Katso äiti, ei hengityskonetta!
Tänään kaikki näyttää jo niin paljon valoisammalta. Poika sai dreenin pois kyljestään, kipulääkitys lopetettiin ja sitä myötä hän ei tarvinnut myöskään hengityskonetta. Jos huomenna kaikki näyttää yhtä hyvältä, hän pääsee pois teho-osastolta!
Päivän toiseksi merkittävin asia oli, että saimme pojan ensimmäistä kertaa syliimme. Hän availi silmiään, kun juttelimme, ja tiesi heti, mitä tehdä äitinsä rinnalla, kun asetin hänet siihen. Pumppumaitoa hän on saanut maistella jo parina päivänä, ja hän oli varmasti tyytyväinen löytäessään sen herkun lähteen.
Tämän hetken merkitystä ei voi kuvailla sanoin. Vasta nyt, kun saimme pidellä häntä, osasimme ensimmäistä kertaa iloita pienestä pojasta. Aivan kuin hän olisi syntynyt vasta tänään.
Ja olihan pieni isosiskokin mukana kokemassa tämän ilon.
Hän sai asetella pojalle ostamani Teddykompanietin tiikeriunirievun hänen ylleen ja puristi itse tiukasti kainalossaan äidiltään saamaansa ”isosiskon lahjaa”, Vainu-pehmolelua Ryhmä Hau -sarjasta.
Vielä emme tiedä, menevätkö äiti ja poika jatkohoitoon Kätilöopistolle vai Naistenklinikalle, mutta nyt näyttää siltä, että hoitojaksosta ei tule pitkä.
Tämän yön nukumme erittäin levollisesti.