”Apua”

Jos olisimme ruotsalaisia, tyttö olisi meidän mielestämme puhunut jo monta kuukautta: ”mammammammamma”.

Jos olisimme amerikkalaisia, tyttö olisi oppinut puhumaan mielestäni viime viikolla: ”däddäddäddäddäddä”.

Rouva on kyllä mielestään kuullut jo monta kertaa sanan äiti tytön jokeltelussa. Muotoilu on ollut ”ättä” tai ”äittä”.

Mutta mitä kertoo ja mistä, kun ottaessani hänet syliini kuulin hänen suustaan ensimmäistä kertaa oikean sanan, ja se oli:

”Apua.”

”Mitä sinä kulta sanoit isille? Sanoitko sinä apua?” kysyin.

”Apua”, sain vastaukseksi.

Ja leveän hymyn päälle.