Anneli Auer: Murhalesken muistelmat

Täydellinen murha, jonka tutkinnassa on ollut yhtä monta käännettä kuin Hollywood-elokuvassa. Kymmenen vuotta myöhemminkään tekijää ei ole saatu kiinni.

”Totta kai Anneli Auer tappoi miehensä”, moni varmasti ajattelee. ”Kuka muu se muka olisi ollut? Salaliitto? Höpsis.”

Vielä syyttömäksi toteamisen jälkeenkin Anneli Auer on isolle yleisölle kymmenen vuoden takaisen Ulvilan murhatapauksen pääepäilty.

murhalesken-muistelmat.jpg

Kuuntelin juuri BookBeatista Anneli Auerin kirjoittaman Murhalesken muistelmat, joka ilmestyi syyskuussa niin paperisena kuin äänikirjana. Erityisen mielenkiintoisen äänikirjasta tekee se, että kirjan lukee Anneli Auer itse.

Kirjan alussa kestää hieman tottua ajatukseen, että tämä minä-muodossa puhuva henkilö on oikeasti kokenut tämän kaiken ja että hän kertoo itse omasta elämästään näin avoimesti.

Kirja alkaa ajasta hieman ennen kohtalokasta iltaa joulukuussa 2006, jolloin Anneli Auerin mies Jukka S. Lahti murhattiin kotonaan Ulvilassa. Auerin mukaan tuntematon mies murtautui sisään, puukotti Aueria ja jäi hakkaamaan hänen miestään, kun hän pakeni soittamaan hätäpuhelua. Tekijä pakeni ennen kuin poliisit ehtivät paikalle. Pariskunnan neljä lasta oli myös kotona teon aikoihin, ja vanhin lapsista oli herännyt meteliin. Hän oli myös nähnyt Auerin kuvaaman ”tumman hahmon”.

Tapahtumaa puitiin oikeudessa ja lehdistössä pitkään ja moneen otteeseen. Välillä Auer oli tapauksesta epäiltynä, joskus hänen kerrottiin tunnustaneen mutta sitten vetäneen tunnustuksen pois. Useiden käänteiden jälkeen hänet vapautettiin murhasyytteistä.

Tänä aikana oli tapahtunut paljon muutakin. Auer oli menettänyt lapsensa eikä saanut heitä takaisin syyttömyydestään huolimatta, sillä jostain alkoi nousta kertomuksia siitä, miten Auer ja hänen uusi miesystävänsä olivat käyttäneet lapsia seksuaalisesti hyväkseen. Tarinoihin liittyi myös eläinten teurastusta ja saatananpalvontaa, mutta lopulta Aueria ei syytetty näistä. Auer ja hänen miesystävänsä Jens Kukka kuitenkin tuomittiin seksuaalirikoksista ehdottomaan vankeuteen.

Nyt Aeur on kirjoittanut oman versionsa tapahtumista ja kertoo yksityiskohtaisesti sekä murhayön tapahtumista, tapahtumien tutkinnasta, oikeuskäsittelystä että ajastaan vankilassa. Auer on kiistämättä hyvin perillä kaikista syytteistä, todistusaineistosta ja myös aukoista syyttäjän versiossa tapahtumista. Vaikka hän itsekin myöntää, että on mahdollista, että hän on tehnyt murhan eikä muista sitä itse, tapahtumissa on silti yksityiskohtia, joiden perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että murhaaja olisi joku ulkopuolinen.

Yksi todistusaineiston osista on alkuperäisen hätäpuhelun nauhoitus, joka löytyy myös netistä. Minunkin piti käydä kuuntelemassa, sanooko Auer todella ”kuole” kesken hätäpuhelun, mutta en pysty sanomaan, mitä taustalla kuuluu. Ahdistavaa kuunneltavaa puhelu kyllä on.

No tekikö Auer sen?

En tiedä. Olisi todella helppoa sanoa, että tietty teki, kuka muukaan? Mutta kirjassa on niin paljon syyttömyyttä puoltavia asioita, että asia ei ole lainkaan selkeää.

Kun Maria Veitola haastatteli muutama viikko sitten Aueria tv:ssä, hän sanoi, että kirjan luettuaan hän oli varma Auerin syyttömyydestä. Minulle tunne ei ollut yhtä vahva kirjan alkupuolella, mutta nyt päästyäni loppuun Auerin syyttömyys tuntuu todennäköisemmältä.

Sen sijaan seksuaalirikokset tuntuvat kovin ihmeellisiltä, ja tuomio perustuu pitkälti lasten kertomuksiin. Siis lasten, jotka ovat juuri käyneet läpi monta hyvin dramaattista ja traumaattista tapahtumaa ja jotka muutenkin saattaavat vastata kysymykseen kuin kysymykseen mitä sattuu. Monet oikeusoppineetkin pitävät näyttöä ilmeisesti hatarana ja todisteet eivät ole aukottomia.

Yksi teoria murhan motiiville voisi olla se, että Jukka S. Lahti olisi tiennyt liikaa työpaikallaan tapahtuneista kuparivarkauksista, ja jonkun olisi pitänyt vaientaa hänet.

Kirja on kiinnostavaa luettavaa ja kuultavaa, vaikka ei olisi tapauksen uutisointia koskaan seurannutkaan. Kiinnostavaa mutta vähän ahdistavaa ja hyvin surullista. Se valtaa helposti mielen, ja kirjaa on vaikea jättää kesken. Ja kyllä se jää painamaan mieltä.

Kaikkien osapuolten kannalta olisi parasta, että tapaus selviäisi jonain päivänä. Erityisesti Anneli Auerin kannalta, jonka elämän se on jo nyt muuttanut ja pilannut pysyvästi. 

Ja vaikka hänet kuinka olisi todettu syyttömäksi, epäilykset eivät hälvene lopullisesti koskaan ennen kuin oikea murhaaja on löytynyt.

Kommentit (16)
  1. Anumaaria78
    4.10.2016, 20:17

    Kirjoitin itsekin edellisessä postauksessani aiheesta. Olin itse aina vuodesta 2007 saakka vahvasti Auerin syyllisyydestä vakuuttunut. Nyt kuunneltuani kirjan, katsottuani dokkareita ja muita ohjelmia, joissa aihetta käsitellään sekä otettuani muutenkin asiasta selvää, olen vakuuttunut, että Auer on syytön sekä miehensä murhaan että muihin häntä vastaan esitettyihin syytöksiin. Mihinkö perustan uskomukseni? Kai sitä kutsutaan perstuntumaksi. Onneksi itselläni, täysin tapaukseen liittymättömällä henkilöllä, on siihen oikeus. 

    1. Minua ei oikeastaan kiinnosta, onko Auer syyllinen vai syytön murhaan, koska alkuperäisessä rikospaikan tutkinnassa tapahtuneet vakavat virheet aika lailla varmistavat, että kenenkään syyllisyydestä rikokseen tuskin voidaan koskaan saada riittävää näyttöä. Kuitenkin näissä lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa minua askarruttavat seuraavat asiat: 1)kun oikeudenkäynti ja lausunnot ovat salaisia, ketkä ja millä motiivilla ovat vuotaneet niistä asioita julkisuuteen, mukaan lukien uhrien henkilöllisyydet erittäin arveluttavasti, 2)hovioikeudessa kuultiin 50 todistajaa, joista suurin osa oli näitä asiantuntijoita, kuitenkin näistä vähintään 25 asiantuntijasta noin kolmen toiminta on kyseenalaistettu sinänsä mustamaalauksen kriteerit täyttäen, uskoisin, että enemmistö asiantuntijoista on kuitenkin ollut samoilla linjoilla, jotta voidaan puhua tuomiossa vahvasta näytöstä ja erittäin suurista tai pienistä todennäköisyyksistä. Sen sijaan se, että yksi tai kaksi asiantuntijaa esittää erilaisen näkemyksen ei minusta ole kovin merkittävää. 3)vaikka tässäkin tapauksessa Auer olisi syytön, ei pidä sanoa, että lapset nyt puhuvat, mitä sattuu. Jos 5-vuotias (nuorin lapsista oli 3 tapahtumien aikaan ja kuulustelut aloitettiin 2 vuotta myöhemmin) kuvailee yksityiskohtaisesti hänelle itselleen tai hänen lähellään tapahtuneita seksuaalisia tekoja ja väkivaltaa, pitäisi joka tapauksessa epäillä seksuaalirikosta ja selvittää, mistä lapsi on edes kuullut tällaisista asioista. Lasten tarinat (epätodellinen) sisältävät heille tuttuja elementtejä. Pidän erittäin epätodennäköisenä, että Suomesta löytyisi yhtään lasten psykiatria tai psykologia, joka ei osaisi epäillä aikuisen manipulointia tai erottaa lapsen omaa tarinaa aikuisen tai isomman lapsen syöttämästä. 4) Minun on vaikea uskoa, että Aueria vastaan olisi koko oikeuslaitoksen läpileikkaava salaliitto. 5) Koko tätä Auer-rikosvyyhtiä sävyttävät tutkinnassa tapahtuneet vakavat virheet, mutta vaikka ne toki hankaloittavat oikeuslaitoksen toimintaa, eivät ne kerro mitään Auerin syyllisyydestä tai syyttömyydestä (oikeasti, ei lain silmissä).

  2. Niin eli ”on kyseenalaistettu” tarkoittaa, että Anneli Auer ja hänen Korkeimpaan oikeuteen toimittamansa kaksi uutta asiantuntijalausuntoa (jotka ovat kokonaisuudessaan salassapidettäviä) kyseenalaistavat lasten kertomukset.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *