Aika loppuu kesken

Vauvan odotus -kirja epäili jo useita viikkoja sitten, että alkaisimme tuntea ajan loppuvan kesken. Emme alkaneet. Olemme kyllä jo useamman viikon puhuneet, että lapsi voi syntyä milloin hyvänsä, mutta emme ole silti ottaneet asiaa aivan tosissamme. Nyt se tunne iski: Ei tsiisus, se voi oikeasti syntyä vaikka huomenna. Aika loppuu kuin loppuukin kesken, ja niin paljon on vielä tekemättä.

Perkeleen hiomaton ovi (ks. Kiurut ja punokset). En kertonut aiemmin aivan kaikkea. Ovesta on kyllä poistettu maalit maalinpoistoaineella, mutta kolmenkin käsittelyn jälkeen oveen jäi aika lailla maalia poistettavaksi mekaanisesti. Käytin useamman illan oven siklaamiseen ja viilaamiseen ennen kuin nostin sen saranoille. Jäljelle jäi vielä hiominen, ja se on kyllä niin aikaavievää ja vastenmielistä puuhaa, että ei mitään järkeä. Muistuttakaa seuraavan kerran, kun aion puhdistaa jostain ovesta vanhat maalit pois, että teetän sen jollain muulla. Säästyvä raha ei ole todellakaan tähän tuhrautuvan ajan arvoista. AAAARGHH!!! No niin, sainpahan sen ulos systeemistä. Viime viikonloppuna isäni sentään auttoi mahduttamaan oven oviaukkoonsa, joten nyt sen saa suljettua.

Boordit olivat nopeat ja helpot liimattavat. Tai no, tuli niistä vähän kiemurtelevat, mutta ne ovat niin sanotusti ihan hyvät.

Rouva on puolestaan valmistellut uutta päiväpeittoa (palaan siihen joskus toiste) sekä lastenhuoneen laatikostoa ja kaappeja.

Rouvan isoisoäidin vanha laatikosto tulee lastenhuoneeseen ja toimii myös hoitopöytänä.

Sekä se että olohuoneen vanhat sohvapöytäkaapit saivat valkoisen maalipinnan. Rouva teki osan maalauksesta mutta huolestui sitten maalinkärystä, joten jatkoin maalauksen loppuun.

Loput lastenhuoneen maalaushommat (ja sen oven hionnan) teen tulevana viikonloppuna. On pakko. Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.