Peruutusten vuosi
Valitettavasti peruttu. Siirtyy ensi vuoteen. Vallitseva tilanne, epävarmuus, turvallisuus, terveys. Liput käyvät sellaisenaan. Rahojen palautus. Pahoittelemme mielipahaa.
Kuulostaa varmaan tutulta, jos olit ajatellut tehdä tänä vuonna melkein mitä tahansa. Sympatiani kaikille niille, joille nämä peruutukset ovat tarkoittaneet myös omien töiden peruuntumisia ja valtavia tulonmenetyksiä, minulle kun kyse on ollut vain jonkin huvituksen jäämisestä väliin.
Silti näiden peruuntuneiden tapahtumien kalenterimerkintöjen bongaaminen omasta kalenterista saa aikaan jotenkin haikean olon: voi miten olisikaan kivaa, kun voisi vaan mennä sinne tänne niin kuin ennen.
Tänään sain viimeisimmän tiedon jonkin tapahtuman peruuntumisesta, kun odottamani Fork Chapter III -jäähyväiskonsertti Helsingin jäähallissa peruttiin kokonaan sen siirryttyä jo kerran puolella vuodella eteenpäin. Aloin pohtia, mitä kaikkea muuta tänä vuonna on jäänyt väliin.
- Angry Birds on Ice -jääshow: siirtyi ensin puolella vuodella ja sitten vuodella syksyyn 2021
- Helsingin sanomien Musta Laatikko -esitykset: peruttu
- We Will Rock You -musikaali: siirtyi vuodella kevääseen 2021
- Wagnerin Valkyyria-ooppera: siirtyi talveen 2021
- Sunrise Avenuen stadionkeikka: siirtyi vuodella kesään 2021
- Antti Tuiskun stadionkeikka: siirtyi vuodella kesään 2021
- Elton Johnin konsertti: siirtyi vuodella syksyyn 2021
Tavallisena vuonna olisin varmasti hankkinut lippuja myös Helsingin juhlaviikkojen Huvila-teltan konserttiin (peruttu) ja vienyt lapset Linnanmäen valokarnevaaleille (en ole kertonut heille vielä, että nekin on peruttu).
Blogista tai Instagramista ei ole voinut lukea myöskään
- Syntymäpäivälahjaksi saamastani työväenopiston ruokakurssista (peruttu)
- Lasten tanssikoulun näytöksistä (ei järjestetty)
- Lauluyhtyeeni keväälle ja kesälle sovituista keikoista (peruttu)
Sitten on vielä kaikki ne menot, jotka olemme siirtäneet tai peruneet perheen sairastelusta johtuen. Vaikka koronaa ei kenelläkään ole todettu, oireiden perusteella väliin on jäänyt mm.
- Treffi-ilta Riviera-kalliossa, joka siirtyi kerran ja sitten toisenkin ja jäi sittemmin kokonaan
- Senaatintorin jättiterassi, joka oli kuitenkin auki useamman kuukauden
- Kaikki muutkin koko perheelle suunnittelemani kesäiset retket Helsingissä: ei käyty Lonnassa, ei käyty Stadikalla uimassa, ei käyty edes Birgitassa burgereilla
- Basbas Kulman avajaiset
- Useamman ystävän tapaamiset
- Pieni merenneito -musikaali koko perheen kanssa elokuussa. Toivoa on, että pääsemme sinne joulukuussa.
HKT:n Päiväni murmelina kävin sentään katsomassa.
Jos tilanne sen vielä sallii, kiinnostaisi kyllä nähdä Hurjaruuthin uusi Vauhti-talvisirkus, Svenskanin Maija Poppanen ja Lilla Teaternin Once-musikaali, ja olen kuullut hyvää myös Turun Cabaret-musikaalista. Lapsi kärttää Sirkus Finlandiassa käyntiä. Mutta kyllä tässä väkisinkin miettii, onko se nyt sitten järkevää. Riski saada tartunta on edelleen aika pieni, mutta se on olemassa.
Vielä viime viikolla lauleskelin usein mielessäni Green Dayn Wake Me Up When September Ends -kappaletta. Sopisi laulaa ”Wake me up when 2020 ends”.