Oma pieni subtropiikki
Kun kävimme katsomassa puutarhamökkiämme ensimmäisen kerran viime kesänä, silmäni nauliutuivat heti sen kasvihuoneeseen.
Kukkien kasvattamisesta en ole niin hirveän kiinnostunut, se on enemmän Rouvan juttu, mutta omien kurkkujen ja tomaattien viljely tuntui kovin kiehtovalta. Oma kasvihuone on ollut varmaan jonkinlainen salainen haave, jonka olen aiemmin kieltänyt itseltäni, ja nyt näin tuon haaveen edessäni aivan yllättäen. En osannut edes toivoa, että puutarhamökillä olisi kasvihuone valmiina.
Siksi onkin oikeastaan ironista, että en ole itse asiassa laittanut vielä itse tikkuakaan ristiin kasvihuoneessa, mitä nyt talvella irronneet kattopleksit kiinnitin takaisin paikalleen. Rouvan kanssa sopimamme työnjako on ollut, että hän tekee puutarhan istutushommat, niin kukkapenkeissä kuin kasvihuoneessa, ja minä huolehdin isommista linjoista ja ylläpidosta kuten nurmikon leikkaamisesta ja vuohenputken nyhtämisestä. Minkä poikasen vahtimiselta siis ehdin.
Nyt kasvihuoneessa alkaa olla jo eloa ja lämpöä, ja ilma tuntuu subtrooppisen kostealta. Illan viiletessä on hauska pujahtaa lämpimään, kosteaan ja mullantuoksuiseen huoneeseen kastelemaan kasveja. Vesi höyrystyy lämpimässä huoneessa nopeasti ja tiivistyy kylmiin ikkunoihin.
Eniten tilaa vievät ainakin toistaiseksi sekä itse esikasvattamamme että kaverilta saamamme tomaatintaimet. Kiinnitin kattoon rautalankaviritelmiä, joihin Rouva on ripustanut tomaatinvarret naruilla. Ehkäpä ensi vuodeksi voisi kehittää jonkin elegantimman systeemin.
Samoin takaseinällä roikkuvan suodatinkankaan osalta. Se on kiinnitetty ikkunaan pakkausteipillä, jotta keskipäivän kuumimmat auringonsäteet eivät porota suoraan tomaatteihin.
Ensimmäiset tomaatinraakileetkin ovat ilmestyneet kypsymään!
Ja basilikat, tomaatin kumppanuuskasvit, kukoistavat tomaattien juurilla.
Punkkiongelman vuoksi jouduimme heittämään aiemmin kasvattamamme kurkuntaimet pois, mutta suoraan kasvihuoneeseen istutetut siemenet ovat lähteneet itämään todella vauhdikkaasti (alla etualalla). Kun sopivia ruukkuja kasveille ei oikein löytynyt, Rouva kylvi niitä myös multapusseihin ja teki pusseihin viillot sivuihin päästämään ylimääräisen veden pois. Katsotaan, millaiset altakasteluruukut saisimme kyhättyä ensi kaudeksi.
Kurkkujen ja tomaattien välissä, myös pusseissa, kasvaa munakoisoa. Todella jännä nähdä, millaista satoa ne tekevät.
Multapusseissa kasvaa myös kesäkurpitsaa.
Eräästä kukkapenkistä pelastetut minimansikat kukoistavat ruukuissa, ja tyttö käy innokkaasti joka päivä tutkimassa, olisivatko ne jo kypsyneet. Chilejä emme ole vielä siirtäneet kasvihuoneeseen mökin verannalta.
Kasvihuoneen ulkopuolelle perustetuissa kasvatuslaatikoissa on myös tapahtunut edistystä. Ensinnäkin parsan juurakot heräsivät horroksestaan ja alkoivat kasvattaa ensimmäisiä hentoja varsiaan. Syötäväksi niitä saa kerätä vasta muutaman vuoden päästä.
Parsan takana viheriöi retiisirivi. Retiisi on muuten varmasti yksi palkitsivimmista hyötykasveista. Siinä missä parsojen kasvatus kestää muutaman vuoden, retiisit kasvat syötäviksi mutamassa viikossa. Vihreä ruohosilppu laatikossa on ruohonleikkurijätettä, jota heittelin laatikoihin lannoitteeksi.
Toisessa laatikossa kasvaa kovaa vauhtia porkkanaa, palsternakkaa, lehtipersiljaa ja samettikukkaa, ja kaksi ensin mainittua kaipaisi jo harvennusta. Palsternakan pitäisi olla vaativa kasvatettava, mutta tämä harsolla peitetty laatikko on ilmeisesti ihanteellinen palsternakan kasvattamiseen, niin hyvin se kasvaa.
Kolmanteen laatikkon on kylvetty korianteria, tilliä, pinaatti ja salottisipulia. Ja tietysti haaveilemiani herneitä, jotka kylvettiin tosin aivan hiljattain.
Pian alkaa sadonkorjuu!