Tokiosta
Täytyy myöntää, että ensimmäisellä Tokion-reissullani, kymmenen vuotta sitten, en ollut hirveän ihastunut kaupunkiin. Se tuntui valtavalta ja vaikeasti hahmotettavalta, ja kielimuuri oli yllättävän korkea.
Harajuku, Takeshita Street
Shibuya Crossing
Nyt kun olen käynyt Tokiossa kahdesti lyhyen ajan sisällä, olen niin sanotusti löytänyt kaupungin. Tämä on paljolti henkilökohtaisen paikallisoppaani ansiota. Kun hän näytti paikkoja ja antoi vinkkejä, kaupunkiin oli helpompi päästä sisään. Silti olisi kyllä erittäin hyvä, jos osaisi paikallista kieltä, sillä monessa paikassa englantia ei puhuta tai sitä puhutaan vain auttavasti.
JR Station, Shibuya
Liikkuminen on helppoa, vaikka metro- ja junaverkosto voivat vaikuttaa alkuun sekavalta. Kaikki asemat on kuitenkin nykyisin nimetty myös länsimaisin kirjaimin ja lippuautomaatit puhuvat englantia. Lippua ostaessa pitää tietää vain, minkä hintaisen lipun tarvitsee, mutta se selviää seinässä olevasta taulusta. Ja aina voi ostaa myös halvimman lipun ja maksaa lisää Fare Adjustment Machinessä määränpäässä.
Ameyoko Street Market
Sen sijaan paikkojen löytäminen pelkän osoitteen perusteella ilman Google-karttaa on käytännössä lähes mahdotonta. Tokiossa ei voi suunnistaa katujen nimien ja talojen numeroiden mukaan, vaan osoitejärjestelmä perustuu numeroituihin alueisiin ja kortteleihin. Esimerkiksi osoite 1 Chome-2-3 Jingūmae, Shibuya-ku Tarkoittaa Shibuyassa Jingūmaen kaupunginosassa olevaa chome-aluetta 1 ja siellä olevaa korttelia 2 ja korttelissa olevaa taloa numero 3. (Toivottavasti tämä meni nyt oikein.) Tavallaan loogista mutta ulkopuoliselle vaikeaselkoista.
Pehmoleluautomaatteja Ameyokossa
Peliautomaatteja
Minä otin tavaksi etsiä paikat Google Mapsilla iPadillani silloin, kun olin kiinni wi-fissä jolloin kartta jäi iPadin välimuistiin.
Monilla juna-asemilla on muuten ilmainen wi-fi-verkko, ja esimerkiksi Shibuyassa koko Shibuyan aseman ympäristön kattaa ilmainen verkko, johon voi hakea salasanan Hachikōn patsaan vieressä olevasta turisti-infosta.
Yamanote-rengaslinja
Shibuya on muutenkin erittäin suositeltava alue majoittumiseen. Sinne pääset Naritan lentokentältä suoraan Narita Expressillä, kulkuyhteydet muualle kaupunkiin ovat loistavat ja alueella on niin paljon kauppoja ja ravintoloita, ettei sieltä ole mikään pakko edes poistua.
Sushi
On muuten hyvä varata mukaan sen verran käteistä että selviää joistain pienistä ostoksista. Minä nimittäin huomasin paikanpäällä, että luottokorttini magneettijuova oli pilalla, joten se ei toiminut paikoissa, joissa ei ollut sirukortinlukijaa. Valitettavasti korttini ei kelvannut Narita Expressin lipunmyyntiautomaattiin eikä yhteenkään käteisnostoautomaattiin.
Tokyo Skytree, Narita Express
Onneksi käteistä oli mukana sen verran, että sain Narita Expressin liput sillä, ja pienen pohdinnan jälkeen pyysin Tokiossa asuvaa kollegaani tuomaan vähän käteistä, kun tapaamme, jos kortti ei toimisi lainkaan. Sittemmin huomasin että sirukorttini toimi jokaisessa kaupassa ja ravintolassa.
NTT Docomo Building
Nyt olen siis jo takaisin loskaisessa Helsingissä, mutta Tokion-tunnelmia riittää vielä muutamaan juttuun ensi viikon aikana.
Luulen, että tämän reissun jälkeen en tule vähän aikaa käymään Tokiossa, mutta mistäs sitä tietää. Ainakin olisi kiva ottaa perhe mukaan. Huomasin taas ajattelevani koko ajan, että voi miten Rouva tykkäisi tuosta ja tyttö tykkäisi tästä niin paljon.
Shibuya