Parasta burgeria metsästämässä: Naughty Brgr

Jatkoin kaupungin parhaan hampurilaisen etsimistä ja kävin Naughty Brgr:issa (Lönnrotinkatu 13), joka on huippukokki Akseli Herlevin uusi hampurilaisravintola. Paikka aukesi viime marraskuussa, ja Herlevi lupasi tarjota siellä kaupungin parhaita hampurilaisia kohtuuhintaan.

Valitettavasti lupaus ei minun kohdallani aivan toteutunut.

On tietysti reilua perustella, miksi.

Paikka on kyllä tunnelmaltaan kiva ja hampurilaisten hinta (10 €) kohdallaan.

Kävin syömässä ravintolassa New York Cheese Brgr:in, jonka täytteet ovat hyvin perinteisesti pihvi, cheddarjuusto, sinappi, ketsuppi, sipuli maustekurkku ja salaatti. Hampurilaisen mausteet olivat hyvät, ja pidin siitä, että hampurilaisen voi syödä sormin suoraan paperista.

Sen sijaan sämpylä ja pihvi tuottivat pettymyksen.

Sämpylänä käytetään pehmeää ja hieman makeaa briossia. Luin jostain, että sen on nimenomaan tarkoitus olla pehmeä, jotta se imee pihvistä valuvat nesteet ja mausteet sisäänsä. Lopputulos ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin se kirjoitettuna kuulostaa.

Briossi oli reunoilta kuiva ja keskeltä kostea. Kun pihvi oli vielä jätetty jopa turhan raa’aksi, lopputulos oli muhjuinen ja rasvainen.

Epäilin kuitenkin oman makuaistini toimintaa kyseisenä päivänä, joten halusin antaa ravintolalle toisen mahdollisuuden ennen kuin kirjoitan siitä blogiini.

Kävin siis syömässä ravintolassa vielä toisen kerran koko perheen kanssa.

Toisella kerralla valitsin paikan nimikkohampurilaisen, Naughty Brgr, jonka sisällä on pihvin lisäksi cheddarjuustoa, sinihomejuustoa, ”pekonihilloa”, rucolaa ja aiolia.

Pihvi oli tällä kertaa napakampi ja hampurilaisen mausteet kivat. Pidin myös bataattiranskalaisista, jotka tilasimme hampurilaisten seuraksi. Mutta sämpylän kanssa oli kuitenkin sama ongelma kuin ensimmäisellä kerralla: se oli kostea ja oikeastaan jopa taikinamainen.

Omasta mielestäni sämpylän pitäisi olla napakampi, ei makea, ja sen leikkauspinnat pitäisi paahtaa ja karamelisoida kunnolla, jotta sämpylä ei ime pihvistä ja täytteistä valuvia nesteitä sisäänsä ja kostu märäksi mössöksi.

Näiden kokemusten perusteella minun on vaikea yhtyä kehuihin, joita olen myös lukenut tästä paikasta esim. Natan blogin puolelta. Toisenlaisella sämpylällä ja aavistuksen kypsemmällä pihvillä purilaisissa olisi kyllä potentiaalia.

Mutta hei, käy ihmeessä testaamassa ja ole vapaasti eri mieltä. Tämä on kuitenkin makuasia eikä absoluuttinen totuus.

Parhaan purilaisen etsiminen jatkuu ensi kerralla Friends & Brgrs:ssä.

 

Sarjan edelliset osat:

Treffi Pub
Roslund Hietalahti
Sinne Helsinki