6-v maalasi taulun

Onhan tässä kieltämättä harkittu, voisiko jokin kuvataidekoulu mitenkään mahtua neiti 6-v:n kalenteriin.

6-v maalaa-2.jpg

Vaikka hän piirtää ja maalaa ahkerasti niin päiväkodissa kuin kotonakin, pienellä opastuksella hän löytää itsestään taitoja, joiden hän ei tiennyt itsekään olevan olemassa. Esimerkiksi tämä maalaus.

6-v maalaa-1.jpg

Tyttö kysyi, saisiko hän maalata akryyliväreillä. Hän halusi maalata kukkia.

Hän kävi töihin ja hetkisen päästä ilmoitti teoksen olevan valmis. Merkittävä osa taulusta oli kuitenkin valkoista taulupohjaa (ei näissä kuvissa) ja kehotimme häntä täyttämään taulun jollain värillä reunasta reunaan, jotta kukilla olisi kaunis tausta. Ei haittaisi, vaikka väriä menisi jo maalattujen kukkien päälle, sillä akryylivärejä voi maalata useita kerroksia.

Hän ei ollut lainkaan vakuuttunut siitä, että valkoinen tausta pitäisi saada peitettyä ja aikoi jo luovuttaa.

Sitten hän alkoi kuitenkin sekoitella värejä paletillaan ja pian jo ihasteli, miten kauniita sävyjä hän saikaan aikaiseksi.

Muutamaa hetkeä myöhemmin hän veti tauluunsa viimeisiä vetoja ja ilmoitti uudelleen sen olevan valmis.

6-v maalaa-3.jpg

Emme voi jälleen kuin hämmästellä tätä värien käyttöä ja sommittelukykyä. Ei taitaisi onnistua kaikilta aikuisiltakaan.

Kommentit (6)
  1. Oi miten kaunis taulu:) Ei voisi mitenkään uskoa, että noin nuori taiteilija, tuo sommittelu tosiaan näyttää kuin konkarin tekemältä, niin silmiähivelevä.

    Vahva kannatus kuvataidekouluharrastukselle. Kävin itse kuvataidekoulua 7veestä 16-vuotiaaksi ja siitä harrastuksesta jäi niin hyvät muistot. Tunnelma kuviskoulussa oli ihana, jotenkin seesteinen ja oli ihanaa, että paikka jossa oli välineitä ja ohjausta itsensä toteuttamiseen erilailla kuin kotona tai koulussa. Ja nyt aikuisena vasta ymmärtänyt miten laajasti kuviskoulussa oli perustekniikat kuvataiteen monelta alalta. Meidän kuviskoulussa oli noin yläasteiästä eteenpäin valittavissa joku painotus esim taidekäsityö, valokuvaus, grafiikka, mikä oli mukava jatke perusopetukselle kun sai valita oman näköisen jutun. Nyt aikuisena on hauska seurata omien opettajien uraa taiteilijana kun muistan miten pienenä heitä fanitti, se oli myös osa kuviskoulun viehätystä. Tän muistelon myötä heräsi entistä kovempi kipinä etsiä kansalaisopiston tarjonnasta jotain vastaavaa nyt aikuisiälle:)

    1. Samaa mieltä! Mä en koskaan käynyt kuviskoulua, mutta kuvaamataito oli yksi lempiaineista koulussa. Valitettavasti se on aikuisena sitten jäänyt, kun on niin paljon kaikkea muutakin, ja mulla on sitten kuitenkin musiikki ja laulu mennyt omalla prioriteettilistalla kärkeen.

  2. Kyllä, iso ero ja upea lopputulos. Ja onnekas lapsi kun on vanhemmat jotka tsemppaa näyttämään oman parhaansa. On tosiaan iso ero sillä kun saa hieman vinkkiä ja kannustusta (ja ylipäätään mahdollisuuden taiteilla)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *