Jäähyväiset omenapuulle

Kuva-arvoitus: Mitä puuttuu alla olevasta kuvasta puutarhamökiltämme?

Oikea vastaus: se vino ja huonokuntoinen omenapuu, joka kasvoi mökin seinustalla ja nojasi 50 asteen kulmassa käytävän ylle. Vanhempani olivat eilen käymässä mökillämme, ja isäni otti asiakseen kaataa puun.

Äitini viihdyttäessä vauvaa me saimme Rouvan kanssa puolestaan puutarhan kunnostustöitä ja kotiloiden tuhoamista kunnolla eteenpäin. Rouva leikkasi vattupuskat ja keräsi kotiloita, ja itse sain vihdoin kitkettyä kasvihuoneen takaa ja huoltokäytävästä viisi kottikärryllistä rikkaruohoa, vattupusikkoa ja muuta viidakkoa. Ja tietysti kerättyä kaikki omenat maasta.

Tämä paikka kuhisi vielä hetkeä aiemmin kotiloita. Ensi kesänä siihen tulee (ehkä) kasvatuslaatikoita porkkanoille ja herneille.

Omenapuu oli puolestaan tuhoon tuomittu. Ei vain siksi, että se oli vinossa ja toisaalta sen oksat raapivat mökkiä ja sen kattoa. Puu oli myös sisältä laho. Sen kuolema olisi siis ollut vain ajan kysymys, eikä sen omenoistakaan ollut syötäväksi.

Siihen kohtaan, mihin omenapuu oli kallellaan, voisimme nyt istuttaa esimerkiksi Rouvan haaveileman kirsikkapuun ja jotain perennaa, ja tämä kotilohautomo saa lähteä.

Kyllähän tuota omenaa jää vieläkin jäljelle, vaikka puita on yksi vähemmän.