Kantorepun paluu

Sain viime viikolla mahdollisuuden jatkaa kantovälineiden testausta, kiitos Stokken ja heitä Suomessa edustavan Polhemin. Nyt minulla on kokeiltavana Stokken MyCarrier 3 in 1 -kantoreppu, joka on ollut markkinoilla viime keväästä alkaen.

Ensimmäinen reaktioni oli: Hui, miten monta osaa, remmiä ja solkea! Ja kokoamisohjeet kuin Ikea-kaapistolla. Monimutkaisuus oli kuitenkin näennäistä, ja lapsen sai nopeasti kyytiin.

Tai no, miten sen nyt ottaa. Nyt kun ilmat ovat jo selkeästi viileämmät, huomasin etten ole tullut ajatelleeksi lainkaan vaatetusta. En lapsen enkä omaani.

Vaunuissa kuljetettaessa lapsen voi pukea astetta kevyemmin ja asettaa makuupussiin. Kantorepussa hän ei ole juuri lainkaan suojassa sääilmiöiltä, joten hänet pitää vaatettaa paksummin päästä varpaisiin.

Vaan vaatteiden pukeminen (ja etsiminen) yksitellen viekin yllättävän paljon aikaa. Juuri kun kerroin, että lyhyille lenkeille on paljon kätevämpää lähteä kantorepulla kuin vaunuilla, joudun pyörtämään puheeni. Jos pukeminen vie enemmän aikaa kuin itse lenkki, vaunut ovat silloin sittenkin kätevämmät. Tarvitsisin siis varmaan haalarit. En itselleni.

Tai no jaa… Tajusin nimittäin myös, että joudun miettimään omankin tyylini uusiksi. Vielä viime viikolla pystyin heittämään nahkatakin kantorepun päälle ja kulkemaan takki auki. Nyt ilma alkaa olla liian kylmä siihen, joten reppu on puettava toppatakin päälle. Hmm… miksi sellaista ei näe missään mainoskuvissa?