Arki yllätti perheenisän

Kaupallinen yhteistyö: Fazer

Yksi asia on jälleen yllättänyt meidät: se, miten ylettyväinen ja ulottuvainen lähes 1,5-vuotias taapero voikaan olla.

IMG_4860-2.jpg

Pojallamme on menossa vaihe, jossa saamme käyttää merkittävän osan ajastamme siihen, että nostelemme tavaroita hänen ulottumattomiinsa, ja toisaalta viemme häneltä kädestä kaikkea, mitä hän on onnistunut pöydiltä ja tasoilta nappaamaan: kirjoja, lehtiä, tusseja, puhelimia, pikkulegoja, siskon aarteita, lautasia, juomalaseja, saksia, veitsiä… ja tietysti syötävää.

Yleensä jos on hetken aikaa liian hiljaista, on parasta käydä kurkistamassa, mitä nurkan takana tapahtuu.

IMG_4980-2.jpg

Mitä teet?

IMG_4782-2.jpg

Haukkasit palan jokaisesta leivästä ja järsit kurkkuakin?

IMG_4858-2.jpg

Aiemmin hampaanjälkiä on nähty kurkkujen lisäksi esimerkiksi kesäkurpitsoiden, avokadojen ja nektariinien kyljissä. On se toki kivaa, että pojalle ruoka maistuu ja että hän osoittaa myös kiitettävää oma-aloitteisuutta.

IMG_9037.jpg

Kun ikää tulee lisää, lapsi oppii avaamaan yhä useampia ovia ja laatikoita ja pääsemään käsiksi yhä kiinnostavampiin asioihin yhä vaikeammissa paikoissa. Enää häntä eivät pidättele liukuovet eivätkä kannelliset laatikot, ja hänellä on jo voimaa vetää yllättävän painaviakin vetolaatikoita auki.

Viime viikolla hän löysi leimasintyynyn ja sotki itsensä, vaatteensa, pöydän ja lattian musteella sillä aikaa, kun katsoin hetkisen muualle. Olin tapahtuman aikaan vain kahden metrin päässä.

IMG_1096.jpg

Sosiaalisessa mediassa yritämme usein näyttää täydellisiltä, mutta lapsiperheiden arjesta tämä sliipattu täydellisyys ja harmonia ovat usein hyvin kaukana todellisuudesta. On päiviä, kun leluja, palapelejä, tyynyjä, peittoja ja ympäri asuntoa leviteltyjä kenkiä on edes turha yrittää kerätä lattialta, kun ne on levitelty sinne takaisin vain pienen hetken päästä.

IMG_5505.jpg

On myös niitä hetkiä, kun huomaa joka ikisen yli reilun metrin korkeudella olevan tason olevan täynnä tavaraa, joka on nostettu sinne taaperon ulottumattomiin.

Meillä tällaisia tavaroiden turvapaikkoja on käytännössä vain muutama, ja niistä suosituimmat ovat pianon ja sen viereisen kaapin päällys. Kuten arvata saattaa, pianon päälle ehtii kertyä jo muutamassa päivässä aikamoinen kasa turvapaikkaa etsivää kamaa.

Huomaa myös vasemmanpuoleisen kaapin oven väliin sullottu sanomalehti, joka estää taaperoa toistaiseksi avaamasta kaapin ovea. Paperi toki otetaan pois, jos paikasta otetaan edustavampia kuvia.

IMG_5466.jpg

Pianon ja kaapin päältä löytyykin jo mm.

  • Tietokone: Ainoa paikka, jossa sitä pystyy lataamaan
  • Puhelin: Onneksi laite menee kuitenkin lukkoon vain muutamiksi minuuteiksi kerralla
  • iPadit: ks. edellinen
  • Kaukosäädin: Kuinka kovalle tv:n voikaan laittaa?
  • Tussit: Ruokapöytään on kyllä jo piirretty niillä, mutta yritetään välttää lisävahingot
  • Kuulakärkikynä: ks. edellinen
  • Askartelulaatikko toisesta kaapista: Sisältää mm. leimasimet, ks. kaksi kuvaa ylöspäin
  • Muovailuvahat: niitä toki on jo maistettu ja pahanmakuisiksi todettu. Mutta aina voi maistaa uudelleen ja syljeskellä palaset lattialle
  • Valokuvauskamat: Vähintään toinen objektiivi nököttää pianon päällä lähes pysyvästi
  • Kellopeli: Pelastin sen lattialta ja löysin kahta vaille kaikki kielet toisesta paikasta lattialta
  • Viulu: Tytön opettaja kehotti pitämään viulua helposti saatavassa paikassa mielellään laukku avoimena. Yeah right
  • Desimitta: …?
  • Koruja, tarroja, lehtiä, kirjoja…: Mikä tahansa voi olla palasina milloin tahansa
  • ja superyllätys, tarjottimellinen kuivumassa olevaa pastaa! Emme löytäneet sille eilen mitään muuta järkevää tai järjetöntä paikkaa.

Poika on tietysti jo keksinyt, että pianotuolille voi nousta seisomaan, jolloin ylettää korkeammalle…

Myös Fazer Puikula haluaa tuoda esiin oikean kaunistelemattoman ja rehevän tosiarjen, joka voi yllättää ja olla välillä rankkaa mutta myös rikasta ja täynnä hauskoja sattumuksia. Fazer teetti lapsiperheille Tosiarki-tutkimuksen, johon osallistui 500 vastaajaa. Voit lukea Fazerin sivuilta tutkimuksen tuloksista ja siitä, mikä muissa lapsiperheissä aiheuttaa harmaita hiuksia tai yllättävää arkikomiikkaa.

IMG_4882-2.jpg

Jospa me nyt kuitenkin siirrytään syömään leivät pöydän ääreen ja otetaan vielä vähän juustoa ja tomaattia lautaselle. 

Äh, ja sinnehän se tomaatti sitten meni jo rinnuksille, kun en laittanut ruokalappua. No, mutta tätä se on, tosiarki. Totuuden kaunisteleminen läpsäisi heti kasvoille.

IMG_4948-2.jpg

 

Lue lisää: Fazer Puikulan Tosiarki-tutkimus.

Kommentit (13)
  1. Moro. Mä luulen että jengiä ärsyttää tässä postauksessa toi kuva poikasesta joka ”sattumalta” löysi just sopivasti kamppistuotteena olleen leipäpussin ja ”sattumalta” sait materiaalia tähän kamppikseen.

    En tiedä, mutta veikkaan. Tai siis en ymmärrä mikä muukaan tässä vois olla ongelma, koska muuten postaushan oli ihan sun perus postaus jossa ei mainosteta mitään. Tuskin vartavasten ”stailasit” pianonpäälistänne erikoisella asetelmalla (arjen asetelmia kuten itse näitä sotkuja kutsun) postausta varten.

    Eli. Kuvahan saattaa olla ihan oikeasti oikeasti täysin spontaani ja hyvää onnea, mutta se tuntuu feikiltä muuhun postaukseen verrattuna vaikka se olisi aito. Ei tää mua haittaa, kiva postaus mutta aattelin vaan artikuloida minkä luulen aiheuttavan närää muissa kommentoijissa..

  2. Hohhoijakkaa. Tällaset läpeensä pakotetun oloiset postaukset järjesteltyine kuvineen on just sellasta myrkkyä, mihin blogit on hiljalleen tukehtumassa. Ei mulla kaupallista yhteistyötä vastaan sinällään mitään ole, mutta näistä tällasista tulee väkisinkin sellainen ”ilmoitusliite” – fiilis.

    Ei jatkoon, sä pystyt parempaankin, oon nähny.

    T. Ihmeen mies

    1. Kiitos palautteesta. Harmi, että pidit postausta läpeensä pakotetun oloisena. Tämä yhteistyö oli omasta näkökulmastani hyvin luonteva, sillä ruoka ja arkielämä lasten kanssa ovat kantavia aiheita blogissani, ja ruisleipä ei tuotteena ole millään tavalla omien arvojeni tms. vastainen. Myös postauksen teema – se miten taapero koskee ja ylettää kaikkialle – kertoo suoraan omasta elämästäni, ja täysin vastaavan postauksen olisin voinut tehdä ilman kaupallista yhteistyötäkin. Kaupallisiin postauksiin voi toki suhtautua kuin mihin tahansa mainoksiin: jos ei kiinnosta, hyppää yli. Kaupalliset postaukset ovat vain yksi osa blogiani, ja niitä on hyvin maltillinen määrä ottaen huomioon postaustahtini, joka on 5 – 6 postausta viikossa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *