Päivä Muumimaailmassa

Jos herra 3-v:ltä kysytään, kesän odotetuin päivä oli viime viikolla.

Hän keksi joskus viime vuonna, että on olemassa sellainen paikka kuin Muumimaailma, ja hän teki hyvin, hyvin selväksi, että hän haluaa käydä siellä kesällä. Lupasimmekin, että käymme Muumimaailmassa kesälomalla, ja retki yhdistyi sopivasti vierailuumme Turun saaristossa.

Poika ehti puhua tulevasta retkestä jo useamman viikon ajan lähes päivittäin: ”Milloin mennään Muumimaailmaan?” ”Mennäänkö huomenna Muumimaailmaan?” ”Ei mennä tänään Muumimaailmaan?” ”Nytkö mennään Muumimaailmaan?”

Päivä koitti vihdoin, ja se oli pienelle unelmien täyttymys.

Hän halasi kaikki mahdolliset hahmot, tärkeimmät useampaan kertaan.

Hän silitteli hahmoja ja kokeili niiden tassuja aivan kuin varmistaakseen, että hahmot ovat siinä ihan oikeasti ja (lähes) elävinä.

Myös muumitalon näkeminen oli suuri elämys.

Mörköä ihmeteltiin varmuuden vuoksi äidin sylistä.

Ajattelin, että isommalle lapselle  Muumimaailma olisi jo vähän lapsellinen ja että hän ei olisi siitä enää niin vaikuttunut.

Vielä mitä. Hän juoksi aivan yhtä innoissaan jokaisen hahmon syliin ja piti yhtä lailla huolen siitä, että kaikki muumit tuli halattua.

Ja Nipsu.

Muumimaailma on edelleen mielestäni erittäin onnistunut kohde. On hauskaa, miten monta hahmoa puistossa on tavattavissa, ja vaikka muumit eivät puhukaan, moni muu hahmo juttelee lasten kanssa ja keskustelee keskenään Muumilaakson tapahtumista.

Hauskimpia hahmoja ovat omaa hassua kieltään puhuvat Tiuhti ja Viuhti, jotka höpöttelevät taukoamatta sekä keskenään että vieraiden kanssa.

Emman teatterissa ja Muumitalon viereisellä Pikkuestradilla esitetään pitkin päivää musiikkipitoisia näytelmiä. Tänä kesänä avautuneen Niiskun talon vieressä on myös nukketeatteria.

On hauskaa nähdä, että puisto on säilyttänyt suosionsa 26 vuoden jälkeenkin, ja se myös uudistuu.

Aivan joka kesä emme aio käydä puistossa, mutta katsotaan parin vuoden päästä, vieläkö muumit ovat meidän perheessämme yhtä suuressa suosiossa.