Mökkeilykausi on nyt avattu ja tomaatit istutettu

Saanko esitellä: kevään ensimmäinen mökillä nautittu aamukahvi!

Kun viime viikonlopuksi lupailtiin vihdoin vähän lämpimämpää säätä (ja kun mökkialueen vesivessatkin saatiin käyttöön), päätimme, että on aika avata mökkeilykausi muutenkin kuin puutarhanhoidon parissa. Perjantaina työpäivän jälkeen pakkasin lasten kanssa mökkikamppeet ja itsemme pyörien selkään ja hurautimme mökille, jossa Rouva jo odotti meitä ja oli laittanut mökin tuvan ja sängyt yöpymiskuntoon.

Rouva oli itse viime viikon lomalla, jonka hän oli varannut puutarhatöitä varten jo helmikuussa. Vielä edellisellä viikolla sääennusteet näyttivät melko lohduttomilta, mutta lopulta viikko olikin oikein hyvä puutarhatöiden suhteen.

Lapset olivat niin innoissaan mökkiviikonlopusta, että molemmat olivat ehtineet hehkuttaa sitä sekä koulussa että päiväkodissa. Päiväkodin aikuisetkin tiesivät, että herra 3-v oli lähdössä mökkeilemään.

Oli muutenkin kiva havaita, että mökkeily lasten kanssa sujui huomattavasti rennommin kuin aiempina kesinä. Tytöllä on mökkinaapurustossa kavereita, ja myös Lähiömutsi-Hannen tytär vieraili mökillämme, joten 8-v:tä ei paljoa päiväsaikaan näkynytkään. Poikanen touhusi omia touhujaan, ja me saimme Rouvan kanssa tehdä omia puutarhahommiamme.

Viikonlopun tärkein asia oli kasvihuoneen pesu ja tomaattien istuttaminen – vihdoin.

Kylmien ilmojen vuoksi tomaatteja ei uskallettu laittaa aiemmin kasvihuoneeseen. Niiden varret olivatkin venähtäneet jo vähän turhan pitkiksi, ja ne oli saatava pikimmiten multaan.

Jatkoimme samoilla hyviksi havaituilla lajikkeilla kuin edellisinä vuosina: Zuckertraubea, Yellow Submarinea, Sungoldia ja Red Zebraa.

Ulos istutettavat Outdoor Girlit jäivät kuitenkin vielä kuistille odottamaan hieman lämpimämpiä öitä.

Kasvihuoneessa tomaatteja kasvaa nyt 19, ja tilaa jätettiin vielä kurkuille.

Mökkikeittiössä valmistui mökkiruokaa, ja lauantaina grillattiin vielä kasvimakkaroita.

Omasta puutarhasta ei tietenkään voi vielä muuten kerätä satoa, mutta saimme nyt jo toisen kerran mukaamme nipullisen itse kasvatettua parsaa! Ja voi miten se onkaan makeaa, vielä parempaa kuin paraskaan kaupan parsa!

Muuten Rouva onkin viettänyt lähes koko viikon kukkapenkeissä. Penkkejä on laajennettu, ja Rouva on alkanut tehdä niihin perusteellista suursiivousta. Tavoitteena olisi päästä eroon vuohenputkesta ja joistain epätoivotuista ja hurjasti leviävistä kukista, joten vanhoja perennapenkkejä on nyt käyty läpi lapion kanssa pala palalta. Siinä samalla olen edennyt myös reunustusprojektini kanssa, jossa riittää kyllä tekemistä koko kesälle.

Mökiltä lähteminen oli vaikeaa, mutta lohdutimme lapsia, että ehdimme varmasti käydä mökillä vielä monet kerrat. Nythän se kesä vasta alkaa, ja näillä näkymin se vietetään hyvin tiiviisti Helsingissä.

Kommentit (3)
  1. Wau mikä kesäparatiisi! Olipa ihanaa päästä mukaan puutarhatouhuihin tämän postauksen kautta. (Ja nuo parsat..!) Kiitos kun kerrotte elämästä perheen kanssa. Tunnustan että olette minulle jonkinlaisia esikuvia vanhemmuudesta. Kun minulla toivottavasti sitten joskus tulevaisuudessa on omia lapsia, niin toivoisin että oma arki olisi yhtä hauskanoloista kuin teidän.

  2. Hanskamaria
    26.5.2020, 09:47

    Parsan kasvattamisesta? Eikös se vaadi useamman vuoden, ennen kuin alkaa tuottaa satoa? Kuinka paljon viljelyalaa nähdäksenne vaatii tuottaakseen nipullisen esim. kerran viikossa? Ja riittääkö avomaa vai vaatiiko kasvihuoneen? Tuottaako uudelleen kasvukauden aikana satoa eli jos katkaisee yhden parsanvarren, kasvaako samaan varteen samana kesänä uusi tilalle? 😀

    1. Juuri näin, parsan juurakoiden pitää kasvaa ja vahvistua muutama vuosi ennen kuin satoa voi kerätä. Meidän parsat istutettiin neljä vuotta sitten, ja nyt kerätään ensimmäistä kertaa satoa. Tässä kasvatuslaatikossa on viisi juurakkoa, ja olemme saaneet niistä nyt kaksi kertaa pienen nipun. Parsat kasvavat ulkona, eivät vaadi kasvihuonetta. Kun varren katkaisee, ei siitä samasta varresta enää uutta vartta nouse, mutta juurakosta nousee uusia varsia. Sitä en osaa sanoa vielä, miten pitkään ja miten paljon.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *