Autoilusta Italiassa
”Eikös se Italian liikenne ole ihan hirveää?” Tämä kysymys tuntuu olevan monien huulilla, kun kertoo suunnitelevansa auton vuokraamista ja autoilua Italiassa.
Kyllä ja ei. On Italiassa ajaminen toki erilaista kuin Pohjois-Euroopassa, mutta ei tämä hirveää ole – ainakaan maan pohjoisosissa.
Meidän automme. Kätevän kokoiset, mutta tehoa saisi olla enemmän
Etelä-Italiassa liikenne on kieltämättä kaaottisempaa, ja erityisesti Sisilian kaupungeissa ajellessani olen huomannut, että on omaksuttava aivan toisenlainen ajotapa kuin Suomessa: Muut kuskit vaihtavat kaistaa vain hivuttautumalla hiljalleen eteesi varoittamatta siitä suuntavilkulla. Jos kaistoja on kolme, vierekkäin saattaa olla viisi autoa, ja Vespat puikkelehtivat vielä autojen väleissä. Isommissa ristyksissä, kiertoliittymissä ja leveillä kaduilla ei sitten välttämättä olekaan kaistamerkintöjä. Koko ajan on oltava valmiina painamaan jarrua, sillä kuka tahansa voi tulla milloin tahansa eteesi mistä tahansa. Toisaalta myös sinulle annetaan vastaavasti tilaa, kun vain tunget väliin puoliväkisin. Jos jäät odottamaan omaa vuoroasi, sitä ei tule. Alussa se vaatii aika kylmiä hermoja.
Täällä Italian pohjoisosissa tiekulttuuri onkin sitten aivan toinen ja autoilu jopa miellyttävää. Autot pysyvät omilla kaistoillaan ja toisten kulkuneuvojen liikkeet eivät ole aivan yhtä äkkinäisiä. Maata halkoo kattava moottoritieverkosto, ja isojen kaupunkien välit voi hurauttaa 130 km/h. Moottoritiet ovat ainakin omien havaintojeni mukaan pohjoisessa hyväkuntoisia, vaikkakin Lahden motaria ajamaan tottuneille kapeita ja mutkaisia. Tietullit kerätään moottoriteiden liittymien kohdilla: kun ajat motarille, otat automaatista lipukkeen ja poistuessasi syötät samaisen lipukkeen toisen automaatille, joka kertoo matkan pituuden mukaan, miten paljon se maksoi. Maksu onnistuu sekä käteisellä että luottokorteilla.
Suunnistaminen onkin sitten oma hommansa. Ilman minkäänlaista karttaa en lähtisi Italiaan, enkä oikeastaan edes pelkän kartankaan kanssa. Mieleen palaa eräskin kerta, kun olemme etsineet tietä paikasta toiseen, ja useammassa T-risteyksessä ei ole lukenut yhtään tutun kuuloista paikannimeä. Tällä matkalla olemme taas todenneet, että parasta on olla navigaattori, johon kartat voi ladata etukäteen. Kaverini yritti navigoida iPhonen online-navigaattorilla, mutta Toscanan maaseudulla ei olekaan itsestäänselvää, että joka paikassa on matkapuhelinverkkoa.
Täälläkin suosittelen käyttämään isoja ja kansainvälisiä autoketjuja, joilta saa varmasti hyvät ja uudet (ja ilmastoidut) autot, ja vuokraamot sijaitsevat vielä kätevästi lentokentillä. Isompaa roadtrippiä suunnittelevan kannattaa tietysti harkita sitä, että meno- ja paluulennot ovat eri kaupungeista, ja sopia myös palauttavansa auton toiselle kentälle kuin mistä se on otettu vuokralle. Silloin on tosin huomattava, että navigaattoreiden tai muiden lisävarusteiden vuokraaminen ei välttämättä onnistu.
Lapsen kanssa autoillessa on otettava huomioon myös turvaistuin. Yritimme varata autovuokraamosta sellaisen, mutta vuokraamo ei voinut edes erikseen pyydettäessä taata, että turvaistuin olisi saatavilla. Emme halunneet ottaa sen suhteen riskiä, joten päätimme ottaa oman turvaistuimemme mukaan. Siellähän se tuli lentokoneen ruumassa.
Mihin autoa sitten tarvitsee? Jos viettää aikansa vain kaupungeissa ja niiden keskustoissa, autoa ei todella tarvitsekaan. Kaupungista toiseen voi siirtyä myös junilla. Näinhän teimme viime kesänä, kun junailimme Roomasta Napoliin ja takaisin.
Omalla autolla avautuu kuitenkin sellainen puoli Italiasta, johon on vaikea päästä käyttämällä vain julkista liikennettä. Esimerkiksi tällaista Toscanan-matkaa en lähtisi edes suunnittelemaan ilman omaa autoa. Vaikka tänne villalle olisi jotenkin päässytkin, liikkuminen talon ja lähikylien ja -kaupunkien välillä olisi hyvin hankalaa ja aikaavievää.
Onhan siinäkin tietysti oma viehätyksensä, jos sellaisesta tykkää.