”Apua”

Jos olisimme ruotsalaisia, tyttö olisi meidän mielestämme puhunut jo monta kuukautta: ”mammammammamma”.

Jos olisimme amerikkalaisia, tyttö olisi oppinut puhumaan mielestäni viime viikolla: ”däddäddäddäddäddä”.

Rouva on kyllä mielestään kuullut jo monta kertaa sanan äiti tytön jokeltelussa. Muotoilu on ollut ”ättä” tai ”äittä”.

Mutta mitä kertoo ja mistä, kun ottaessani hänet syliini kuulin hänen suustaan ensimmäistä kertaa oikean sanan, ja se oli:

”Apua.”

”Mitä sinä kulta sanoit isille? Sanoitko sinä apua?” kysyin.

”Apua”, sain vastaukseksi.

Ja leveän hymyn päälle.

Kommentit (15)
  1. Eikä, kuulostaa tutulta!

    Reilun vuoden ikäinen hoitolapseni oli yleensä aika hiljainen, mutta päätti kerran vapautua Kaivarin Kanuunassa, ja alkaa täysin yllättäen huutaa apua, apua! Eikä mitenkään jokellellen, vaan hyvin kovaa. Yhä naurattaa.

  2. Me ollaan otettu ensimmäisiä jutusteluita videolle (siis noin 1 v. 2 kk alkaen kun sanoja alkoi olla jo yli 40). Ja siis tosiaan ihan vaan kännykkäkameralla, kun ei ole ikinä sattunut olemaan parempaa kameraa käsillä. Noi videot on nyt jälkikäteen tosi hauskoja, ja tyttö haluaa itsekin katsoa niitä uudestaan ja uudestaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *