Kuukausi eristyksissä: Mikä toimii ja mikä ei?

Ensimmäinen kuukausi eristäytymistä takana. Onhan tämä ollut hyvin erikoinen kuukausi kaikin tavoin, ja se on vaatinut totuttelua kaikilta.

Ensimmäiset pari viikkoa Lontoon-matkan jälkeen meni lasten sairastellessa ja jännittäessä sitä, tuleeko itselle tai vaimolle joitain hengitystieinfektion oireita. Nyt  kun kaikki ovat olleet terveitä, tilanteeseen on ehtinyt jo tottua ja arki saatu rullaamaan tilanteeseen nähden ihan kivasti.

Olemme siten onnekkaita, että omiin työtehtäviimme tilanteella ei ole ollut muuta vaikutusta kuin että työt on siirretty kotiin, eikä meillä ole ollut suurta tarvetta poistua Helsingistä. Olisimme saattaneet normaalioloissa lähteä pääsiäiseksi anoppilaan, mutta vaikka Uudenmaan rajat olisivat olleet auki, emme olisi sitä tässä tilanteessa tehneet.

Olen tietysti hyvin pahoillani kaikkien niiden puolesta, joilta korona on vienyt työt väliaikaisesti tai jopa kokonaan. Ja tietysti kaikkien niiden puolesta, jotka ovat saaneet taudin tai menettäneet sille jonkun läheisen. Etätöihin ja -koulunkäyntiin liittyvät hankaluudet ovat pieniä verrattuna siihen, jos olisi syvä huoli omasta taloudesta tai terveydestä.

Nyt kuukauden kokemuksella voin jo sanoa, mikä toimii hyvin ja missä meillä olisi vielä parannettavaa.

Yllättävin hyvin toimivat:

• Etäkoulu. Google Classroom ja Google Meet toimivat opetuksessa oikein hyvin, ja koulutehtävien tekemiseen ja niiden tarkastamiseen on tullut muutenkin kiva rutiini. Lapsi tekee koulutehtävät aamupäivän aikana, ja tarkastan tehtävät lounaan jälkeen.
• Etäkaverit ja videopuhelut kavereiden kanssa. Tytär keksi kavereineen aivan itse, että he voivat soitella toisilleen Facetime/Whatsapp-kuvapuheluita ja tehdä puhelun aikana yhdessä koulutehtäviä ja jopa askarrella. Olemme edelleen jatkaneet päiväohjelmien tekemistä nyt ihan tunnin tarkkuudella, ja heti opettajan videopuhelun jälkeen on yleensä aikaa kaveripuhelulle. Emme siis kuitenkaan toimi minään ohjelmatoimistona, vaan päiväohjelmassa voi lukea myös ”leikkiaikaa”, mikä tarkoittaa, että lapsi saa itse keksiä puuhansa.
• Etäillallinen. Kahdeksan hengen illallinen Google Hangoutsin välityksellä, toinen perhe Jyväskylässä, toinen Helsingissä. Ilta oli niin rattoisa ja lähes kolme tuntia vierähti niin siivillä, että kaikkien huulilla on vain yksi kysymys: Miksi tällaista ei voinut tehdä ennen korona-aikaa?!?

• Ostokset. Verkkokauppatilausten lähettiliikenne käy kuumana, ainakin meidän kotiovellamme. Ruokaa on tilattu kotiin kuljetettuna jo useammin, ja joitain pienempiä ostoksia olen noutanut myös kaupasta, kun olen todennut että on aivan sama noutaa ostos liikkeestä kuin postista.
• Ruoanlaitto. No, ihan alkuun on sanottava, että tästä kaikki kunnia kuuluu vaimolleni, joka laittaa perheemme ruoat. Vastapainoksi olen hoitanut kodin siivoamisen, ja huomannut jopa imuroivani ihan mielelläni useamman kerran viikossa. Vaikka syömme ihan normaalistikin joka päivä itse laitettua kotiruokaa iltaisin, ruokaa on laitettava merkittävästi enemmän, kun koko perhe syö myös lounaat kotona. Rouva on kuitenkin itse sanonut, että ruoanlaitto on sujunut yllättävän kivasti, ja ruoan valmistumista odotellessa voi vielä jatkaa töitä. Hän on nyt ottanut myös tavaksi kokata torstaisin klo 17 Instagram-livessä, sillä ruokaa olisi laitettava joka tapauksessa, ja livekokkaus on osoittautunut hauskaksi puuhaksi. Ota siis seurantaan @satu_koivisto, niin näet mitä syömme (lähes) päivittäin, ja poimi sieltä kiinnostavimmat ruokaideat omaan pöytääsi! Tämän viikon torstaina hän lupasi kokata livessä hernepestopastaa.

• Viulutunnit. Tyttären viuluopettaja on antanut viulutunteja Facetime-puheluiden kautta, ja ne ovat toimineet erittäin hyvin! Myös tanssikoululta on tullut baletin opetusvideoita, ja äiti ja tytär ovat pitäneet yhteisiä balettitunteja niiden äärellä.
• Sähköiset kirjat. Molemmat lapset ovat kuunnelleet innokkaasti äänikirjoja. Isompi BookBeatia, pienempi Lukulumoa, jossa voi käännellä itse sivuja sitä mukaa, kun tarinan haluaa etenevän. Isompi kyllä kaipaa myös luettavaa, ja olemme tutustuttaneet hänet e-kirjoihin kirjaston ollessa suljettuna.
• Ruutuaika. Olemme sopineet tyttären kanssa, että peliaikaa on arkisin viiden ja kuuden välillä puolesta tunnista tuntiin. Se riittää. Ruutaika peleille on laitettu Applen tarjoamien palveluiden avulla yhteen minuuttiin, eli pelejä ei pääse pelaamaan, ellei siihen anneta eksplisiittisesti aikaa, 15 minuuttia kerrallaan. Telkkua he saavat katsoa aamulla ja iltapäivällä Pikku Kakkosen verran. Joskus he valitsevat mieluummin jonkin sarjan suoratoistopalveluista.
• Pyörämatkat mökille. Olemme nyt kulkeneet koko porukalla muutaman kerran pyörillä puutarhamökille Herttoniemeen. Pienin kulkee istuimessa, isompi lapsi jaksaa polkea matkan oikein hyvin. Kynnys nousta julkiseen kulkuvälineeseen on iso, enkä omista autoa. Kieltämättä on käynyt mielessä, tulisiko se nyt tarpeeseen.

Mikä sitten voisi mennä paremmin:

• Työrauha. Noh, onhan etätöiden tekeminen kahden pienen lapsen kanssa edelleen vähän säätämistä. Työt sinänsä saan kyllä tehtyä etänä, mutta työrauhaa on toisina päivinä vaikea saada. Vaikka periaatteessa on sovittu, että vanhemmille annetaan työrauha, se rauha keskeytyy vähän väliä johonkin asiaan, jossa tarvitaan apua. Asunnossamme ei ole kuin yksi huone (makuuhuone), johon voimme sulkeutua vaikkapa johonkin etäpalaveriin, mutta sinnekin mahtuu vain yksi aikuisista kerralla.
• Perhesopu. Lapset nahistelevat keskenään normaalia enemmän. Se, että koko perhe on aamusta iltaan toistensa seurassa, saa tunteet kuumenemaan aika ajoin, ja lapset saavat helposti draamaa aikaiseksi jostain legopalikasta tai ihan vaan siitä, että toinen haluaa leikkiä yhdessä ja toinen ei. Ja sinä sitten kiristyy omatkin hermot. Olen lueskellut aiheeseen liittyviä artikkeleja ja yritän nyt noudattaa neuvoa, että lasten pitää antaa selvittää omat kinansa ilman, että aikuinen toimii erotuomarina. Hieman apua tuovat äänikirjat, ja jos tilanne on eskaloitumassa, toinen tai molemmat laitetaan kuuntelemaan äänikirjaa omista luureistaan eri huoneisiin.

• Sotku. Kun lapset ovat enemmän kotona, heillä on myös enemmän aikaa levitellä tavaroita ja leluja ympäriinsä, yleensä lattioille. Omien jälkien siivoamisesta muistutetaan päivittäin, ja välillä se sujuu paremmin. Paras keino saada sotkut siivottua on kertoa sen olevan ehto ruutuajalle tai vaikkapa telttaretkelle eteisessä.
• Ulkoilu. 3- ja 7-vuotiaita kiinnostaa yksinkertaisesti aivan eri asiat ulkoillessa. Kun leikkipuistojakin pitäisi nyt välttää, on välillä vaikea löytää mielekästä ulkopuuhaa kotona ollessa. Olemme käyneet kävelyillä, potkuttelemassa skuuteilla, läheisellä hiekkalaatikolla omien hiekkalelujen kanssa, puhaltelemassa saippuakuplia ja piirtämässä katuliiduilla. Olisi tavallaan helpompaa, jos lasten kanssa ulkoilisi eri aikoihin, mutta käytännössä se tarkoittaisi sitä, että toinen lapsista jäisi sisään sen vanhemman kanssa, joka yrittää tehdä töitä. Ja lasten ulkoiluhetki taas takaa tällä hetkellä sen, että edes pienen hetken ajan toisella vanhemmista on työrauha.

• Kotiliikunta. On ollut vaikea saada mitään aikaiseksi, kun lapset ja työt täyttävät päivät niin tehokkaasti. Nyt tähän on kuitenkin luvassa jo yksi ratkaisu. Se ei ole ostamani Nintendo Ring Fit -peli, joka on sekin hauska juttu, mutta palaan siihen toiste erillisessä postauksessa.
• Mökin vessa. Niin, luovuimme omasta kuivakäymälästä remontin yhteydessä, kun emme kokeneet sille tarvetta. Nyt mökkialueen yhteiset vessat ovat käyttökiellossa, joten mökin varastotilaan on varmaan pakko hankkia jonkinlainen pakastava vessa. Eiköhän hätä (hehe) keinot keksi.

Lisää ajatuksiani karanteenista voit lukea Iltalehden haastatteluista täällä ja täällä.

Mitenkäs siellä menee?