Dinosaurusmuseossa
Minun on tunnustettava jotain: en ole koskaan käynyt Helsingin Luonnontieteellisessä museossa. Tai siis en ollut mutta nyt olen.
Veimme tytön museoon viikonloppuna, ja se oli iso elämys kaikille meistä! Tyttö tuijotti silmät suurina ja suu leveässä hymyssä heti ala-aulassa ensimmäisenä vastaan tullutta norsua. Isi ja äitikin olivat vaikuttuneita esillä olleiden eläinten määrästä. Museo näyttää nimittäin ulospäin pienemmältä kuin se todellisuudessa on!
Oikeastaan tulimme katsomaan dinosauruksia. Kun kerroimme tytölle, että menemme eläinmuseoon, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli: ”Onko siellä dinosauruksia?” Tai oikeammin ninonaunuksia. Sitten puhuimmekin siitä lähtien dinosaurusmuseosta.
Totesimme, että tunti on sopiva aika vietettäväksi museossa näin pienen kanssa, joten kävimme katsomassa vain ensimmäisen kerroksen luurankonäyttelyn, kolmannen kerroksen dinosaurukset sekä samassa kerroksessa Suomen luontoa esittelevän näyttelyn.
Isot eläimet olivat aika jännittäviä, ja niiden teräviä hampaita katseltiin hieman vakavin ilmein.
Tyttö olisi halunnut silittää hirviä ja kertoi, että pöllöllä oli pelottavat silmät.
Eläinmuseon satavuotias rakennus on kaunis ja pelkästään sen portaikko todella kuvauksellinen.
Näyttelyt oli rakennettu todella kivasti, ja museossa viihtyivät niin aikuiset kuin lapsikin. Eri ikäisille löytyy myös useita tasoja: kun näin pienelle lähinnä kerrotaan, mitä eri eläimet ovat, vanhempana voi sitten tutustua tarkemmin eri lajien elintapoihin.
Nyt aika hauskaa – ja vähän jännittävää – oli ryömiä lumitunneliin ja koskettaa sen seinässä olevasta aukosta karhun turkkia.
Mutta olikohan sittenkin hauskinta hyppiä alas tältä penkiltä dinosaurusten luona?
Joka tapauksessa oli hauska retki, ja nyt kun osaamme tien museolle (heh heh, sijaitsee Farangin vieressä), tulee käytyä useamminkin. Ja ihan lähiaikoina voisi käydä katsomassa kakkoskerroksen maailman eläimet -näyttelyn. Löytyisiköhän sieltä kivahleja?
