Vielä kerran tattariblineistä
No nyt Helsingin Sanomat ja ex-ravintoloitsija Hariton Tuukkanen sen meille selittivät!
”Oli ihan sattumaa, että venäläisten aatelisten herkku, rasvainen tattarikakku eli blini, levisi sesonkituotteeksi helsinkiläisravintoloihin. (…)
Ero venäläisen ja suomalainen blinin välillä on se, että suomalainen on pysynyt muuttumattomana ja venäläinen on muuttunut ohueksi, rapeaksi letuksi, joka nautitaan ranskalaiseen tapaan makeilla tai suolaisilla täytteillä, kertoo Tuukkanen. (…)
Tosiasiassa blini oli Venäjälläkin alun perin paksu kakkumainen paistos. Suomalainen tulkinta on siis oikeastaan vanhanaikainen ja alkuperäinen versio blinistä.
’Neuvostoliiton aikana tuhoutui hienostunut venäläinen ruokakulttuuri, jäljelle jäi kotiruokaperinne’, Tuukkanen sanoo.”
Moderni blini – siis suolainen ’lettu’
Ja miksi blinejä syödään juuri alkuvuodesta?
”Kaikki alkoi pienestä kulmaravintolasta, Galleria Haritonista, Helsingin Kaartinkaupungista 1990-luvulla. (…)
Ravintolan omistajan Hariton Tuukkasen luomaa ruokalistaa ohjasi näet uskonnollinen vakaumus. Rasvaisten tattarikakkujen maustamat Bliniviikot ennakoivat ortodoksisen kalenterin suurta paastoa. (…)
Pian Tuukkasen aloittamat bliniviikot tunnettiin ympäri Suomea ja blinistä tuli kausituote rapujen, parsan tai mateen tapaan.”
Kiitos tästä!