tuhansia joka tapauksessa. Nousenko nyt vai torkutanko, pesenkö hampaat nyt vai kohta, kaadanko kahvia paljon vai vielä enemmän, puenko mustaa vai harmaata ja niin edelleen. Joka tapauksessa päätös tai valinta tulee tehdä tuhansia kertoja päivässä. Hyvin suurella todennäköisyydellä tuhansien päätösten joukkoon […]

”Jos ihminen ei nuorena ole radikaali, hänellä ei ole sydäntä, jos ihminen ei ole vanhana koservatiivi, hänellä ei ole aivoja.” Lausahduksen alkuperäksi väitetään Winston Churchillia, mutta väite ei pidä paikkaansa. Todennäköisesti viisauden äidiksi ja isäksi lopulta paikannetaan jonkun keskivertobloggaajan sunnuntaiaamun ajatus hiukan huuruisen illan jälkeen. Mutta hyvältähän tuo kuulostaa, eikä lainkaan kaukaa haetulta. Niinhän meille […]

Kymmenisen vuotta sitten päätin, että alan lakata kynsiäni. Sen jälkeen kynsissäni on aina ollut lakka. Joskus hieman epäsiisti ja lohkeillut, mutta pääsääntöisesti katseen kestävä. Enää en ajattele sitä manikyyrinä vaan identiteettinä ja huolestun itsestäni ja jaksamisestani, mikäli laiminlyön tapaani. Omistamani kynsilakkakokoelma vertautuu helposti Imelda Marcosin kenkiin. Olen pulittanut varmasti satoja ja taas satoja euroja lakoista […]

En tahtoisi toteuttaa elämääni näin enkä etenkään myöntää seuraavaa, mutta lähden helposti mukaan villityksiin ja otan ne omikseni. Yleensä kaava menee siten, etten pitkään aikaan edes tajua jonkin asian trendikkyyttä. Sitten saatan päättää, että ihan periaatteesta en lähde ollenkaan seilaamaan aallonharjoille vaan mukamas pitäydyn kaiken maailman kotkotusten yläpuolella. Ennen pitkää, yleensä melko aikaisin, huomaan jääneeni […]

Notre Damen palo kärvensi myös minua sisältäpäin. Olen nähnyt tuon kauniin rouvan ulkoa, katsellut käsin veistettyjä yksityiskohtia ja ihaillut kirkon pihassa sunnuntai-iltana hengailevia nunnia. Rakastan Ranskaa, olen frankofiili. En osaa sanoa, milloin tämä rakkaus on alkanut, mutta aivan lapsesta asti minulla on ollut vahvat mielikuvat Ranskasta ja luinpa minä viitisen vuotta kieltäkin. En kylläkään puhu […]

Kerron nyt julkisesti jotakin, mikä saattaa muuttaa koko elämäni. Olen tehnyt ikäisekseni pitkän uran radiossa siinä vaiheessa, kun en tiennyt, mitä ura edes tarkoittaa ja olen oikeastaan keksinyt podcastit. Siihen aikaan, kun muun muassa keisari Augustus käski kaikkien lähteä Betlehemiin verollepanoa varten, kotikaupungissani toimi paikallisradio. Se oli kultaista aikaa, jolloin saattoi käydä Ruokavarastossa, maksaa markoilla, […]

Kymmenisen vuotta sitten sekosin self helpiin. Törmäsin hehkutukseen Salaisuudesta, elämän mullistavasta taiasta ja vetovoiman laista ja päätin itsekin tutustua, sillä ongelmia, joiden tilalle tahdoin magneetin lailla vetää unelmieni täyttymyksiä, oli kerääntynyt. Muistan niiltä ajoilta tarkasti kaksi teemaa. Ensimmäinen liittyi ulkonäköön ja painoon. Toinen liittyi parisuhteeseen, jonka taivaalle oli hiipinyt tummia pilviä. Vielä jaksoin haaveilla kaiken […]

Jossakin vaiheessa keskellä kolmenkympin kriisiäni havahduin siihen, että biologinen kelloni tikitti. Tai pikemminkin kolisteli jossain kaapissa, johon olin sen lykännyt samalla, kun yhä useampi parisuhteen alkuni karahti kiville ja aloin pelätä yksinäistä vanhuutta. Mielikuvassani kuolen kotiin yksin eikä kukaan kaipaa minua. Kissani joutuvat lopulta syömään mätänevän ruumiini nälkäänsä, mutta siitä minä en enää tietenkään mitään […]