Lähikebabia Armas Pikaruokalassa

Hehkutin viime joulukuussa Tampereen kauppahallin Armas Pikaruokalan lähikebabia ja huokailin, miksi meiltä Helsingistä ei saa mitään vastaavaa. Ei mennyt kuin reilu kuukausi, kun Armas Pikaruokalan Helsingin-ravintola ilmestyi Kluuviin Eat&Joy Maatilatorin yhteyteen. Jee!

img_7359.jpg

Armas Pikaruokala

Kluuvin kauppakeskus / Eat&Joy Maatilatori, Aleksanterinkatu 9

img_7339.jpg

img_7374.jpg

img_7364.jpg

Tampereen kauppahallin lounasravintolan tavoin Kluuvin Armas Pikaruokala tarjoaa lähiruokalounaita, ja sen valikoima vaihtelee päivittäin: keittoja, pitkään haudutettuja liharuokia, risottoja, patoja ja tietysti sitä lähikebabia.

Lähikebabit eivät ole varsinaisesti kebabeja, jos kriteerinä pidetään sitä, että liha on paahdettua, vaan tässä konseptissa liha on sen sijaan pitkään haudutettua. Mutta mitäpä siitä?

Kebabien liha on mitä milloinkin: nautaa, possua, karitsaa, hevosta ja kuulemma jopa poroa. Täytteet vaihtelevat ilmeisesti lihan mukaan. Lihakebabin lisäksi tarjolla on myös kasvisvaihtoehto.

img_7390.jpg

img_7398.jpg

Tampereella kyyttökebabit nauttineina menimme koko perheen voimin Kluuviin ja iskimme innoissamme hampaamme näihin Helsingin-versioihin, Rouva kasviskebabiin ja minä hevoskebabiin.

Mutta hämmennys oli suuri, sillä tuotteet eivät olleetkaan sitä, mitä odotimme. Kebabit olivat kuivia ja hevoskebabini vähän mauton. Pohdimme yhdessä, missä oli vika ja päädyimme siihen, että suurin ongelma oli leipä, joka oli liian kuivaa ja sitkotonta.

Olin sekä pettynyt että aidosti surullinen.

img_7404_-_version_2.jpg

Pettymykseni oli itse asiassa niin suuri, että annoin palautteeni sinne, minne kuuluukin, ravintolan omistajalle, ja tiedustelin, miksi kebab maistuu niin erilaiselta Tampereella ja Helsingissä.

Selitys saattoikin olla juuri se leipä, jonka omistaja tiesi olevan selkeästi erilaista. Tampereella leipä tulee Armas Perheen omasta leipomosta, kun taas Kluuvissa leivät leivotaan paikan päällä arinauunissa. Lisäksi tuoretta leipää ei ole saatavilla joka päivä. Tietysti tuotteiden pitäisi olla siitä huolimatta tasalaatuisia.

Omistaja arvosti palautettani ja halusi tarjota uuden kebabin jonain toisena päivänä. Olen itse asiassa käynyt kebabilla sittemmin jo kahdesti, viimeksi maanantaina. Toisella kerralla tarjolla oli samaa hevoskebabia ja maanantaina pippurista possua (kuvassa alla).

img_9073.jpg

Ja jotain tässä annoksessa oli erilaista – muutakin kuin liha. Tätä possukebabia voisin kuvailla jopa erinomaiseksi. Se oli mehevää ja maukasta, ja myös leipä oli erittäin hyvää sekä rakenteeltaan että maultaan.

Kävin jopa kysäisemässä keittiöstä, mikä leivässä oli erilaista edellisiin kertoihin verrattuna. Kokki kertoi, että leipä oli leivottu samana aamuna.

Ensimmäisen hevoskebabini jälkeen en halunnut edes kirjoittaa koko paikasta, mutta tämä possuannos palautti jälleen ihastukseni lähikebabiin. Silti vähän harmittaa, että leivän tuoreudella on niin iso vaikutus annoksen maukkauteen. Toivoisin myös, että lounaslistassa muistettaisiin kertoa joka kerta, mitä lihaa ja lisukkeita kebabiin on tarjolla – vaihtoehtoja kun on vain yksi.

Palaan varmasti maistamaan sekä muita kebabeja että toisia lounasvaihtoehtoja. Ja kyllä pitäisi päästä uudelleen Tampereelle maistamaan vielä sikäläistä versiota.

Nyt minua oikeastaan kiinnostaisi, onko joku muu päässyt vertailemaan näiden Pikaruokaloiden tuotteita ja tehnyt vastaavia havaintoja?

 

Armas Pikaruokalan ruokalistat Facebookissa: https://www.facebook.com/ArmasPikaruokalaKluuvi

* * *

Toivoisin Armas Pikaruokalalle menestystä myös Eat&Joyn vuoksi.

Eat&Joy on sijainnut Kluuvissa pari vuotta, ja se on kärsinyt käynnistysvaikeuksista. Täysin uudistettu kauppakeskus, joka sijaitsee juuri aavistuksen verran kuumimman ostoskeskustan ulkopuolella, ei vetänyt alkuun tarpeeksi asiakkaita, ja Eat&Joykin on joutunut supistamaan toimintaansa.

Haaste lienee myös se, että lähistön asuinalueilla on jo omat luomu- ja lähiruokakauppansa tai kauppahallinsa: Kruununhaan Anton & Anton, Hakaniemen kauppahalli ja kauppatorin Vanha kauppahalli.

Nyt kun Vanha kauppahalli on remontissa ja myyjät siirtyneet evakkoon Hietalahden halliin, Eat&Joylla olisi varmasti mahdollisuus täyttää keskikaupungin kauppahallityhjiö.

Mutta silloin ei saisi käydä näin: Kun yritin lounasreissullani ostaa tomaatteja ja perunoita, tomaatteja oli jäljellä vain muutama ja perunakaapit loistivat tyhjyyttään. Siis ei perunaa? Maatilatorilla Suomessa?

Ostin säälistä kilon niitä ainoita mustakuorisia, hieman pehmeitä perunoita ja olin harmissani Eat&Joyn puolesta. Harmissani siksi, että jos asiakkaat pettyvät siihen, etteivät löydä jotain todella perustuotteiksi olettamiaan asioita, jäävät myös ne pientuottajien erikoisuudet tai vaikkapa paikan päällä leivotut erinomaiset leivät helposti hakematta.

Paitsi, jos samoissa tiloissa sijaitsee vaikkapa suosittu lounasravintola.

img_7342.jpg

img_7347.jpg

Kommentit (15)
  1. Höpö, höpö.

    En itse ole vielä onnistunut törmäämään kebab-mestaan jossa ao. liha ei nimenomaan ole vartaassa – ja useimmissa näkee vieläpä ihan omin silmin kuinka se liha siitä vartaasta riivitään.

    Gourmet -elämyksillä tuppaa olemaan myös gourmet -hinnat. Näin homma pelittää kaikkialla missä asiakas voi äänestää jaloillaan.

    Minusta on vastenmielistä puhua ruoasta X pelkkänä ”mahantäyttönä” kun maailmassa on samaan aikaan miljoonia nälkäänäkeviä. Oksettavaa.

    Berliinissä nyt vaan sattuu löytymään suurin turkkilaisyhteisö jos Turkkia ei oteta huomioon. Joten onko isokin ylläri, että myös tasokkaita kebab-mestoja löytyy enemmän kuin Suomesta? Tai kreikkalaisia? Tai sisilialaisia? Ad infinitum.

    Suomi on mikroskooppinen markkina-alue Euroopan 8:ksi isoimmassa maassa (käytännössä vain Ranska ja Espanja ovat maa-alueeltaan selvästi suurempia, Ruotsikaan ei ole kuin kolmanneksen laajempi), jossa on muutama iso toimija koko elintarviketeollisuuden ketjussa.

    Joten totta helvetissä täällä ruoka on kallista. Jos ja kun olemme näille subarktisille leveysasteille kuitenkin halunneet jäädä, niin kyllä ruoasta sietääkin joutua maksamaan premium-hintaa.

    Suomessa(kin) jengi heittää pahimmillaan kolmanneksi kotiin kannetusta ruoasta roskiin, mistä pitäisi oikeammin vetää johtopäätös, että vaikka ruoka meillä onkin ”kallista” niin se on siltikin vielä aivan liian halpaa.

    Tuoreita aineksia läpi vuoden voi saada ainoastaan sieltä missä tämä on faktisesti mahdollista. Me elämme tundralla, joten ei onnistu. Sori.

    Kotimaisen ruoan arvostus on ollut nyt jo useamman vuoden kovassa nosteessa – ja eritoten isoissa kaupungeissamme. Maalla hyvää kotimaista ruokaa on syöty aina, joten siellä ollaan katsottu tällaista kaupunkilaiskakaroiden touhotusta ihan ymmärrettävästi enemmän tai vähemmän oudoksuen.

    Oman kokemukseni mukaan palvelu ja asenne on jokseenkin suoraan verrannollinen asiakkaan oman käytöksen kanssa. Minusta Suomen kebab-mestoissa palvelu on pääsääntöisesti hyvää, jopa ylitsevuotavan ystävällistä – mitä täytyy pitää pienoisena ihmeenä, ottaen huomioon, kuinka epäasiallisesti moni suomalainen näihin ”karvakäsiin” suhtautuu niin teoissa kuin ajatuksissaankin.

    Eikä tuo varmaan mieltä hirveästi ylennä joutua vääntämään ördäävälle pukumiehelle lättyä varsinkin jos sattuu olemaan koulutettu – no, jaa – vaikka lastentautilääkäriksi, mutta ei voi hoitaa ao. tointa, koskapa puhuu ”hoono soomi” ja koska suomalaisten anatomia sekä taudinkuvat eroavat jollain perustavalla tavalla muista ihmisistä.

    PS. Ei kukaan pakota ketään ostamaan sen enempää puoli- kuin kokovalmisteitakaan. Jätä ne laariin jos ei kelpaa. Mitä useammin näin tapahtuu sitä todennäköisemmin ao. kauppiaalle myös tulisi intressi pistää vaikka liha- ja kalatiski pystyyn, ja vieläpä varustaa ne paikallisilla/paikallisemmilla tuotteilla.

    Kauppias palvelee just sen verran tai just niin vähän mitä asiakkaat vaativat…

    Mutta heitellään me vaan näitä syytöksiä ilmaan jatkossakin. Kyllä varmaan joku, jossain laittaa sen muutoksen alkuun, niin ettei sinun tarvitse, eiks jeh?

    VMP.

    Ja Tommi, ei kukaan koe ruoan valmistamista ”alusta loppuun” elitistiseksi.

    Sen sijaan moni _saattaa_ kokea pitahayan ja miekkakalan käyttämisen arkisessa ruoanlaitossa elitistiseksi, koska sitähän se on: ollaan pari pykälää parempia kuin naapurin Virtaset, jotka edelleen vaan duunaa sitä iänikuista jauhelihaspagettikastiketta koskapa lapset nyt vaan sattuvat siitä niin kovasti pitämään.

    Unohtamatta sitä, että jok’ikinen kotona duunattu ruoka pitää taiteilla lautaselle samalla tavalla kuin ihan oikeissa ravintoissakin, tosin vielä sillä pienellä erolla, että nämä annoksen ikuistetaan perheen järkkärikameralla ja tuupataan blogiin ihasteltavaksi, samalla kun jaetaan vinkiksi ao. ruoan kanssa hyvin sopivaa punaviiniä (joka ei saa olla liian kallista, mutta ehdottomasti ei myöskään sieltä halvimmasta päästä).

    Tällainen toiminta on valitettavan yleistä niiden entisten teinien, nykyisten kolmikymppisten, kohdalla joille se ensimmäinen erottautumisen väline oli aika usein se ikioma tatuointi. Nyt noloista, kenties jo pois laseroiduista, tatuoinneista on vain siirrytty näyttävään ruokaan/ruoanlaittoon.

    Whatever it takes (and it seems to take a whole lot).

  2. Joo, eihän tällä kebabilla ole mitään tekemistä sellaisen Lähi-idän/Turkin/minkä lie kebabin kanssa. Mä en ole itse asiassa koskaan ollut näiden varsinaisten kebabmestojen kebabien ystävä enkä muista, milloin olisin viimeksi sellaista syönyt. Työpaikkaruokalassa joskus tarjottava kebabliha… öö… kastike on jollain kummallisella tavalla hyvää, mutta se on sitten vielä ihan toinen juttu.

    Olen kuitenkin altis suosituksille ja sen sellaisille, ja tuo Döner Kallio alkoi kyllä heti kiinnostaa.

    Ja vielä Vierailijalle kaksi pykälää ylempänä: Kyllä, surullista. Mutta niinhän se on, että sitä myydään, mikä menee kaupaksi ja vaikkapa ravintolassa käydään sen mukaan, että jollain kortilla saa sieltä euron verran alennusta.

    Harmi, että monet mieltävät ruoanlaiton tosi vaivalloiseksi tai vaikeaksi, ja jos laittaa ruokaa itse alusta asti, se koetaan elitistiseksi. Kyllähän markettien hyllyissä näkee aivan uskomattomia tuotteita kuten valmiiksi pilkottuja perunanpaloja tai valmiiksi paistettua jauhelihaa. Mutta juu, jossain on oltava jotain pahasti pielessä, jos raaka-aineet maksavat kaupassa enemmän kuin niistä valmiiksi tehty ruoka.

    Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, miten paljon ravintoloissa käytetään puolivalmisteita.

    miam: Hassua 🙂 Mähän en koskaan ajattele, että joku voisi tunnistaa ja se jaksaa aina yllättää. No, näitpä sitten mystisen Rouvankin 😉

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *