Lähikebabia Armas Pikaruokalassa

Hehkutin viime joulukuussa Tampereen kauppahallin Armas Pikaruokalan lähikebabia ja huokailin, miksi meiltä Helsingistä ei saa mitään vastaavaa. Ei mennyt kuin reilu kuukausi, kun Armas Pikaruokalan Helsingin-ravintola ilmestyi Kluuviin Eat&Joy Maatilatorin yhteyteen. Jee!

Armas Pikaruokala

Kluuvin kauppakeskus / Eat&Joy Maatilatori, Aleksanterinkatu 9

Tampereen kauppahallin lounasravintolan tavoin Kluuvin Armas Pikaruokala tarjoaa lähiruokalounaita, ja sen valikoima vaihtelee päivittäin: keittoja, pitkään haudutettuja liharuokia, risottoja, patoja ja tietysti sitä lähikebabia.

Lähikebabit eivät ole varsinaisesti kebabeja, jos kriteerinä pidetään sitä, että liha on paahdettua, vaan tässä konseptissa liha on sen sijaan pitkään haudutettua. Mutta mitäpä siitä?

Kebabien liha on mitä milloinkin: nautaa, possua, karitsaa, hevosta ja kuulemma jopa poroa. Täytteet vaihtelevat ilmeisesti lihan mukaan. Lihakebabin lisäksi tarjolla on myös kasvisvaihtoehto.

Tampereella kyyttökebabit nauttineina menimme koko perheen voimin Kluuviin ja iskimme innoissamme hampaamme näihin Helsingin-versioihin, Rouva kasviskebabiin ja minä hevoskebabiin.

Mutta hämmennys oli suuri, sillä tuotteet eivät olleetkaan sitä, mitä odotimme. Kebabit olivat kuivia ja hevoskebabini vähän mauton. Pohdimme yhdessä, missä oli vika ja päädyimme siihen, että suurin ongelma oli leipä, joka oli liian kuivaa ja sitkotonta.

Olin sekä pettynyt että aidosti surullinen.

Pettymykseni oli itse asiassa niin suuri, että annoin palautteeni sinne, minne kuuluukin, ravintolan omistajalle, ja tiedustelin, miksi kebab maistuu niin erilaiselta Tampereella ja Helsingissä.

Selitys saattoikin olla juuri se leipä, jonka omistaja tiesi olevan selkeästi erilaista. Tampereella leipä tulee Armas Perheen omasta leipomosta, kun taas Kluuvissa leivät leivotaan paikan päällä arinauunissa. Lisäksi tuoretta leipää ei ole saatavilla joka päivä. Tietysti tuotteiden pitäisi olla siitä huolimatta tasalaatuisia.

Omistaja arvosti palautettani ja halusi tarjota uuden kebabin jonain toisena päivänä. Olen itse asiassa käynyt kebabilla sittemmin jo kahdesti, viimeksi maanantaina. Toisella kerralla tarjolla oli samaa hevoskebabia ja maanantaina pippurista possua (kuvassa alla).

Ja jotain tässä annoksessa oli erilaista – muutakin kuin liha. Tätä possukebabia voisin kuvailla jopa erinomaiseksi. Se oli mehevää ja maukasta, ja myös leipä oli erittäin hyvää sekä rakenteeltaan että maultaan.

Kävin jopa kysäisemässä keittiöstä, mikä leivässä oli erilaista edellisiin kertoihin verrattuna. Kokki kertoi, että leipä oli leivottu samana aamuna.

Ensimmäisen hevoskebabini jälkeen en halunnut edes kirjoittaa koko paikasta, mutta tämä possuannos palautti jälleen ihastukseni lähikebabiin. Silti vähän harmittaa, että leivän tuoreudella on niin iso vaikutus annoksen maukkauteen. Toivoisin myös, että lounaslistassa muistettaisiin kertoa joka kerta, mitä lihaa ja lisukkeita kebabiin on tarjolla – vaihtoehtoja kun on vain yksi.

Palaan varmasti maistamaan sekä muita kebabeja että toisia lounasvaihtoehtoja. Ja kyllä pitäisi päästä uudelleen Tampereelle maistamaan vielä sikäläistä versiota.

Nyt minua oikeastaan kiinnostaisi, onko joku muu päässyt vertailemaan näiden Pikaruokaloiden tuotteita ja tehnyt vastaavia havaintoja?

 

Armas Pikaruokalan ruokalistat Facebookissa: https://www.facebook.com/ArmasPikaruokalaKluuvi

* * *

Toivoisin Armas Pikaruokalalle menestystä myös Eat&Joyn vuoksi.

Eat&Joy on sijainnut Kluuvissa pari vuotta, ja se on kärsinyt käynnistysvaikeuksista. Täysin uudistettu kauppakeskus, joka sijaitsee juuri aavistuksen verran kuumimman ostoskeskustan ulkopuolella, ei vetänyt alkuun tarpeeksi asiakkaita, ja Eat&Joykin on joutunut supistamaan toimintaansa.

Haaste lienee myös se, että lähistön asuinalueilla on jo omat luomu- ja lähiruokakauppansa tai kauppahallinsa: Kruununhaan Anton & Anton, Hakaniemen kauppahalli ja kauppatorin Vanha kauppahalli.

Nyt kun Vanha kauppahalli on remontissa ja myyjät siirtyneet evakkoon Hietalahden halliin, Eat&Joylla olisi varmasti mahdollisuus täyttää keskikaupungin kauppahallityhjiö.

Mutta silloin ei saisi käydä näin: Kun yritin lounasreissullani ostaa tomaatteja ja perunoita, tomaatteja oli jäljellä vain muutama ja perunakaapit loistivat tyhjyyttään. Siis ei perunaa? Maatilatorilla Suomessa?

Ostin säälistä kilon niitä ainoita mustakuorisia, hieman pehmeitä perunoita ja olin harmissani Eat&Joyn puolesta. Harmissani siksi, että jos asiakkaat pettyvät siihen, etteivät löydä jotain todella perustuotteiksi olettamiaan asioita, jäävät myös ne pientuottajien erikoisuudet tai vaikkapa paikan päällä leivotut erinomaiset leivät helposti hakematta.

Paitsi, jos samoissa tiloissa sijaitsee vaikkapa suosittu lounasravintola.