Savonlinnan oopperajuhlat kuuluu kesään

Mainos: Savonlinnan Oopperajuhlat

Kävimme viime viikonloppuna Savonlinnan oopperajuhlilla. Kerta oli jo neljäs, ja Savonlinnan-retkestä on muodostunut siis jo jokavuotinen kesäperinteemme.

Kävimme ensimmäisen kerran Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2022, jolloin näimme Verdin Aida-oopperan. Jäimme silloin harmitelemaan, että emme käyneet samalla retkellä katsomassa myös toista teosta, joten sen jälkeen olemme ottaneet tavaksi nähdä kaksi oopperaa. Seuraavana vuonna näimme Gounod’n Romeon ja Julian ja Mozartin Taikahuilun ja viime vuonna Verdin Nabuccon ja Wagnerin Lohengrinin.

Tänä vuonna pääsimme kahteen uusintaensi-iltaan. Perjantaina oli vuorossa jälleen Verdiä ja Macbeth ja lauantaina Puccinin Turandot. Molemmat produktiot olivat todella upeita, ja rakastin joka hetkeä.

Macbeth

Macbeth on Skotlantiin sijoittuva synkkä draama, joka kertoo vallanhimosta, petoksesta ja syyllisyydestä. Macbeth pyrkii Skotlannin kuninkaaksi ja murhaa vastustajansa vaimonsa yllyttämänä. Menneisyyden haamut palaavat kuitenkin vainoamaan häntä. Ooppera sopii hyvin ensikertalaiselle ja on kuin tehty Olavinlinnaan!

Lady Macbethin roolissa nähtävä sopraano Saioa Hernàndez on häikäisevä. Macbethin roolin tekee varmalla otteella Gabriele Viviani. Macduffin roolissa on nuori tenori Johan Krogius, josta voi jo povata kirkasta oopperatähteä.

Turandot

Turandot on satu kiinalaisesta jääprinsessasta, joka mestauttaa kosijoitaan. Prinsessaan rakastunut Calaf saa ratkaistavakseen kolme arvoitusta. Jos hän onnistuu ratkaisemaan ne, hän saa prinsessan, mutta jos ei, hänkin menettää henkensä. Calaf onnistuu mutta antaa hänkin prinsessalle tehtävän: jos prinsessa arvaa miehen nimen aamuun mennessä, Calaf on valmis antamaan henkensä, muuten prinsessan on naitava mies. Ja aamua odotellessa Calaf laulaa luikauttaa oopperahistorian yhden tunnetuimmista aarioista, Nessun dorma, kukaan ei nuku.

Tenori Amadi Lagha sai odotetusti raikuvat aplodit, mutta hienot roolit tekivät myös prinsessa Turandot, Ewa Płonka, ja palvelija Liù Tuuli Takala.

Sovitus on erittäin onnistunut: runsas, vauhdikas ja vitsikäs, ja se muutti oman käsitykseni tästä oopperasta aivan toiseksi. Molemmista teoksista on nostettava esiin myös oopperajuhlien kuoro, joka ei ole ehkä koskaan kuulostanut näin hienolta! Bravi tutti!

Ensi vuonna juhlien teema on Italia, ja luvassa on mm Figaron häät, Madama Butterfly, Nabucco ja La Traviata.

* * *

Jos Savonlinna oopperajuhlat kiinnostavat, mutta et ole käynyt siellä aiemmin, kokosin alle omat vinkkini onnistuneeseen Savonlinnan-matkaan.

Miksi Savonlinnaan?

Olavinlinna on todella uniikki näyttämö ooperoille. 550-vuotias linna on upea nähtävyys sinänsä, ja se on kuin tehty oopperaesityksille. Linnan akustiikka on uskomattoman hieno, ja olen kuullut sitä kehuttavan jopa Milanon La Scalaa paremmaksi. Laulu ja musiikki kaikuvat kivisistä seinistä optimaalisesti.

Oopperajuhlat vetävät esiintyjiksi niin kotimaisia kuin kansainvälisiä huippuesiintyjiä. Monissa rooleissa kuullaan tähtiä, jotka saattavat olla erikoistuneet juuri kyseisiin rooleihin. Juhlilla nähdään vuosittain myös vierailevia esityksiä toisilta oopperafestivaaleilta ja oopperataloista. Opperajuhlien kuoro on huippuhyvä, ja koostuu sekin ammattilaulajista.

Savonlinnan omat tuotannot ovat aina merkkitapauksia, jotka keräävät kehuja. Ohjelmisto vaihtuu vuosittain, mutta suosituimmat esitykset palaavat usein takaisin tauon jälkeen. Tänä vuonna sekä Macbeth että Turandot olivat jo aiemmin nähtyjä tuotantoja, ja viime vuonna nähty Nabucco palaa puolestaan Olavinlinnaan ensi kesänä.

Miten pukeutua?

Oopperajuhlilla pukukoodia ei ole. On aivan yhtä OK tulla esitykseen ykköset päällä tai tavallisissa arkivaatteissa. Monet panostavat varsinkin ensi-iltoihin, mutta yleisössä näkee pukeutumista aivan laidasta laitaan. Korkokengät kannattaa jättää kotiin, sillä keskiaikaisen linnan kivilattiat ja portaat ovat epätasaiset.

Linnassa ei ole lämmitystä eikä ilmastointia, joten pukeutumisessa on hyvä huomioida sääennuste. Viileällä ilmalla katsomossa on viileä, helteillä kuuma.

Varsinkin helteillä on hyvä olla mukana (muovinen) juomapullo ja viuhka. Juotavaa – ja viuhkoja – on kyllä myynnissä myös linnassa.

Missä majoittua?

Majoitusta Savolinnassa on tarjolla rajallisesti, ja paikalliset hotellit saattavat olla täyteen varattuja jo kauan aiemmin. Monet majoittuvat keskustan ulkopuolelle automatkan päähän. Kannattaa tsekata myös Airbnb-vaihtoehdot, sillä paikalliset asukkaat laittavat asuntojaan vuokralle palveluun esityskaudella. Itse olemme majoittuneet kolmesti aivan linnan läheisyydessä Lossiranta Lodgessa, kun onnistuin tekemään varaukset hyvissä ajoin, mutta tänä vuonna valitsimme Airbnb:n.

Missä syödä?

Oopperan jälkeen on kiva käydä illallisella, ja aivan linnan läheisyydessä on useita ravintoloita, joista ainakin osa on avoinna vain kesäaikaan. Jos haluaa varmasti pöydän, suosittelen pöytävarausta. Meille on muodostunut tavaksi käydä oopperan jälkeen ravintola Sarastrossa, joka on yksi linnan lähinnä olevista kesäravintoloista.

Kannattaa käydä myös Savonlinnan torilla maistamassa vaikkapa lörtsyjä ja ostamassa mansikoita. Torin vieressä Sokos Hotel Seurahuoneen ylimmässä kerroksessa on myös vallan mainio Muikkuterassi, jossa rapeat muikut tarjotaan uuniperunan ja salaatin kanssa.

Mitä muuta?

Varsinkin jos liikkuu autolla, Savonlinnassa ja sen ympäristössä on muitakin kohteita, joissa voi käydä samalla matkalla. Savonlinnassa on kivoja kirpputoreja, kuten Olivia, Wanhan Aseman kirpputori ja pienen matkan päässä Punkaharjun suuntaan Savonlinnan Toimintakeskuksen kierrätysmyymälä.

Punkaharjun kansallismaisema ja Hotelli Punkaharju ovat pienen ajomatkan päässä.

Matkalla Mikkelin suuntaan on viehättävä Rapion mylly, josta voi ostaa mukaan vaikkapa jauhoja ja kaurahiutaleita. Meille on tullut tavaksi poiketa matkalla myös Juvan Hamsterilassa, joka on Juvan keskustassa sijaitseva antiikkiliike.

* * *

Tutustu Savonlinnan oopperajuhlien ohjelmistoon täällä:

Kulttuuri Musiikki Teatteri

Ratsumies soi vihdoin Kansallisoopperassa

Kesti puoli vuosisataa ennen kuin Aulis Sallisen esikoisooppera Ratsumies löysi tiensä Kansallisoopperan lavalle. Tänä vuonna teoksen kantaesityksestä Olavinlinnassa tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta, ja on myös säveltäjän 90-vuotisjuhlavuosi, joten ajoitus Kansallisoopperan uudelle tuotannolle on nyt mitä juhlallisin.

Tätä korostaa myös se, että itse säveltäjä oli katsomassa oopperan ensi-iltaa Kansallisoopperassa viime perjantaina, ja yleisö osoitti hänelle suosiota seisten esityksen jälkeen. Oopperan pääjohtaja Gita Kadambi piti Salliselle osoitetun koskettavan puheen, joka korosti sitä, miten Sallinen ja Ratsumies ovat vaikuttaneet vahvasti siihen, että ooppera alkoi 50 vuotta sitten kasvattamaan suosiotaan taidemuotona Suomessa. Säveltäjän kunniaksi soitettiin myös hänen kirjoittamansa fanfaari.

Väkivallan, myytin ja vallankumousunelman kertomus

Ratsumiehen libreton on kirjoittanut Paavo Haavikko. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat jonnekin kaukaiseen menneisyyteen, jossa suomalaiset elävät kahden suurvallan, Ruotsin ja Venäjä puristuksessa.

Myyttisen tarinan ensimmäisessä näytöksessä ollaan Novgorodissa, jossa ratsumies Antti ja hänen vaimonsa Anna ovat orjina novgorodilaisen kauppiaan talossa. Kauppias havittelee Annaa, ja Antti pakotetaan pukeutumaan pakanallisen perinteen mukaisesti karhuksi. Antti päätyy murhapolttamaan orjuuttajansa ja pakenee vaimonsa kanssa Suomeen.

Toisessa näytöksessä ollaan Olavinlinnassa keskellä oikeudenkäyntiä. Antti on kuljeskellut naamitoituneena vanhukseksi, mutta hänen hevosensa on tunnistettu. Anna piilottelee Anttia ja yrittää julistautua leskeksi peitelläkseen Antin jälkiä. Antti on kuitenkin varomaton ja ilmestyy oikeudenkäyntiin puolustamaan Annaa, ja hänet tunnistetaan ratsumieheksi, jolloin Anna tunnustaa juonensa.

Kolmannessa näytöksessä Antista on tullut vastentahoisesti johtaja kapinallisten hyökkäyksessä Liistonsaaressa sijaitsevaan kuninkaankartanoon. Kapinalliset unelmoivat oman metsävaltion perustamisesta kahden suurvallan väliin. Suunnitelma kaatuu kuitenkin hyökkäyksen epäonnistumiseen ja kapinallisten tuhoon.

Antin ja Annan rooleissa loistavat useita pääosarooleja tulkinneet Mika Kares ja Miina-Liisa Värelä. Mukana on myös muita loistavia roolisuorituksia: Kauppiaan ja hänen rouvansa roolit tekevät Johannes Vatjus ja Anna Danik. Tuomaria esittää Timo Riihonen, ratsutilallista Ville Rusanen, ratsastajan viettelemää naista Maiju Vaahtoluoto ja höperöä metsärosvoa Matti Puikkasta Markus Nieminen. Isossa roolissa on myös oopperan kuoro ja tanssijat.

Moderni sävelkieli kohtaa apokalyptisen näyttämön

Sallisen musiikki on tummasävyistä ja karua. Sallinen käyttää yksinkertaisia melodioita ja resitatiiveja, ja Paavo Haavikon rikas teksti pääse esiin. ”Kun kansa saa vallan, niin kuka sen saa?” hän kysyy. Oopperassa on myös useita puheosuuksia, mutta myös lyyrisyyttä. Se on 50-vuotiaanakin yhä modernia ja kaukana klassisesta estetiikasta, mutta ei kuitenkaan atonaalista tai vaikeasti lähestyttävää.

Esityskieli on luonnollisesti suomi, mikä tuo miellyttävää vaihtelua oopperan lavalle, ja pääosin librettoa oli mahdollista seurata tukeutumatta tekstityslaitteeseen.

Jussi Nikkilän ohjauksessa tarina on viety menneisyydestä jonnekin dystooppisen tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat selviytyneet ydinsodasta ja muista apokalyptisistä tapahtumista. Taiteilijanimellä takis tunnetun suunnittelijan lavastus ja puvustus on mustanpuhuvaa ja kaukana kansallisromanttisesta kuvastosta. Näyttämökuva on synkkä ja pysäyttävä.

Ratsumies jatkaa ratstasustaan tällä tulkinnalla vielä pitkään Kansallisoopperassa.

Näyttömökuvat: Ilkka Saastamoinen

Lippu saatu Kansallisoopperalta

Tällä kaudella nähty myös:

Kulttuuri Musiikki