Matkustelun ekologisuudesta
Minulta kysyttiin jo ennen New Yorkin -matkaamme, miksi intoilen julkisesti matkastamme ja olen näin luomassa matkailukulttuuria, vaikka annan muuten kuvaa siitä, että pyrimme elämään ekologisesti.
Ihan ensimmäisenä on sanottava, että vaikka teemme elämässämme valintoja, jotka ovat ekologisesti kestäviä, ekologisuus ei ole ainoa niitä ohjaava tekijä. Osassa valinnoistamme ekologisuus jää taka-alalle syystä tai toisesta.
Kyllä, emme omista autoa, kuljemme työmatkamme julkisella liikenteellä ja käytämme kestovaippoja. Kierrätämme kotitalousjätteet, ostamme paljon asioita käytettyinä ja myymme tai lahjoitamme ne eteenpäin, kun emme niitä tarvitse. Asuminen kerrostalossa kaupungin keskustassa on ehkä ekologisempaa kuin pendelöinti kehyskunnasta tai asuminen omakotitalossa.
Luomuruoka taas ei ole mitenkään itsestäänselvästi sen ekologisemmin tuotettua kuin ei-luomukaan. Luomua suosimme siksi, että uskomme kasviksien sisältävän vähemmän torjunta-aineita ja eläinperäisten tuotteiden olevan eettisemmin tuotettuja.
Puhtaasti ekologisista syistä tehtyjä valintoja itselleni on jätteiden kierrättäminen, sillä muihin asioihin liittyy myös taloudellinen näkökulma: tulee halvemmaksi esimerkiksi kulkea bussilla ja ostaa tavaroita käytettyinä.
Ei, matkailua ja matkailun edistämistä ei voi perustella mitenkään ekologisesti, ja ilmaston kannalta parasta olisi, että kukaan ei matkustelisi.
Lentomatkailun hiilijalanjälki on valtava, vaikka valitsisi suoran lennon turistiluokassa. Huonoa omaatuntoa voi lievittää vaikkapa maksamalla oma-aloitteisesti GreenSeat-nimiselle järjestölle jokaisesta tekemästään lentomatkasta maksun, jonka järjestö käyttää kehittämään kestävää energiantuotantoa kehitysmaissa. Ei se varsinaista lentämisen hiilijalanjälkeä kuitenkaan pienennä.
Suosisin matkustamisessa varmasti nopeita junia, jos se vaan olisi mahdollista. Mutta ei niilläkään Atlantin toiselle puolelle pääsisi.
Onko sitten pakko matkustella? Ei varmasti ole. Mutta koska itselläni halu käydä muuallakin kuin kotiseudulla voittaa lentomatkailusta aiheutuvan huonon omantunnon, olen päättänyt olla tuntematta siitä syyllisyyttä. Muut valintani ehkä kumoavat lentomatkani negatiiviset vaikutukset – ainakin osittain.
Toki on muistettava myös, että matkailu on monille maille tärkeä elinkeino, ja siten sillä on valtava merkitys näiden maiden talouksille.
Jos joitain lentomatkoja kyseenalaistaisin, niin niitä eivät ole yksityisihmisten kerran vuodessa tekemät lomamatkat ulkomaille. Sen sijaan kysyisin, ovatko kaikki yritysten (ja myös julkisen sektorin) piikkiin tehtävät koulutus-, konferenssi- ja kokousmatkat tarpeellisia. Olen esimerkiksi kuullut, miten joissain yrityksissä on taloustilanteen vuoksi laitettu kaikki lentomatkailu jäihin. Jos ne matkat eivät kerran olleet tärkeitä yrityksen liiketoiminnalle, mikä niiden merkitys on alun perinkään ollut?
Entä tarvitaanko lentoja lyhyillä reiteillä, joilla juna on todellinen vaihtoehto?