Miehen paras ystävä

Luulin, että miehen paras ystävä olisi akkuporakone. Mutta kyllä miehen paras ystävä taitaa sittenkin olla poravasara.

Yritin nimittäin eilen tehdä betoniseen kattoon kolmea reikää – totuttuun tapaani akkuporakoneella. Sain puolessa tunnissa aikaiseksi kaksi senttiä syvän ja sentin leveän kolon, ja poranterä savusi. Yleensä olen saanut tarvitsemani reiän aikaiseksi jollain sinnikkyydellä mutta nyt luovutin ja soitin rautakauppaan. Tarvitsin kuulemma poravasaran.

Ja nyt en voi kuin ihmetellä, miten olen pärjännyt tähän asti ilman sitä. Se upposi betoniin kuin pilkkijä kevätjäihin, ja kun poran terän vieressä piti vielä imurin suulaketta, ei pöly levinnyt edes pahasti huoneeseen. En keksi mitään hyvää syytä sille, etten ole aiemmin hankkinut kyseistä vehjettä. Kun ei se edes ollut mitenkään kallis.

Työn alla oleva homma oli siis muutaman uuden valaisimen asentaminen ruokapöydän päälle, olohuoneen kattoon. Sähköjä niissä ei vielä ole, mutta sähkömies on tilattu tekemään tarvittavat asennukset.

Samalla sähkömies asentaa yhden atk-pistokkeen, joka jäi laittamatta putkiremontin yhteydessä, sillä silloin sille ei ollut tarvetta. Olen siis jälleen päässyt roiloamaan seinää, upottamaan kojerasioita sekä tasoittamaan ja maalaamaan seinää. Ja kyllä tuntui vastenmieliseltä.

Nyt vaan eteen tulikin odottamaton ongelma: emme ole ihan varmoja, ovatko olohuoneeseen valitsemamme valaisimet sittenkään sopivat. Jokin niissä häiritsee, muttemme osaa sanoa, mikä. Lampun koko tai muoto? Ketjun pituus? Se ketju?

Jään pohtimaan asiaa ja palaan siihen myöhemmin.