Kultapossella Helsingin kaupunginteatteriin
Yllätin Rouvan maanantaina. Ilmoitin jo viime viikolla, että lapsenhoitaja tulee maanantai-iltana puoli seitsemältä, ja sitten menemme johonkin.
Rouva yritti tietysti arvailla, mitä tapahtuu, ja pohti, olisinko ostanut liput johonkin Musiikkitalon tai Huvila-teltan konserttiin. Hyrisin tyytyväisyyttä, kun salaisuuteni säilyi lähes viime metreille saakka.
Määränpäämme oli Helsingin kaupunginteatteri ja Miten menestyä vaivatta liike-elämässä -musikaalin ennakkonäytös.
Huomasin aiemmin, että HKT:lla on uusi Kultaposse-konsepti: He myyvät ensi-iltaa lähestyvien esitysten ennakoihin ja ensimmäisiin näytöksiin lippuja vain kahdella eurolla kappale! Lipuista ilmoitetaan HKT:n some-kanavissa, ja niitä on myynnissä rajattu määrä.
Kuinkas sattuikaan, ensimmäinen Kultaposse-näytös oli syksyn uutuusmusikaali, jonka yhdessä keskeisistä rooleista näyttelee vanha koulukaverini ja hyvä ystäväni, hulvaton komedienne Kaisa Mattila. Pitääpä kehaista, että olemmepa joskus esiintyneet Kaisan kanssa useammassakin samassa produktiossa Jyväskylän kaupunginteatterissa.
Itse musikaali on vanha 1960-luvun Broadway-klassikko: romanttinen komedia, jossa neuvokas ikkunanpesijä lukee bisnesopasta ja lähtee sen oppien perusteella kipuamaan ylöspäin globaalin suuryrityksen arvoasteikossa. Alkuperäiseltä nimeltään teos on How to Succeed in Business without Really Trying, ja se on viimeksi pyörinyt Broadwaylla muutama vuosi sitten, jolloin sen pääosassa nähtiin Daniel ”Harry Potter” Radcliffe.
HKT:ssa pääosaa esittävä Antti Lang on sopivan poikamainen vekkuli J. Pierrepoint Finchin rooliin, ja naispääosassa nähtävä Anna Victoria Eriksson taas laulaa niin hienosti, että olisin voinut kuunnella pelkästään häntä koko illan ja poistua tyytyväisenä.
Feministeille varoitus, että kovin herkin tuntosarvin tätä proggista ei kannata lähteä katsomaan. Tarina vie katsojat nimittäin siihen aikaan, kun naiset voitiin vielä esittää vain naimisiinpääsyä odottavina tyhjäpäinä ja ainoa mahdollinen paikka yrityksissä oli sihteerin pesti. Mietin muutaman kerran, että onkos näille vitseille soveliasta nauraa, mutta sitten päätin että tarinaa pitää katsoa sekä ajankuvana että satiirina.
Teos on jopa musikaaliksi melko kepeä, ja kuten monessa muussakin vanhemmassa musikaalissa myös tässä laulut ovat irrallisia ohjelmanumeroita puheosuuksien väleissä. Paria laulua olisi omasta puolestani voinut lyhentää, mutta ei kai näitä teoksia noin vain lähdetä muuttelemaan.
Mutta hauskahan tarina on, sellaisella harmittomalla tavalla, ja esiintyjät taitavia. Tuskin tämä teos saa käännytettyä ketään, joka vihaa musikaaleja, mutta musikaalien ystävät varmasti viihtyvät show’n parissa.
Onpa jännä lukea, millaisia arvioita esitys saa huomisen ensi-illan jälkeen!