4-vuotisjuhlat
Tytön ensimmäiset 4-vuotisjuhlat juhlittiin jo sunnuntaina, jolloin kylässä olivat isin ja äidin tuttavat perheineen. Merkkipäivää ehditäänkin juhlia moneen otteeseen: sunnuntaina, varsinaisena syntymäpäivänä eilen, päiväkotikavereiden kanssa huomenna ja erikseen vielä mummon ja papan kanssa.
Tyttö oli odottanut onnittelulaulua ja kynttilöiden puhaltamista niin, että oli pakahtua onnesta, kun se hetki viimein koitti. Hän oli suorastaan aivan liikuttavan iloinen ollessaan siinä huomion keskipisteenä Paljon onnea vaan -laulun soidessa.
Ennen sitä ehdittiin tietysti toivottaa kaikki vieraat tervetulleiksi ja avattua lahjat.
Miten vieraat osasivatkin arvata, että prinsessat, Frozen, mekot, hiuspannat ja värityskirjat ovat in, ja että sateenkaaritukkainen My Little Pony on ehkä söpöintä, mitä tyttö on ikinä nähnyt?
Rouva valmisteli viikon aikana herkkuja pitopöytään.
Vatsat täytettiin pizzoilla ja salaatilla.
Täytteinä oli erilaisin yhdistelmin nokkospestoa (!), parsaa (!), paahdettua paprikaa, paahdettua munakoisoa, uunikuivattuja tomaatteja, ruohosipulia, kapriksia, ilmakuivattua kinkkua, ylikypsää kinkkua, basilikaa, itse keitettyä tomaattikastiketta, juustoraastetta ja mozzarellaa.
Oma suosikkini taisi olla yhdistelmä tomaatti-kinkku-kapris-basilika-mozzarella. Ja nokkospesto oli varsinainen yllättäjä. Alla olevassa kuvassa sitä on munakoisopizzan pohjalla. Erittäin hyvää sekin!
Gluteenittomalle ystävällemme Rouva teki munakoisopizzat: siis samoja pizzatäytteitä ohuilla munakoisoviipaleilla uunissa paistettuna. Munakoisoviipaleen päälle oli ensin sivelty oliiviöljyä ja ripoteltu hieman suolaa.
Kauniin juhlakimpun hain Inbloomista Uudenmaankatu 34:stä.
Jälkiruokapöydän pääasia oli tietysti täytekakku.
Tytöllä oli vain yksi toive: hän halusi vaaleansinisen kakun. Hän sai jo pääsiäisenä Rouvan työkaverilta kakun koristeeksi tarkoitetun Elsa-hahmon, joten Rouvalla oli hyvin tärkeä tehtävä keksiä, miten täytekakun saisi värjättyä siniseksi käyttämättä elintarvikevärejä. Järkeilimme, että mustikka ei värjäykseen sovi, sillä se muuttaa asiat enemmänkin punertavan violetiksi eikä siniseksi.
Mutta sittenpä Rouva löysi webbisivuun, jossa kerrottiin, että mustikka toimiikin happo-emäsindikaattorina! Happamissa nesteissä mustikka muuttuu punaiseksi mutta emäksisissä siniseksi, ja esimerkiksi valkuaisvaahdon voi värjätä siniseksi mustikalla, sillä kananmunan valkuainen on emäksistä. Noituutta!
Ja hahaa, Rouvahan kävi juuri työväenopiston karkkikurssilla, jossa hän teki sveitsiläisiä marenkeja, ja opettaja oli kertonut, että marenkimassalla voi kuorruttaa myös kakun.
Kakku on siis päällystetty sveitsiläisellä marengilla, joka on värjätty mustikalla. Osa siitä on levitetty kermavaahdon tavoin kakun kuorrutteeksi ja osa kovettettu uunissa rapeiksi marengeiksi. Lisäksi koristeena on pensasmustikoita, läheiseltä kalliolta kerättyjä orvokkeja (syötäviä) sekä kakunkoristeeksi tarkoitettu Elsa-hahmo. Kakun täytteenä on valkosuklaamoussea ja mustaherukkarahkaa.
Kakku oli kuulemma juuri sellainen kuin tyttö oli toivonut, ja tyttö tuijoitti sitä silmät suurina ja suu auki!
Taidanpa tehdä tämän kakun ja marenkien valmistamisesta vielä oman postauksensa.
Gluteenittomana vaihtoehtona oli nektariini-mansikka-pensasmustikkapavlova.
Pöydässä oli myös puolukka-valkosuklaa-kaurakeksejä.
Pieni syntymäpäiväsankari oli kovin onnellinen kaikesta, ja myhäili tyytyväisenä sinisten marenkiensa kanssa. Hän oli iloinen myös saadessaan auttaa valmisteluissa. Eipä tainnut kukaan arvata, että täytekakun taikina oli tytön itsensä vatkaama, ja hän pyöritteli myös äitinsä kanssa keksitaikinapalloja pellille!
Juhlien jälkeen hän kiitteli isiä ja äitiä siitä, miten hienot juhlat olivat olleet ja miten hauskaa oli ollut.
Voi kulta, niin meistäkin!