Pieni Jyväskylän-tuliainen

Kylläpä voikin ärsyttää. Aamulla, kun herättelin tyttöä päiväkotiin, huomasin hänen takareidessään pienen mustan pisteen.

Punkki. Voihan perhanan perhana.

Meillä on tapana tehdä kaikille punkkitarkastukset aina iltaisin, kun olemme maalla tai mökillä, mutta nyt se ei jotenkin käynyt mielessä, kun olimme kuitenkin kaupungissa vanhempieni luona.

Mutta todella: mehän leikimme eilen piilosta tytön kanssa vanhempieni pihamaalla, ja hän piiloutui myös metsän reunaan, jossa on kaikenlaista heinikkoa. Ja juuri tällä kertaa hän oli sitten saanut mukaansa mikroskooppisen seuralaisen.

Punkki oli kyllä vielä todella pieni. Niin pieni, että minun piti mennä kirkkaampaan valoon ennen kuin edes näin, että kyseessä todella oli punkki. Ei se siis siinä kovin kauaa ollut ollut. Onneksi Jyväskylä ei myöskään ole puutiaisaivokuumeen riskialuetta, ja tartuntariski sekä siihen että borrelioosiin on muutenkin pieni.

Mutta silti ärsyttää nyt kovasti, että punkki pääsi puremaan. Olisi valinnut edes minut mieluummin. Olemme nimenomaan puhuneet tytölle useasti punkeista ja kertoneet, miten tärkeää on tarkastaa iho iltaisin, ettei punkki pääsisi puremaan.

Muistutuksena siis muillekin: Punkki on Suomen vaarallisin eläin. Muistakaa tarkastaa lapsenne ja itsenne punkkien varalta silloinkin, kun metsässä tai jossain heinikossa on käyty vain aivan lyhyesti kesken muiden leikkien.