Matkustelun ekologisuudesta

Minulta kysyttiin jo ennen New Yorkin -matkaamme, miksi intoilen julkisesti matkastamme ja olen näin luomassa matkailukulttuuria, vaikka annan muuten kuvaa siitä, että pyrimme elämään ekologisesti.

Ihan ensimmäisenä on sanottava, että vaikka teemme elämässämme valintoja, jotka ovat ekologisesti kestäviä, ekologisuus ei ole ainoa niitä ohjaava tekijä. Osassa valinnoistamme ekologisuus jää taka-alalle syystä tai toisesta.

Kyllä, emme omista autoa, kuljemme työmatkamme julkisella liikenteellä ja käytämme kestovaippoja. Kierrätämme kotitalousjätteet, ostamme paljon asioita käytettyinä ja myymme tai lahjoitamme ne eteenpäin, kun emme niitä tarvitse. Asuminen kerrostalossa kaupungin keskustassa on ehkä ekologisempaa kuin pendelöinti kehyskunnasta tai asuminen omakotitalossa.

Luomuruoka taas ei ole mitenkään itsestäänselvästi sen ekologisemmin tuotettua kuin ei-luomukaan. Luomua suosimme siksi, että uskomme kasviksien sisältävän vähemmän torjunta-aineita ja eläinperäisten tuotteiden olevan eettisemmin tuotettuja.

Puhtaasti ekologisista syistä tehtyjä valintoja itselleni on jätteiden kierrättäminen, sillä muihin asioihin liittyy myös taloudellinen näkökulma: tulee halvemmaksi esimerkiksi kulkea bussilla ja ostaa tavaroita käytettyinä.

Ei, matkailua ja matkailun edistämistä ei voi perustella mitenkään ekologisesti, ja ilmaston kannalta parasta olisi, että kukaan ei matkustelisi.

Lentomatkailun hiilijalanjälki on valtava, vaikka valitsisi suoran lennon turistiluokassa. Huonoa omaatuntoa voi lievittää vaikkapa maksamalla oma-aloitteisesti GreenSeat-nimiselle järjestölle jokaisesta tekemästään lentomatkasta maksun, jonka järjestö käyttää kehittämään kestävää energiantuotantoa kehitysmaissa. Ei se varsinaista lentämisen hiilijalanjälkeä kuitenkaan pienennä.

Suosisin matkustamisessa varmasti nopeita junia, jos se vaan olisi mahdollista. Mutta ei niilläkään Atlantin toiselle puolelle pääsisi.

Onko sitten pakko matkustella? Ei varmasti ole. Mutta koska itselläni halu käydä muuallakin kuin kotiseudulla voittaa lentomatkailusta aiheutuvan huonon omantunnon, olen päättänyt olla tuntematta siitä syyllisyyttä. Muut valintani ehkä kumoavat lentomatkani negatiiviset vaikutukset – ainakin osittain.

Toki on muistettava myös, että matkailu on monille maille tärkeä elinkeino, ja siten sillä on valtava merkitys näiden maiden talouksille.

Jos joitain lentomatkoja kyseenalaistaisin, niin niitä eivät ole yksityisihmisten kerran vuodessa tekemät lomamatkat ulkomaille. Sen sijaan kysyisin, ovatko kaikki yritysten (ja myös julkisen sektorin) piikkiin tehtävät koulutus-, konferenssi- ja kokousmatkat tarpeellisia. Olen esimerkiksi kuullut, miten joissain yrityksissä on taloustilanteen vuoksi laitettu kaikki lentomatkailu jäihin. Jos ne matkat eivät kerran olleet tärkeitä yrityksen liiketoiminnalle, mikä niiden merkitys on alun perinkään ollut?

Entä tarvitaanko lentoja lyhyillä reiteillä, joilla juna on todellinen vaihtoehto?

Kommentit (46)
  1. Jepa kulta, en minä ole lukenut kyseistä tutkimusta johon viittasit, koska jo ao. tutkimuksen (jonka hra. Google ystävällisesti löysi heti ensimmäisellä yrityksellä) esittelyssä mainittiin tämän keskustelun tarpeisiin riittävät tutkimushavainnot. 🙂

    En missään vaiheessa väittänyt, enkä ikinä väittäisi, että ”suomalainen ruoka on aina ylivoimaista”. En edes tiedä mitä se voisi tarkoittaa. En myöskään ole sanallakaan viitannut eroihin joita kuivuritekniikassa voisi olla.

    En ole insinööri, mutta melko vahva käsitys mulla on siitä, että kuivuriteknologia on kaikkialla enemmän tai vähemmän samantasoista koska kuivausprosessi on varsin yksinkertainen toimenpide. Se vain vie paljon sähköä ja kestää suhteellisen pitkään. Aivan kuten saksalaisilla ei ole parempia jääkaappeja kuin meillä suomalaisilla. 🙂

    En myöskään ole väittänyt olevani parempi ihminen, kerroin vain panostavani ekologisempaan elämiseen keskiarvoa enemmän.

    Arvostaisin kovasti jos kykenisit jatkossa olemaan laittamatta sanoja suuhuni.

    Sanoit, että Suomessa rukiin kuivattamiseen käytetään tolkuttomasti sähköä ja luomussa ei, mikä nyt vaan ei pidä paikkaansa kuten jo edellä yritin havainnollistaa.

    Halusin vain korjata em. väärinkäsityksen koska väärinkäsityksillä on paha tapa muuttua totuudeksi jos niitä ei kukaan koskaan oio.

    Jos _tarkoituksesi_ sen sijaan oli kirjoittaa ”Saksassa ei.”, mutta epähuomiossa kirjoititkin ”Luomussa ei.”, niin siinä tapauksessa ao. väitettä voikin pitää validina (ilman, että vielä ottaisi mitenkään kantaa ao. tutkimuksen laatuun).

    En ikävä kyllä ole ajatustenlukija eli voin auttavasti ymmärtää (sekä kommentoida) vain sen verran mitä on sanottu. Et kuitenkaan esittänyt, että tällainen kömmähdys sinulla olisi käynyt.

    Minä pelkästään spekuloin sillä, että onko tutkimuksessa tehty eroa Pohjois- ja Etelä-Saksan – oletettavasti – erilaisiin viljelyoloihin.

    Siis sen sijaan, että olisin väittänyt jotain (tai oikeastaan yhtään mitään), vain pohdin sitä, että olivatko tutkijat ottaneet tämän seikan tutkimuksessaan huomioon.

    Oletusarvoisesti tällainen seikka tulisi huomioida ao. tutkimuksessa, muussa tapauksessa kyseessä on – ainakin omasta mielestäni – selkeä tutkimusvirhe. YMMV.

    En kuitenkaan edelleenkään väitä, että tutkimus johon viittasit olisi missään tapauksessa ollut virheellisesti laadittu, saati tarkoitushakuinen.

    Ikävä kyllä itselläni ei ole riittävästi aikaa lukea ao. tutkimusta, saati käydä sitä tutkimusmenetelmien ja muiden valintojen osalta kriittisesti läpi.

    Ehkä sinulla on tähän paremmin aikaa?

    On mahdollista, jopa todennäköistä, että tutkijat ovat päätyneet rajaamaan tutkimuksensa siten, että siinä ei tavoitellun selkeyden vuoksi oteta kantaa Pohjois- ja Etelä-Saksan – oletettavasti – erilaisiin viljelyolosuhteisiin, vaan on tyydytty laskemaan Saksalle (ja Suomelle) ns. kokonaiskeskiarvot.

    Eli vaikka todellisuudessa tällaista keskiverto-Saksaa (eikä Suomea) ole olemassakaan, tällainen mielikuva ihmisille helposti jää, jos heille ei selitetä, että _myös_ Saksassa ympäristörasitus on sitä suurempi mitä ”arktisemmissa” viljelyolosuhteissa viljaa viljellään.

    Joten kun ostat vaikkapa sitten saksalaista leipää, et tosiasiassa voi tietää missä päin Saksaa siihen käytetty vilja on viljelty (jos sitä ei olla eksplisiittisesti mainittu).

    Et siis voi tietää saatko ympäristöystävällisintä eteläistä kauraa vaiko pohjoista vähemmän ympäristöystävällistä vaiko kenties näiden sekoitusta (ja missä suhteessa).

    Pohjoisen Saksan olot ja eteläisen Suomen olot ympäristörasitteina mitattuina lienevät paljon lähempänä toisiaan kuin vaikkapa eteläisen Saksan ja pohjoisen Suomen.

    Tällöin on myös mahdollista, että hyvinä suomalaisina satovuosina olisikin ympäristörasitusten kannalta kannattavampaa ostaa se paikallisesti tuotettu leipä eikä rahdata sitä Saksasta.

    Opetus: leveysasteilla on eroa ja _kaikki_ tutkimustulokset on saatu _rajauksien_ seurauksena.

  2. Vierailijalle (5.4. 11:29): Hienoa, juuri näin toiminkin ja ajattelen että muidenkin pitäisi toimia! Pelkällä valittamisellahan ei päästä mihinkään. Toiminnan iloa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *