#TommiRemppaaTaas: Tapahtunut tähän mennessä

Kuten kerroin eilen, edessä lienee pitkään puhuttu kahden asunnon yhdistämisprojekti, josta olen vihjaillut jo kymmenen vuotta sitten Putkiremonttipäiväkirjassa. 

Ennen kuin mennään tulevien asioiden hahmotteluun (jotka ovat siis aivan alkutekijöissään), on parasta kerrata, mitä tähän mennessä on tapahtunut, ja tarina alkaa vuodesta 2003, kun näimme tämän ilmoituksen Helsingin Sanomien asuntosivuilla:

Kantakaupunki / 3h + k, 83 m2. Tilaisuus remonttitaitoiselle. Huomattavan vauraassa taloyhtiössä, huoneisto, jota ei ole remontilla ”pilattu”. Puitteet ovat alkuperäisine, mielenkiintoisine yksityiskohtineen mahtavat.

Asunnon ostaminen 2003

Tammikuu 2003, remontti alkoi samana päivänä, kun ostimme asunnon

Tämä alkuperäisyys ja mielenkiintoisuus tarkoitti sitä, että 1920-luvun asunto oli aivan kamalassa kunnossa, eikä sille ollut tehty minkäänlaisia remontteja kymmeniin vuosiin. Taloyhtiössä oli ”uusittu putkia”, mutta missään ei ollut tarkkaa tietoa, mitä niistä, joten putkiremontti oli odotettavissa. Näimme asunnossa sen likaisen pinnan ja kamalan linoleumlattian alla kuitenkin potentiaalia, joten päädyimme ostamaan asunnon, ja olimme silloin ainoat, jotka tekivät siitä edes tarjouksen.

Ja kyllä, olemme todella ehtineet asua nykyisessä kodissamme peräti 18 vuotta. Se on enemmän kuin mitä asuin lapsuudenkodissani.

Ensimmäinen remontti 2003 – 2005

Asunto tarvitsi siis täydellisen remontin, ja teimme sen isäni avustuksella sähkötöitä lukuun ottamatta täysin itse. Aikaa siihen tuhraantui kylläkin kaksi vuotta ja se valmistui vasta vuonna 2005, sillä alkuinnostuksen jälkeen väsähdimme nopeasti ja kun olimme saaneet yhden huoneen ja keittiön asumiskuntoon, muuta asuntoa jatkettiin eteenpäin hissukseen, kun ehdittiin.

Remontissa kunnostettiin käytännössä joka ikinen pinta, joka asunnossa on lattiasta kattoon, ja keittiö, WC ja kylpyhuone laitettiin lähes täysin uusiksi. Vain alkuperäiset keittiön kaapit ja kylpyhuoneen valurautainen tassuamme säästettiin.

Vuonna 2005 näytimme näin nuorilta

Toisen asunnon ostaminen 2009

Ehdimme nauttia uusitusta keittiöstämme ja kylpyhuoneestamme vain muutaman vuoden, kun saimme kuulla lähestyvästä putkiremontista. Sen ajankohta varmistui vuonna 2008, ja pohdimme silloin, myisimmekö asutomme pois ennen sitä vai jäisimmekö tänne pidemmäksi aikaa ja miten pitkäksi. Jos meille vaikka tulisi lapsia, toimisiko asunto pidemmän päälle perheasuntona? Ei oikein. Toisaalta pidimme asunnosta, sen sijainnista ja taloyhtiöstä kovasti, joten halusimme jäädä tänne.

Tiesimme, että naapuriasuntomme oli vuokrattu ja vuokralaiset vaihtuivat kerran vuodessa, joten aloimme kehitellä ajatusta naapuriasunnon ostamisesta ja yhdistämisestä omaan asuntoomme. Saimme selville, että asunnossa on 49,5 m2, ja omistajan yhteystiedotkin oli helposti selvitettävissä.

Keräsimme tarvittavaa rohkeutta jonkin aikaa, ja lopulta vuoden 2008 viimeisenä päivänä suuruudenhulluus voitti. Otimme yhteyttä naapuriasunnon omistajaan ja esitimme hänelle, että voisimme ostaa asunnon. Hinnastakin päästiin pian yksimielisyyteen, ja asunto vaihtoi omistajaa maaliskuussa 2009, kuusi vuotta ensimmäisen asunnon ostamisen jälkeen. Asunto oli vuokralla, ja ajattelimme yhdistää sen nykyiseen asuntoomme putkiremontin yhteydessä.

Ajattelimme jo silloin, että voisimme luopua silloisesta pienestä keittiöstämme ja tehdä ison keittiön vasta ostamaamme toiseen asuntoon.

Suunnitelmien muutos n. 2010

Tässä välissä ennen putkiremontin alkua meillä oli hyvin aikaa suunnitella tulevaa remonttia tarkemmin ja katsoa suunnitelmaa vielä arkkitehdin kanssa. Olimme pitkään todella yhdistämässä asuntoja ja ottamassa toista asuntoa saman tien käyttöömme, kun arkkitehti katsoi asuntojen pohjia ja sanoi, että ei meidän kannata siirtää keittiötä sinne naapurin puolelle vaan silloiseen ruokasaliin, jota ei koskaan käytetty edes ruokailuun. Rouva puolestaan keksi saman tien, että voisimme hyvin pitää naapuriasunnon yhä vuokralla ja ottaa sen käyttöön vasta sitten jos ja kun sille on tarvetta.

Vaikka sanoinkin keittiön siirtämiselle ensin: ”Ei, liian iso homma”, lämpenin lopulta ajatukselle ja päätimme pitää naapuriasunnon vuokralla.

Ei varmaan tarvitse vääntää rautalangasta, miten kullanarvoinen päätös tämä oli. Olemme näiden 12 vuoden aikana saaneet asunnosta vuokratuloja niin ison summan, että niillä on maksettu merkittävä osa asuntoa varten otetusta lainasta.

Putki- ja keittiöremontti 2011 (+ lastenhuone 2012)

Putkiremontti alkoi lopulta lähes tasan kymmenen vuotta sitten, ja hauskuutin ihmisiä vuoden ajan Putkiremonttipäiväkirja-blogillani, jossa kerroin, mitä kaikkea remontissa voikaan mennä pieleen. Se on tässä yhteydessä sivuseikka, mutta silloin WC:mme ja kylpyhuoneemme purettiin täysin ja valettiin ja rakennettiin lattiaa ja väliseiniä myöten käytännössä täysin uudelleen.

Keittiö siirrettiin nykyiseen paikkaansa, ja olemme olleet siihen enemmän kuin tyytyväisiä. Samana vuonna vaimoni alkoi odottaa esikoistamme, joten vanhasta keittiöstä remontoitiin lastenhuone, joka valmistui juuri ennen tyttären syntymää vuonna 2012.

Tämän jälkeen kodissamme ei ole tehty remontteja, mutta puutarhamökkimme on ehditty remontoida vuosien 2018 – 2019 välillä.

Vähitellen kuitenkin neliöt ovat alkaneet käydä vähän turhan ahtaiksi, ja erityisesti viimeisen vuoden aikana lapsetkin ovat alkaneet kaivata omia huoneita. En usko, että tilan tarve vähenee siitä, kun he kasvavat.

Muutto vai remppa?

Olen ilmoittanut jo kauan sitten, että en muuta täältä mihinkään. Olen aivan liian kiintynyt kaikkeen nykyisessä kodissamme, ja sijainniltaan se on niin erinomainen, että muuttamalla johonkin muualle olisi vain menetettävää. Itse asiassa eläisin jopa mieluummin pysyvästi liian pienessä tilassa kuin muuttaisin pois täältä.

Mitä seuraavaksi?

Ensisijainen tavoite olisi saada lapsille omat huoneet, ja kaipaisin myös työhuonetta. Rouva on pohtinut, että naapurista tulisi kyllä neliöitä enemmän kuin mitä tarvitsisimme ja hän on miettinyt kovasti, saisiko asunnosta lohkaistua vain yhden huoneen ja pidettyä lopun edelleen erillisenä asuntona. Pohja on kuitenkin sen verran hassu, että se ei oikein onnistu, ja toisen WC:n ja kylpyhuoneen saaminen ei olisi lainkaan pahitteeksi. Olemme myös alkaneet miettiä, onko oviaukon tekeminen olohuoneen seinään sittenkään järkevää vai tekisikö sen sittenkin eteisen puolelle nykyisen liinavaatekomeron kohdalle.

Ja juuri siitä aloitamme tämän projektin suunnittelun arkkitehdin kanssa. Ja nyt ollaan niin alkutekijöissä, että edes arkkitehtiä ei ole valittu! Huomenna otan yhteyttä heihin, jotka laittoivat minulle viestiä ensimmäisen yhteydenottopyyntöni jälkeen. Kiitos teille, jotka vinkkasitte heistä Instagramissa!